moikka,
Olen nyt seurustellut naiseni kanssa 3,5kk. Asumme eri osoitteissa.
Miten usein te samanlaisessa tilanteessa olevat näette toisianne viikossa.
Toinen asia jota hiukan ihmettelen, toinen sanoo ettei halua sanoa ääneen rakastavansa toista. Muita sanoja käyttää, tykkää yms. Minkälaisia ajatuksia se teissä herättää?
Olen nyt seurustellut naiseni kanssa 3,5kk. Asumme eri osoitteissa.
Miten usein te samanlaisessa tilanteessa olevat näette toisianne viikossa.
Toinen asia jota hiukan ihmettelen, toinen sanoo ettei halua sanoa ääneen rakastavansa toista. Muita sanoja käyttää, tykkää yms. Minkälaisia ajatuksia se teissä herättää?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Näemme 3-5 kertaa viikossa. Olen seurustellut vajaat 5kk, eikä minusta olisi kyllä vielä luontevaa käyttää sanaa rakastan. Minusta toista voi sanoa rakastavansa vasta sitten, kun oikeasti tuntee toisen ja kyllä siihen minusta menee vähintään puoli vuotta. Eri asia ehkä sitten, jos on yötä päivää yhdessä. Ja miksi painostaa toista käyttämään tuota sanaa ennen kuin hän on itse valmis siihen.
Veit jalat suustani...
Mitä rakastaminen sinulle tarkoittaa? Minulle se tarkoittaa sitä, että olisin valmis luopumaan vaikka omasta onnellisuudestani toisen takia. On helppo sanoa, että rakastan lastani (nyt jo aikuinen), koska oikeasti tiedän että tekisin hänen takiaan mitä tahansa.
Jotta tekisin jonkun miehen takia yhtä paljon, edellyttäisi kuitenkin huomattavan paljon pitempää ja intensiivisempää suhdetta kuin vajaan neljän kuukauden suhde.
Haluan miesystävääni, olen korviani myöten ihastunut häneen, mutta rakastaminen on vielä ihan liian iso sana käytettäväksi (meillä yhdessäoloa on jatkunut nyt pari kk, tavataan viikonloppuisin ja joskus viikolla, jos hän on työasioissa pks:lla).
Me nähtiin viikonloppuisin pe-ma kokonaan yhdessä ja joskus viikolla, asuttiin eri paikkakunnilla. Mies höpisi kännissä joskus rakastavansa, mutta mekin puhuttiin et tykkään susta. En pitänyt sitä outona. Rakastua voi toiseen nopeasti, mutta rakastamknen on eri juttu. Me kyllä ollaan nyt erottu. Ei tykättykään tarpeeksi.
Olemme olleet yhdessä päälle 2kk, olemme rakastaneet toisiamme lähes alusta asti.
Molemminpuolinen rakkauden tunne on huumaavan voimakas, ja sanomme sen useita kertoja päivässä toisillemme. Rakkauden ilmaiseminen ääneen vahvistaa rakkautta, suhde uudistetaan jokaisena päivänä rakkaudellisilla teoilla ja sanoilla.
En olisi sellaisen kanssa, joka ei tuntisi rakkautta minua kohtaan ja sanoisi sitä ääneen. Kyllä parissa kuukaudessa pitäisi jo rakkauden roihuta ja olla hulluna toisesta..
Asumme tietenkin eri osoitteissa tässä vaiheessa, näemme 4-7 krt viikossa lyhyempiä ja pidempiä aikoja. Viestiä pukkaa aamusta iltaan, mutta työaikana rauhallisempaan tahtiin. Soitellaan useita kertoja päivässä.. ai että, kun rakkaus on ihanaa!
Kuulostaa RAKASTUMISEN ensihuumalta...
Minun puoleltani rakkauden voimakas tunne tuli ennen hekumallisia aisteja sytyttävää rakastumista. Toisella oli ensin rakastuminen, nyt meillä molemmilla on rakastumisen tunteita ollessamme yhdessä ja kokoaikasta jatkuvaa rakastamista silloinkin, kun emme näe.
Ensihuumaapa hyvinkin, mutta rakastamme toisiamme. Olemme alusta asti kokeneet paljon karikkoja, jossa olemme nähneet toistemme inhimillisyyden ja erheet, mutta olemme selvinneet niistä rakkauden voimalla, ja hyväksymällä toinen omanlaisenaan ja anteeksiantamalla kaiken.
Keski-ikäisenä rakkaus on niin eriasteista kuin teinivuosina.. paljon syvempää.. hyväksyen omat ja toisen vajavuudet, rypyt ja oikut.. Rakkaus ei enää perustu ulkoisiin puoliin niinkään ja muihin pinnallisempiin juttuihin, vaan yhteiseen sielunmaisemaan ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen.. Toisen kanssa on vaan niin hyvä olla rakkauden tunteiden ympäröimänä :)
Ja kyse on kuitenkin parin KUUKAUDEN seurustelusta...
En halua vähätellä tunteitasi - mutta voitko todellakin sanoa kahden kuukauden seurustelun jälkeen tuntevasi kumppanisi läpikotaisin? Pari kuukautta on ihmiselämässä pelkkä pintaraapaisu... Todellinen tunteminen tulee pidemmällä aikavälillä, kun yhdessä oleminen tasaantuu ja vakiintuu ja arki ilman draamoja tai huippuhetkiä astuu kuvioon.
Viestiä pukkaa aamusta iltaan, mutta työaikana rauhallisempaan tahtiin. Soitellaan useita kertoja päivässä.. ai että, kun rakkaus on ihanaa!
En olisi sellaisen kanssa, joka ei tuntisi rakkautta minua kohtaan ja sanoisi sitä ääneen. Kyllä parissa kuukaudessa pitäisi jo rakkauden roihuta ja olla hulluna toisesta..
Toinen asia jota hiukan ihmettelen, toinen sanoo ettei halua sanoa ääneen rakastavansa toista
Keräilin muutaman lauseen ja sen vuoksi, että ne laittoivat ajattelemaan asiaa.
Tuolla joku tosin kirjoittikin, että rakastua voi hyvinkin nopeasti(ehkä pitäisi olla ihastua tai kiinnostua), mutta rakastaminen on sitten kokonaan toinen asia.
Mielestäni nuo muutaman kuukauden suhteet ovat juuri sitä ihastumista ja kiinnostumista, ei millään voi olla todellista rakkautta.
Sehän on sama kun haluaa jonkun trendi vaatteen, ajatuksesta että pitää saada ei oikein pääse eroon, mutta kun sitten saa sen, ei se enää olekaan mieleinen.
Sitten tuo, että pitää hokea monta kertaa päivässä, että rakastan sinua, tuntuu kyllä hyvin kornilta tavalta. Minulle noilla sanoilla ei ole mitään merkitystä, sillä teot merkitsevät paljon enemmän, kuinka minua kohdellaan, kuinka minulle puhutaan.
Sitten tuo valtava vääryys koko yhteiskuntaa kohtaan, että jatkuvasti laitetaan viestiä päivän aikana ja vannotaan siellä sitä rakastamista. En tiedä millaisessa työssä tuo onnistuu, mutta minun työpaikallani se ei onnistu. Se aika mitä noihin menee on valtava ja toisaalta se aika jota sitä vatvoo mielessään myös. Kyllähän touhu on lapsellista, pitäisi kerätä kännykät työajaksi pois kokonaan kuin lapsilta ikään.
Onhan se ihastumien hullaannuttavaa, kuitenkin pitäisi jo tuossa vaiheessa ymmärtää, että tämä ei tule jatkumaan kun suhteessa muutoin kun tämän alun ajan, varmasti jäävät viestit lähes pois ja hokemat rakastamisesta myös, arki astuu elämään.
Eli vaikka nyt olisi siellä pilvilinnassa, pitäisi vähän pistää jäitä hattuun ja katsella asiaa jatkoa ajatellen.
Liian moni suhde kariutuu kun on suuret häät pidetty ja lapsi tullut ja todellinen arki kaikkine vaatimuksineen edessä.
Siinä sitä sitten eronneena nuorena lapsien kanssa kituu ja yrittää löytää uutta pilvilinnaa ja siinä rytinässä lapasilla on todella paha olla, heitä ei pois saa samalla tavalla kun sen puolison voi nakkaista ulos, kuitenkin ne lapset muistuttavat siitä ajasta jatkuvasti. Lapset joutuvat iskujen kohteeksi, jopa omalle vanhemmalle, joka vihaa entistä kumppaniaan, no hänhän ei ole enää paikalla, mutta häntä muistuttava lapsia on.
Siellä ihastuminen tilassa todella pitäisi ymmärtää, että ihastua voi monta kertaa, rakastua kerran vain.
Ymmärrän, että kirjoitat omiin kokemuksiisi nojaten.. niin minäkin.
Olemme kumppanini kanssa keski-ikäisiä, lapset on jo tehty tahoillamme, kumpikaan ei vihaa lastensa vanhempia, vaan välit ovat oikein hyvät ja toimivat. Olemme molemmat omia esimiehiämme, vain me voimme itse itseltämme ottaa kännykät pois, vaan eipä ole tarvetta, kun työt sujuvat mallikkaasti.. on vain ihanaa olla lapsellinen ja leikkisä, elämähän on iloa ja hauskuutta, jos siitä tekee sellaisen :) Kukin tyylillään elää, mutta meillä on ainakin hauskaa yhdessä :D
Todellinen arki on astunut kuvaan jo ensimmäisen viikon aikana, ja sekin sujuu oikein kivasti, lapsillamme on mielettömän hyvä olla rakkaudellisessa ilmapiirissä. Molempien jalat ovat tukevasti maassa.. sydämien sykkiessä toinen toisilleen.
Todellinen rakastaminen on mahdollista alusta asti.. tiedän, kun olen sen useasti kokenut. Kaikki eivät vaan voi olla suhteessa erilaisista syistä johtuen, vaikka toinen toisiaan syvästi rakastaisikin.
Olen myös rakastunut monta kertaa, joten tuokaan teoria ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa, että voi rakastua vain kerran.
Minulle rakkauden sanat ovat merkityksellisiä, jokainen sanottu sana tuntuu kehossa rakkautena. Onneksi kumppanini on siinä samanlainen, kuin minä.. emme hoe rakastavamme, vaan haluamme ilmaista tätä ihanaa tunnetta sanomalla se rakkauden kohteelle sydämestä kumpuavalla tunteella.. se ravitsee kumppanin hyvinvointia ja ylläpitää suhdetta jokaisena arvokkaana päivänä, kun saa olla rakkaansa elämässä mukana.
Ei tulisi mieleenkään laittaa jäitä hattuun, vaan ennemminkin lisätä pökköä pesään ja puhaltaa lisää ilmaa, jotta rakkaus saisi oikein vimmatusti roihuta vaikka elämän loppuun asti tai ainakin niin pitkälle, kuin se vain kantaa!
Kirjoituksesi perusteella oletkin suurkuluttaja, kun olet jo monta kertaa vaihtoja tehnyt.
Eihän se voi olla syvää ja todellista rakkautta jos yhtenään vaihtaa pitää kohdetta. Mielestäni se on hetken unelmassa elämistä ja toisen ihmisen alistamista, koska olet hakusalla jatkuvasti.
Ajatteletko lainkaan, mitä se toinen ihminen joutuu kärsimään noista hetken ailahduksistasi, entä ne lapset vaikka olisivat aikuisia, kyllä heillä varmasti miettimistä on riittänyt ja osin häpeääkin, eivät voi sitä sinulle sanoa ja uskot ja luulet kaiken olevan niin hyvin.
Kopaisepa kepillä jäätä ja tunnustele vähän syvällisempiä ajatuksia entisiltäsi ja lapsiltasi.
Jos kiinnostaa tämä elämäni noinkin paljon, niin kerrottakoon, että 15v. lähtien olin 4 vuotta yhdessä poikaystäväni kanssa, suhde päättyi, kun hän petti, ja pahoinpiteli minut. Sen jälkeisessä suhteessa olin 20 vuotta, josta on yhteiset lapset. Suhde päättyi, kun mies petti eikä rakastanut minua. Sen jälkeen olin vuoden suhteessa, suhde päättyi miehen sairaalloiseen mustasukkaisuuteen. Nyt olen aloittanut suhteen, johon panostan täysillä, ailahduksista ei ole pelkoa, hakusalla en ole, olen sitoutunut 100%:sti häneen.
Olen suhteiden välissä rakastunut ja rakastanut, rakastan edelleenkin henkilöitä, joiden kanssa suhde ei ole mahdollinen syystä ja toisesta. Lapseni eivät ole näistä ihmisistä tietoisia, joten eipä hätää, lapseni ovat onnellisia, tasapainoisia ja hyvinvoivia, mutta kiitos huolenpidosta :)
Me ihmiset koemme tätä elämää niin eri tavalla. Sinulla ja minulla on selvästi erilainen näkemys rakkaudesta, mutta ihan kiva tutustua erilaisiin elämänkatsomuksiin..
Kaikkea hyvää sinulle ja rakkautta elämääsi :)
Pystyy sanomaan, ettei halua sanoa ääneen rakastavansa. Ei pysty sanomaan ääneen, että rakastaa. Itse sana ei siis tuota vaikeuksia, osaa ärrän ja ässän. Puuttuisiko kyseinen tunne?
Itsellä ihanne tapailussa olisi 1-2 krt viikossa, joskus jopa kolme ja joskus voisi hyvin mennä viikko, ettei ehtisikään nähdä. Noissa oloissa voisin hyvin sanoa myös rakastavani.
kis-kisu sen heitti, juuri mitä mietin, puuttuuko tunne. Tulee mieleen että onko vain toiselle sitten henkilö jonka vieressä voi silloin tällöin olla, tarjota läheisyyttä.
Vaikea sanoa, osittain menee kivasti, osittain epäilen että toinen ei kaikkea kerro.
Aiheesta voisi kirjoittaa enemmän, mutta jos lisää laittaa menee jo liian henkilökohtaiseksi ja voi joku jo keksiä kenestä puhutaan.
Mietin muita kommentteja, mitä rakastaminen on. Joku kommentoi että voiko luopua omasta onnellisuudesta. En oikein päässyt jyvälle mitä kirjoittaja haki. Eihän rakkauden vuoksi mistään tarvitse luopua.
Toki liian nopeat avioliitot on sitten asia erikseen, liian kiire ei saa olla.
Itse mietin näissä tilanteissa enemmän sitä missä on rajat, tulee tunne että toinen on
hiukan ns. vapaa tekemään mitä haluaa, vai miten sen sanoisi.
Ihastumista toki alussa kaikki on, mutta kyllä minä uskon myös rakkauteen ensinäkemiselläkin.
Joku kirjoitti, miksi painostaa toista sanomaan rakastan sinua, en toki sitä tarkoittanut omassa kirjoituksessani. Ei tuollaista asiaa voi toisen suuhun laittaa, sen on tultava ihan itse jotta se on aitoa.
Mutta varmasti vaikea asia, ehkä näin etäsuhteessa sitä vain ajattelee enemmän koska odottaa jotain syvällistä tai kiinteetä, en tiedä.
Miten ei tarvitsisi luopua? Kyllä suhde muuttaa paljon. Ajankäytön, rahankäytön, suhteet ystäviin ja muihin tärkeisiin ihmisiin voi harventua, joutuu tekemään kompromisseja työn, asuinpaikan, vapaa-ajankäytön, harrastusten, oman ajan, omien tavoitteidensa suhteen yhteiseksi hyväksi.
Jos joskus tekee lapsia, voi joutua luopumaan yöunistaan, koko ajan on vastuussa 24/7 toisesta ihmisestä. Jo suhteessakin on vastuussa toisenkin hyvästä, vaikka omankin kustannuksella, kunhan se on puolestaan toisissa tilanteissa vastavuoroista. Jos suhde ei muuttaisi mitään, mikä merkitys sillä edes olisi? Jos mikään ei saisi muuttua suhteen myötä, ei kannata suhteeseen pyrkiä. omasta onnellisuudesta voi joutua luopumaan, voi tarkoittaa sitä, että voi joutua kärsimään tai suremaan toisen puolesta. Voi joutua muuttamaan maasta, voi hylätä vaikka hienon uran toisen vuoksi.
Voisi sanoa, että ihastuminen/rakastuminen on se selittämätön tunnetila, jota tuntee toista kohtaan.
Rakastaminen on taas tahtoa, välittämistä, tykkäämistä, kumppanuutta, huolenpitoa, tekemistä, uhrautumista ja tietty molemminpuolista sellaista. Yksin on vaikea rakastaa.
http://www.hyvejohtajuus.fi/429/rakastamisen-kriisi/
Minusta tämä on hyvin sanottu.
Ehkäpä sinun kannattaisi kysyä naiseltasi, eikä kaikilta nettisivuilta, mitä hän sinusta ajattelee? Tykkääkö vain, vai rakastaako vasta sitten, kun olet miljonääri?
Nykyisin vähemmänkin älykkäät, hyvännäköiset nuoret naiset hankkivat lisäkkeitä itseensä saadakseen huomiota ja rahaa.
"Maailma muuttuu, eskoseni...."