ok. 26 vuotta elettiin. Aikaa meni paljon ja aina oli päällimmäisenä ajatuksena se että miksi ole tässä suhteessa.
No meni itsetunto, en uskonut millään tasolla itseeni ja sain paskaa niskaani päivittäin. Olin ja tein kaikki aina väärin.
Nyt kun lopulta sain oikeasti lähdettyä POIS olen tyytyväinen. Lopputuloksena se että olen totaalisen YKSIN koska tuon suhteen aikana ei saanut olla yhtään ystävää.
Miten te muut olette päässeet tässä eteenpäin?
Onko kukaan muu ollut näin narsistisessa suhteessa se heikompi osapuoli?
No meni itsetunto, en uskonut millään tasolla itseeni ja sain paskaa niskaani päivittäin. Olin ja tein kaikki aina väärin.
Nyt kun lopulta sain oikeasti lähdettyä POIS olen tyytyväinen. Lopputuloksena se että olen totaalisen YKSIN koska tuon suhteen aikana ei saanut olla yhtään ystävää.
Miten te muut olette päässeet tässä eteenpäin?
Onko kukaan muu ollut näin narsistisessa suhteessa se heikompi osapuoli?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on sama tilanne. Olen nyt eroamassa narsistisesta suhteesta. Kaikki mitä teen on aina väärin ja väärään aikaan enkä kuulemma osaa tehdä yhtään mitään. Vaikka tiedän että se ei oikeasti ole totta, niin silti välillä pelottaa miten osaan olla yksin. Ystäviä ei minullakaan enää ole ja yksinäisyys pelottaa. En tiedä miten edetä, mutta haluan uskoa että alun ongelmien jälkeen selviän kyllä. Aika paljon saan varmaan tehdä töitä että löydän uusia ystäviä ja tapoja olla sosiaalinen.
Asiat vie aikansa, mutta kyllä niistä selviää. Kovin yksinäistähän tämä elämä on ja tarvitsee paljon itseluottamuksen kasvatusta joka vie voimia. Se ei paranna asiaa että myös työssä narsisti työkaveri, joka kaikin keinoin pilaa hyvän ilmapiirin ja yhdessä tekemisen onnen.
Sinulla on joskus ollut ystäviä, kaivapa vanha muistikirja esiin ja ota yhteyksiä. Ensin vaikka varovasti joulutervehdyksen muodossa, johon olet liittänyt toiveen nähdä ja vaihtaa kuulumisia.
Työkaveriin päin joko annat toisen töristä ilkeyksiään toisesta korvasta sisään toisesta ulos tai opettele sanomaan vastaan. Tai molempia tilanteen mukaan. Se joka kynnysmattona kyykistelee, löytää aina kuraa niskastaan, saappaanjäljet vain vaihtuvat. Vasta kun nousee vaatimaan ihmisarvoista ja kohteliasta kohtelua, sellaista on luvassakin. Käy työterveydessä pyytämässä lähetettä psykologille tai hakeudu terapiaan jotakin muuta kautta, juuri tuon terveiden rajojen löytymisen ym. takia.
Joskus työpaikan vaihtokin on osa tervehtymisprosessia? Voisitko alkaa aikuisopiskelun sinua kiinnostavasta alasta/asiasta, saat uutta mietittävää ja niitä kavereita väkisinkin.
Elämä tuollaisen kumppanin kanssa ei voi olla onnellista. Mutta nyt on alkanut uusi elämä sinulla. Älä anna viedä omaa itsearvoasi tuollaisen henkilön. Muista kertoa itsellesi joka aamu että olet mahtava ihminen ja nyt sinulla elämä on alkanut.
Jos et saanut tehdä jotain aiemmin niin nyt sitten teet ja nautit siitä.
Varmaan vie vähän aikaa ennen kuin saat uusia ystäviä ja tuttavia. Mutta sinun täytyy lähteä sieltä kotoa ulos. Aloita harrastus jota olet jo kauan halunnut harrastaa. Sieltä löydät kyllä uusia ihmisiä.
Etsi paikkakuntasi tukiryhmä eronneille. Sellainen varmasti löytyy. Mutta ennen kaikkea ala arvostamaan itseäsi. Olet hieno ja tärkeä ihminen ennen kaikkea itsellesi.
ok tiedä n mitä sen on menin yhden miehen kanssa yhteen ja se ilmoitti mulle yhtä äkkiä et haluaa eroa ja ymm. mieli muuttuu koko ajan,,, ja nyt ilmoitti voimme olla kihloissa ja tavata siltikin vaikka asuisimme erillään...
Olen ollut tuollaisessa suhteessa. Helpotus eroon pääsystä on ollut suuri.
Olen ottanut uusia harrastuksia ja deittaillut ahkerasti. Olen viihtynyt aina hyvin yksin, joten asia ei ole ollut minulle mikään iso ongelma.