Kohtalotovereita?

Muutamia auktorisoituja aloja (mm. terveydenhuolto, sähkö- ja putkiasennus),ei sillä, minkä koulutuksen on käynyt ja mitä sitten työkseen tekee, ei ole mitään väliä. Motivaatio ja todellinen osaaminen ratkaisevat. Näin jos haluamansa alan töihin pääsee, niin mitä väliä?

Taitaa muuten olla melko yleinen ilmiö, että lähdetään väärälle alalle opiskelemaan.

Se oikea valinta vaan ei tahdo avautua, muute se kyllä avautuu, että väärin tuli valittua.

Minäkin tein lähes parinkymmenen vuoden uran sellaisen valinnan tuloksena, että perheenpää toi amiksen hakupaperit nokan alle, kun en ollut osannut omatoimisesti mihinkään hakeutua. Naapurit, sukulaiset ja tuttavat kun alkoivat esittää vanhemmilleni kiusallisia kysymyksiä tulevaisuuttani koskien. Siitä listasta sitten vain painiostettuna piti hätäpäissään jotain valita...

Kertokaapa minulle, mistä ihminen tietää, että hän on valinnut väärän alan, varsinkin silloin, kun on vasta opiskelemassa. Tosin ruoho näyttää aina olevan vihreämpää aidan takana, koska jonkin ammatin hyvät puolet on helpompi havaita kuin sen merkittäviäkään varjopuolia.

Minä takaan, että aivan joka ammatissa on ikäviä tehtäviä ja rutiineja, oli ammatti vaikka miten mieluinen. Jopa esiintyvän taiteilijan työssä suurin osa on pitkäveteistä treenausta ja rasittavaa matkustamista.

Ne, joilla on merkittävää taipumusta jollekin alalle, osaavat yleensä valita alansa. Tavallisen tallaajan, jolla lahjakkuusprofiili on pelkkä pieni ympyrä ilman yhtään sakaraa, on syytä valita ammattinsa työllisyysnäkökohtien perusteella. Suuren ympyrän ihmiset taas ovat monilahjakkuuksia, jotka ovat alalla kuin alalla kotonaan.

Aloittaja on huolissaan siitä, pääseekö alalle, jolle haluaa, mutta ei silti tiedä, minne haluaa. No, silloin useimmiten joutuu johonkin muualle.

Koulutus on, mutta se ei ole se oikea. Järkevää olisi hyödyntää sitä koulutusta vaikka 20 vuotta. Sitten on jo maailma muuttunut arvaamattomasti. Hankkii sitten toisen koulutuksen, jos se oikea unelma-ala sitten on selvinnyt ja ammatin vaihto muutenkin tarpeen.

Tuntuu kyllä todella ristiriitaiselta, että joku pystyy suorittamaan AMK-tasoisen tutkinnon alalta, jota ei tahdo tehdä.

"Kertokaapa minulle, mistä ihminen tietää, että hän on valinnut väärän alan, varsinkin silloin, kun on vasta opiskelemassa. "

Siitähän sen tietää, ettei spontaania kiinnostusta ala ilmaantua. Kaverit vaikuttavat olevan eri maailmoissa, harjoittelu- tai työpaikan haku tuntuu kuin verkonpaikkaajan hommalta; etsii, mutta kiinnostuksen puutteessa ei toivoisi löytävänsä. Tulevaisuuden näkymät masentavat.

Kyllä nämä ilmiöt jo opiskeluaikana pystyy aistimaan.

Omalta kohdaltani muistan, kun amiksen jälkeen kävin armeijan ja sen päättyminenhän pitäisi kaiken järjen mukaan olla riemun hetki. Minun riemun latisti lähes täysin se, että tiedostin, mikä nyt on edessä. Ja valitettavasti masentavat ennakko-odotukset ammatistani osoittautuivat oikeiksi.

Etköhän sinä ole jo itsellesi ja yhteiskunnalle sen verran velkaa, että yrität ja teet parhaasi tämän oppimasi ammatin harjoittajana? Kun et vielä ole saanut jalkaasi oven väliin, pitäisi se tie edes kokeilla.
Olen vahvasti sitä mieltä, että ilman yritystä et voi koskaan tietää, mitä tämä valitsemasi ala pitää sisällään. On moraalisesti väärin lähteä taas opiskelemaan, sillä niin monet nuoret ovat etsimässä vasta ensimmäistä opiskelupaikkaansa pelosta väristen.
Jos olisin äitisi tai isäsi, sanoisin että nyt on tehtävä ensin töitä ja tuotettava takaisin sitä tietoa, mitä olet valtioltasi saanut. Input - output, kaikki työkokemus tekee ihmisestä vahvan. Mietit sitten myöhemmin mitä se kutsumustyö voisi olla, on kai sinulla muitakin unelmia, kuin vain ammatti? Miten olisi asunto, perhe, matka..... näin pari asiaa mainitakseni....

Väärävalinta, oletko yhtään ajatellut, mikä olisi tilanne sitten, kun sinulla olisi toinenkin tutkinto vuosien päästä?

Kun sillä toisella tutkinnolla lähdet hakemaan töitä, tilanteesi on tosi huono. Olet tuhlannut vuosia opiskeluun ja työnantajat eivät kiinnostu sinusta, koska teet vääriä valintoja isoissa asioissa, jotka tulevat tosi kalliiksi.

Viisainta olisi kyllä nyt yrittää työssä sitä alaa, jonka olet opiskellut. Ainakin jonkin aikaa. Eikö itseäsikin jo ala kiinnostaa alkaa tulla toimeen omillasi? Työ on työtä, ei sen enempää tarvitse olla.