Kävin syyskuussa terveyskeskuslääkärille valittamassa yskästä joka oli jatkunut ylikuukauden (minulla oli myös kuumetta silloin).
Kerroin näin lääkärille: Harrastan liikuntaa 4 kertaa viikossa ja olen ollut mielestäni kohtuullisessa kunnossa mutta nyt en ole jaksanut käydä kuin pari kertaa viikossa lähinnä sählyä pelailemassa ja silloinkin tunnen itseni voimattomaksi. Lääkäri kuunteli kehkojani ylävartalosta, jotka hänen mielestään oli puhtaat.
Kysyin voisiko ottaa röngenkuvat keuhkoistani, hänen mielestä se oli turha antipiootti kuuri ja jos vielä sen jälkeen yskittää niin tule sitten käymään.
Menin lokakuun lopussa taas samaisen lääkärin luokse edelleen valittamaan yskääni. Kerroin myös että edellisenä päivänä kun olin käynyt pelaamassa sählyä, josta olin normaalia väsyneempi. Yöllä heräsin hengenahdistukseen
kuin joku olisi puristanut "letkusta" enkä saanut happea vaikka nousin sängystä ylös yritin ottaa askeletta eteenpäin mutta maailma musteni ja juuri silloin hengitys pääsi taas kulkemaan.
Lääkäri kuunteli taas keuhkoja ylävartalosta, ja ne olivat hänen mielestään puhtaat, mutta kirjoitti kuitenkin lähetteen röntgeniin.
Tuli viikonloppu ja minulla nousi korkea kuume (n. 40) olin täysin puhki kolme päivää. Neljäntenä päivänä kun oli vain vähän kuumetta kävin röngenkuvissa ja tälläkertaa menin eri lääkärin vastaanotolle. Minulla oli juuri otetut kuvat mukanani jotka annoin hänelle.
Hän kuunteli keuhkojani pyytäen myös nojaamaan eteenpäin että kuulee myös alaselästä. Hän totesti heti että täällähän rohisee selvästi ja kuvissa neljäsosa oikean puolen alakeuhkoissa on varjostuma eli sinullahan on KEUHKOKUUME!
Sairaala reissun sain vältettyä koska lupasin levätä ja joku oli kokoajan läsnä kotona.
Lähinnä minua ihmetyttää muutama asia nyt kun on kielletty rasittamasta itseäni ettei tule mitään jälkitautia niin mitä nuo parikuukautta jotka olen yrittänyt sinnikkäästi harrastaa liikuntaa aina toivoen että nyt alkaisi henki kulkea on saanut elimistölleni aikaiseksi.
Ihmetystä myös herätti tuo ensimmäisen lääkärin asenne joka ei tuntunut missään vaiheessa haluavan tutkia minua kunnolla.
Kerroin näin lääkärille: Harrastan liikuntaa 4 kertaa viikossa ja olen ollut mielestäni kohtuullisessa kunnossa mutta nyt en ole jaksanut käydä kuin pari kertaa viikossa lähinnä sählyä pelailemassa ja silloinkin tunnen itseni voimattomaksi. Lääkäri kuunteli kehkojani ylävartalosta, jotka hänen mielestään oli puhtaat.
Kysyin voisiko ottaa röngenkuvat keuhkoistani, hänen mielestä se oli turha antipiootti kuuri ja jos vielä sen jälkeen yskittää niin tule sitten käymään.
Menin lokakuun lopussa taas samaisen lääkärin luokse edelleen valittamaan yskääni. Kerroin myös että edellisenä päivänä kun olin käynyt pelaamassa sählyä, josta olin normaalia väsyneempi. Yöllä heräsin hengenahdistukseen
kuin joku olisi puristanut "letkusta" enkä saanut happea vaikka nousin sängystä ylös yritin ottaa askeletta eteenpäin mutta maailma musteni ja juuri silloin hengitys pääsi taas kulkemaan.
Lääkäri kuunteli taas keuhkoja ylävartalosta, ja ne olivat hänen mielestään puhtaat, mutta kirjoitti kuitenkin lähetteen röntgeniin.
Tuli viikonloppu ja minulla nousi korkea kuume (n. 40) olin täysin puhki kolme päivää. Neljäntenä päivänä kun oli vain vähän kuumetta kävin röngenkuvissa ja tälläkertaa menin eri lääkärin vastaanotolle. Minulla oli juuri otetut kuvat mukanani jotka annoin hänelle.
Hän kuunteli keuhkojani pyytäen myös nojaamaan eteenpäin että kuulee myös alaselästä. Hän totesti heti että täällähän rohisee selvästi ja kuvissa neljäsosa oikean puolen alakeuhkoissa on varjostuma eli sinullahan on KEUHKOKUUME!
Sairaala reissun sain vältettyä koska lupasin levätä ja joku oli kokoajan läsnä kotona.
Lähinnä minua ihmetyttää muutama asia nyt kun on kielletty rasittamasta itseäni ettei tule mitään jälkitautia niin mitä nuo parikuukautta jotka olen yrittänyt sinnikkäästi harrastaa liikuntaa aina toivoen että nyt alkaisi henki kulkea on saanut elimistölleni aikaiseksi.
Ihmetystä myös herätti tuo ensimmäisen lääkärin asenne joka ei tuntunut missään vaiheessa haluavan tutkia minua kunnolla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niitä keuhkoja ei kuvata ihan huvin vuoski, koska saat säteilyrasituksen siitä. Ja jos kuuntelemalla ei ole keuhkokuumeeseen viittaavaa, niin silloin ei turhaan pidä ottaa keuhkokuvaa. Pitää siis olla kunnon syy ja oletus, että jotain kuvauksessa löytyy, varmuudenvuoksi kuvausta ei pidä tehdä. Lakikin vaatii, että kuvaukselle on indikaatio, eli syy. Suomessa otetaan muutenkin paljon röntgenkuvia verrattuna esim. Ruotsiin, jossa kuvataan puolta vähemmän kuin täällä ja asukkaita on miljoonakaupalla enemmän.
Pitkittynyt yskä on ikävä vaiva, mutta totta se on, että virusflunssan jälkeen yskä voi jatkua 2 kk ja siihen ei antibiootit auta. Se, että sinulla nyt todettiin keuhkokuume, johtuu siitä, että olet sen saanut hiljattain. Keuhkokuume ei muhi hiljaa elimistössä, vaan pahimmassa tapauksessa on tappava tauti. Eli olet todennäköisesti saanut keuhkokuumeen jälkitautina tai sitten saanut sen ihan muuten vain.
Usein kuulee ihmisten kertovan, että haluavat antibioottikuurin, koska yskä/flunssa menee heille keuhkoihin helposti. Tällainen ennelta ehkäisevä kuuri on ihan tyhjän kanssa, rahan haaskausta ja antibioottien väärinkäyttöä. Ja siksi ei keuhkoputken tulehdukseen määrätä antibioottikuuria, koska 90 % se on virustauti. Joissakin pahoissa tapauksissa, jolloin on kyseessä perussairas ihminen, niin sitä määrätään, jos on olemassa epäily yhtäaikaisesta bakteeritulehduksesta keuhkoputkissa.
Kertomasi perusteella olet todennäköisesti saanut keuhkokuumeen silloin kun kuume nousi 40C, eli 3-4 pv ennen viimeisintä lääkärireissua. Kuulostaa pneumokokin aiheuttamalta keuhkokuumeelta joka nostaa juuri nopeasti korkean kuumeen ja vointi on huono. Eli aiemmin otettu keuhkokuva ei olisi paljastanut mitään.
Nyt vain pitää tosiaan muistaa levätä kunnolla myös parantumisesi jälkeen, ettei tule esim. sydänlihastulehdusta. Viime talvena ihmiset saivat juuri keuhkokuumeita infuenssan jälkeen kun eivät levänneet riittävän pitkään.
Huh tästä tulikin pitkä sepustus, mutta halusin valottaa sinulle kertomuksesi taustoja, jottei jää turhia vääriä mielikuvia.
Minulle tehtiin keuhkokuvaus v. 1998. Muistan sen hyvin, koska olin kuolla kuvauksen jälkitilassa. Menin kuvaukseen. Laitteen hoitaja käski olla hengittämättä. Vedin syvään henkeä. Kuulin jonkin sortin napsahduksen. Kuva ehkä otettiin siinä vaiheessa. Jonkin ajan kuluttua silmissäni musteni. Olin kaatunut elottomana lattialle. Saivat elvytettyä. Jälkeenpäin sain tietää, että olin tukehtumassa. En yhtään ihmettele. Kukaan ei välittänyt sanoa minulle, että "saa hengittää".
t. Tero Terveys
liikunnan suhteen! Ei ole mitään mieltä mennä pelaamaan sählyä pari kertaa viikossa, jos on yskä! Virusperäiset sairaudet jylläävät aika kauan elimistössä, eikä niihin auta antibiootit. Ainoa keino parantua on lepo.
Nykyään ihmiset ovat älyttömän ahneita jonkun liikuntaharrastuksen perään, ei voida jättää väliin, kun on maksettu tai totuttu käymään.
On parempi olla kuukausi liikkumatta, kuin yrittää, josko nyt jaksaisi, jos kerran ei ole kunnossa. Lääkäri ei pysty parantamaan pitkittyneitä virussairauksia, ja silloin on vain kuunneltava oman elimistönsä ääntä, eikä lähteä hankkimaan tieten tahtoen jälkitauteja tai jopa kuolemaan johtavia tauteja (keuhkokuumekin voi olla).