Miksi pitää pilata avioliitto ja vielä pitkä sellainen. Koko perhe kärsii. Mikä voi olla niin paha puolisossa? Ei alkoholia ei riitelyä perhe,talous hoidettu. Kaikki perheelle.
En käsitä
ja pohja pois
46473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Toiset sinnittelevät pitkäänkin onnettomina toimimattomissa liitoissa. Ei tarvitse tapahtua mitään dramaattista, kun kuppi vain tulee täyteen ja menee nurin. Silloin on lähdettävä. Ei ole itse osattu ottaa pahan olon syitä esille, on vain vaiettu ja ajateltu, että kai sen sitten kumminkin pitää olla tällaista... Kunnes pinna katkeaa.
Juu, tai vaikka olisikin monesti otettu esille pahan olon syyt, liiton epäkohdat, niin toinen ei ole ottanut niitä vakavasti. Siitähän se pinna katkeaakin, kun puoliso vähättelee, ohittaa, ei halua puhua. Hänelle kun riittää "Ei alkoholia ei riitelyä perhe, talous hoidettu".
Toisille riittää, että nuokin asiat olisi kunnossa. Toisille ei riitä mikään. Pitää olla himoa ja kiihkoa ja mielen hurmiotila. Ja siis oikeesti, että todella ihmiset juokseen näiden mielessä kimaltavien kangastusten perässä. Oksettavaa,
Alkoholi ei ole meilläkään ongelma. Riidellä ei jaksa enää, vääntää kaikesta... Mieluummin nielee oman tahtonsa ja tekee niin kuin toinen haluaa, pysyypähän rauha maassa eikä lasten tarvii kuunnella huutoa. Talous hoidettu - no joo, kunhan toinen saa käyttää omat palkkansa pääasiassa harrastukseensa, kaikki on hyvin. Jos itse haluaisi sijoitaa omaan itseensä, se on silkkaa itsekkyyttä: pitää ajatella perheen parasta!
Tuollaisesta lähteminenkö on yksinomaan oksettavaa? Onko liikaa pyydetty, että saisi olla rauhassa, ei tarvitsisi olla jatkuvan haukkumisen ja alistamisen kohteena? Oikeastiko pitäisi olla osata olla tyytyväinen?
Naiset syyllistää miestä ja aina sanotaan ei puhuta. Minulla ainakin,muista en tiedä,vaimoa ei kiinnostanut minun asiat ,vietti kylläkin työpaikkaongelmien kanssa puhelimessa. Ja aina oli vika työkavereissa. Minä olin ulkopuolinen ja hoidin kodin työni ohella,,,ja edelleen.
Miksi,koska ruohon vihreämpää ja niin helppo.Ei se vaan ongelmia ratkaise.
"Toisille ei riitä mikään" Aivan varmasti riittää, paitsi oravanpyörän juokseville. Mutta entä sitten? Mitä sinulle tai minulle kuuluu mikä toisille riittää, mikä ei? Ei mitään kuulu. Jokainen saa ihan vapaasti etsiä elämäänsä juuri sitä mitä haluaa. Miksei saisi? Ihmisten ei tarvitse sopia samaan muottiin ja haluta juuri niitä asioita, joita sinä (tai minä) haluat. Ei siinä ole mitään oksettavaa, jos joku haluaa himoa ja kiihkoa. Sinun kannattaisi nyt tarkistaa omat taustat näiltä osin. Miksi himo ja kiihko ovat sinun mielestäsi pahasta? Miksi annat tämän kaiken lisäksi vaikuttaa omaa elämää latistavasti? Minä olen kiinnostunut kaikenlaisista ihmisistä, heidän himoistaan, mielenkiinnonkohteista - ja etenkin erilaisuudesta, rosoisuudesta, vastakohdista jne. Se on elämän rikkaus. Eikä suinkaan oksennus.
Ei liittoa yksin pilata, se on varmaa. Jos tunnesidettä puolisoon ei ole, niin liitto menettää useinkin merkityksensä. Ei auta, vaikka raha-asiat olisi kunnossa. Kirjoitit "kaikki perheelle". Ehkäpä siinä se syy? Kaikkea ei pidä antaa perheelle, lapsille. Pitäisi antaa myös puolisolle. Kaiken lisäksi tämän pitäisi olla molemminpuolista.
Vanhemmuus on elinikäinen projekti. Toiset ei sisäistä sitä ja jättävät lapset ja puolison kuin paskan perseestään. Vapauttavaa ja lämmittää kuin alleen laskeminen pakkasella.
Tavallinen perushyvä liitto pilataan haluamalla sitä itse.
Siinäpä se syy,kun ei rakasta puolisoa. Mutta miksi piti/pitää olla mustasukkainen.Itse hengailee kuin paraskin teini vaikka ikää on. Kun pitää katkoa ihmisuhteet ,muutkin,on kuitenkin outoa. Perhe ei katoa vaikka tuntee muualle himoitsee. En saa kuitenkaan kotiin tuoda uutta ,minun kottiin???
Hjghj
todellakin liiton voi pilata yksin. Esim lyöminen ja väkivalta ovat aina tekijän vastuulla. Pettäminen on aina pettäjän vastuulla. Erikoinen ajatuskuvio on ajatella et uhri jotenkin pilaisi liiton ottamalla pataan tai tultua petetyksi?
Miksi aina vedotaan, että on huonoa vanhemmuutta jättää lapset JA PUOLISO?
Lähipiirissä on useampikin tapaus, joissa vasta ero on herättänyt sen "omaa elämää elävän" vanhemman huomaamaan omat lapsensa. On ollut päivän selvää, että toinen huolehtii lapsista, mutta kun eron myötä on sovittu tapaamisista ym velvollisuuksista lasta/lapsia koskien, poismuuttaneesta vanhemmasta onkin kuoriutunut aivan kelvollinen isä tai äiti lapsilleen. Usein jopa niin, että on enemmän läsnä lapsilleen ja osallistuu näiden tekemisiin kuin perheen ollessa kasassa - ja hyvä niin.
Hyvin usein puoliso ja lapset "jätetään" jo liiton aikana. Ehkä vuosia sitten, ehkä alusta asti. Kaikille vanhemmuus ei ole projekti ensinkään, saati elinikäinen. Kuten jo sanoin, meitä on moneksi. Kaikki ei mahdu samaan muottiin. Kun toteaa, ettei puolisoa kiinnosta, niin ei kiinnosta. Ei sille mitään voi. Ihan turha haukkua ja ruikuttaa. Pääasia, että edes äiti rakastaa ja huolehtii lapsista.
Vielä tuosta elinikäisestä projektista. Minusta on hullua sanoa, että lapset ovat elinikäinen projekti. Lapset pitää huolehtia ja kasvattaa aikuisiksi. Tukea vielä nuorina aikuisina. Siihen kasvatus tähtää: lapset oppivat pitämään huolta itsestään sekä läheisistään. Eli jossain vaiheessa vanhemmista tulee lasten "projekti" vanhempien vanhetessa. Ei voi olettaa että 70-80 vuotiaat vanhemmat enää kovinkaan paljon tukevat keski-ikäisiä lapsiaan.
Minä olen juuri aiheuttanut miehelleni tuon pettymyksen ja sanonut, etten enää halua jatkaa. Aloittajan tilanteeseen nähden erona on myös jatkuva riitely ja lähes täydellinen seksin ja muun läheisyyden puuttuminen. Vuosikaudet olen sanonut, etten halua elää näin; että haluan enemmän.
Silti mies on nyt aivan puulla päähän lyöty ja kokee, ettei liiton lopettamiselle ole mitään syytä. Niin, eipä muuta kuin se, etten enää jaksa olla onneton.
Onnea nyt sitten vaan.
Miten ite osoitit rakkautta pulisollesi,koska annoit kiitosta vai vietitkö senkin ajan ystävän kanssa. Jos et rakastanut puolisoasi ,ymmpärtää hyvin. Huolehditan myös siellä rauhassa lastesi hyvinvoinnista,harrastukset ja päivitäist terveet ateriat. Hyvä jos näin toimit.
Ihana terapeutti... ei ainakaan kirjallisesti kykene ilmaisemaan itseään ymmärrettävästi. Hurja määrä kirjoitusvirheitä. Nolo.
Hurja määrä syyllistämistä. Nolo ja ammattitaidoton.
Mutta opittavaa on. Jos kirjoitusvirheet ajaa eroon,hohhoija.
Minä tyhmä isä ,en ymmärrä onko syyllistäminen totuuden kertomista? Minulla huono järjenjuoksu.
Fxdg......
Mistä lähtien totuuden kertominen on ollut syyllistämistä? Huvittavaa.
Mielenkiintoista oli myös se, että koit kommenttini syyllistäväksi. Mikä on vastaanottajan vastuu syyllistymisestä? Jokainen vastaa itse siitä, miten tunnetiloihinsa reagoi. Jos kokee muiden syyllistävän, on ehkä hyvä paikka pohtia omaa syyllistymistään.
Sinun totuutesi on anteeksianto itsellesi. Huvittavaa. EIkö vain.
On ymmärtääkseni shokissa. Jos veri ei roisku ja hengenlähtö ole lähellä, niin tunteentoa ei kosketa, eikä ihmetä moinen käyttäytyminen.. paitsi negatiisisessa mielessä. Olet todella kylmä tai tyhmä.
En ole anteeksiantoa vailla. Analyysisi meni reisille.
Niinhän se menee, että se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa...
Totuudesta tulee syyllistämistä siinä vaiheessa, kun totuus ei miellytä. Toiset kääntävät totuuden valheeksi ja syyllistämiseksi, koska polla ei kestä syyllisyyttä omista mokista.
Niin totta. Samaa mieltä ja pätee moneen.
??????? Kuka tässä ketjussa niin on sanonut? ????
Omia mielipiteitään, ajatuksiaan ja tunteitaan pitäisi aina miettiä hyvin minä -lähtöisesti. Eli pitää pysyä täysin siinä mitä ITSE tuntee, ajattelee asiasta.
"Jos kokee muiden syyllistävän, on ehkä hyvä paikka pohtia omaa syyllistymistään. "
No eiköhän ennen kaikkea pidä miettiä syyllistääkö esim. kumppani OIKEASTI? Nimittäin oikeasti syyllistäminen ja syyttely on liitossa turhankin yleistä. Jos kumppani sanoo esim. "minä pidän xxxx ja toivon yyyy", niin moni voi kokea tämän syyllistämisenä, vaikkei se sitä olekaan. Sen sijaan jos kumppani sanoo "on sinun syytäsi, että tein, toimin yyyy, tai että tunnen ööö" tämä on syyllistämistä.
Pakko se on erota, kun toinen vehkeilly vuosia selän takana.
Kauheaa mulle on käyny niin että mun mies on pannu toista naista
Mun helvetin mies (eli exä)on aivan hiton paskiainen ja hiton perse naama
Hyviä, asiallisia ja ajattelemisen aihetta antavia vastauksia...
asioissa on aina kaksi puolta...
vaikea sanoa kuka pilaa ja mitä :-(
Ettei syynä olisi vain ihmisten jumalaton itsekkyys. Se vain lisääntyy ja rohkeus eroamisiin kasvaa, se on ajan trendi.
Kaikki minulle mitä elämästä irti saan, minä haluan nauttia elämästä. Minä haluan olla onnellinen...minä minä minä...vähät muista ja heidän tarpeistaan.
Ehdi sinne, ehdi tänne, jaksa tehdä sitä ja tätä. Vauhtia ja kiirettä, menoa ja meininkiä elämässä riittää. Se tärkein jää hoitamatta, itse ihminen ja läheiset ihmissuhteet.
Ihmisen hapuilema onni on vain hetkittäistä, sitä tavoitellaan välittämättä miten paljon pahaa aiheutetaan läheisille.
Ihmiset muuttuu, tarpeet muuttuu, elämä muuttuu. Ei ole sietokykyä, ei halua muuttua mukana, ei anteeksiantoa, ei rakkautta. Ei pidetä lupauksia, eletään valheessa.
Elämä ei aina hymyile, huonot päivät tulee ja taas hyvät. Kun huonot päivät tulee, vähätellään toista. Ei rinnalla olija ole itsestäänselvyys. Ei olla tukena, lähdetään kodin ulkopuolelta hakemaan apua, vierasta ihmistä jonka ajatellaan olevan apu omiin tunteisiin.
Kun yksi kestää aaltoilevat tunteet ja elämän, toinen on heikko ja tuhoaa kaiken vain omien tunteiden ja halujen tähden, eikä sittenkään voi olla varma onnestaan ja sen pysyvyydestä. Elämän toiveet ja odotukset ei käy aina yksiin.
Itsekkyyden tähden puuttuu tahtoa rakastaa ja rämpiä yhdessä vaikeiden aikojen ja asioiden yli. Maailmassa on ihmisen itsekkyyden tähden aivan liian paljon surua.
Kiitos opttavaisesta kirjoituksesta ,toivottavasti moni lukee ja miettii asioita.
Hyvä kirjoitus elämä jumii, mutta avioliitto on kahden kauppa. Töitä pitää tehdä sen eteen, että se toimisi ja kumpaisenkin. Ihmiset muuttuu kyllä, mutta muuttuvatko kumpainenkin ja muuttuvatko samaan suuntaan? Paljonko pitää olla anteeksiantoa? Onko liikaa vaadittu avoimuus ja rehellisyys? Pettäminen on monien mielestä riittävä syy erolle. Entä toistuva huijaaminen, alistava käytös tms. Eikö se ole lainkaan pettämiseen, valehtelemiseen perustuvaa. Kyllä luvataan muutosta parempaan ja toinen uskoo ja toivoo, jälleen kerran. Ja pam ollaan taas alkutekijöissä. Mutta lähtijä se on se tarinan pahis, joka elätteli pilvilinnoja, vaikkakin ihan normielämää. Ja kuka sitten kärsii?
Niin kauan kun huonojen päivien jälkeen tulee sentään hyviä, on toivoa. Jos kaikki on samaa ankeaa ja ahdistavaa mössöä, jonka muuttaminen muuksi ei ole enää omassa vallassa, mitä teet..? Pitäisikö jaksaa teeskennellä, että kaikki on hyvin, vaikka kumppani on lakannut ajat sitten yrittämästä ja menee omia menojaan?
Yksinkö toinen avioliiton pilasi? Teitähän on siinä kaksi, jotka tekee liitosta ja elämästä onnellisen tai onnettoman. Jos elää vaan perheelleen oman itsensä unohtaen niin toisen erohalut tulee muka yllätyksenä. Ei ne tule. Pitää vaan ottaa se pää pensaasta ja ruveta selvittelemään asioita.
Kukaan ei eroa hyvästä liitosta.
Me Naiset 17.7.,lue se kirjoita sitten. Kun vinksahtaa ei vaan voi mitään. Entiset riitapukarit ovatkin ystäviä.
Kyllä voi erota hyvästäkin liitosta. Tosin se liitto pilataan ensin. Itsekkyys voi rikkoa hyvänkin liiton.
Tottakai voi,mutta sitten pitää muistaa vaikeudet ei lopu. Taloudelliset ja lastenkasvatus ei häviää. Onneksi lapset jää ja voin hankkia vielä sellaisen joka välittää.
Itsellä on takana 5 vuoden liitto ja yhteis eloa reilu 9 vuotta.
Nyt viime kuukaudet ovat olleet todella heikkoja liiton kannalta.
Molemmat tahoillaan kiireisiä
hädintuskin keritään kotona näkemään tai puhumaan. Mitä puhutaan tai tehdään on arkipäivän ruutiineja ja asioita
Seksi elämää ei käytännössä ole lainkaan
Ehkä kerran kuukaudessa puoliväkisin hoidetaan tuo "avio velvoite" nyt edellisestä aktista kulunut jo lähes 2 kuukautta
Olen alkanut miettimään yhdessä olon mielekkyyttä,että onko tässä enään mitään järkeä,kun kumpainenkin on ollut aika usein pinna kireällä,joka johtanut mykkäkouluihin ja tiuskimisiin vaimolle tai muksulle.
Erosta ei olla puhuttu mutta ennemmin tai myöhemmin se on edessä jos tilanne ei muutu.
Pahalta näyttää,mutta ei toivottomalta. Yritä saada yhteistä aikaa. Minulla ei onnistunut ,huonosti kävi.
Minäkin tuotin miehelleni pettymyksen ja hain eroa...
miehen raivonpuuskat milloin mistäkin, jatkuva haukkuminen, mustasukkaisuus, kontroloinnin halu...lopulta vaan pinna katkesi.
Se on avioliitto monta kertaa, joka pilaa hyvät ihmiset. Kaikki pahimmat pahat eivät näy eikä niitä näytetä maailmalle. Alkoholi ja pettämiset ovat pieniä juttuja niitten suurimpien aiheitten rinnalla, jotka hyvin usein liittyvät ajattelumaailman kapeuteen ja ahtauteen, mielen puolen ongelmiin.
Siitä huolimatta, miltä liitto tai mikä tahansa suhde päältä päin näyttää.
Kiitos kommenteista.Tuo"kaikki perheelle sisälsi myös puolison.Autoin hänen ongelmissa,olin hyvin myötätuntinen jA hiljaa. Annoin kulkea ja hain ravintolasta yöllä,enkä ollut mustis. Mutta sitten kaikki muuttui hetkessä,ei tullut vastausta. Ei ole uutta, kertoi. Kertoi joskus sählänneen liiton. Asuu yksin ,kai on onnellinen? Seksi ei häntä kiinnostanut lopussa. Olisikohan sittenkin mielenterveysvaivoja?