Olemme seurustelleet kohta neljä vuotta. Asuneet kolme vuotta yhdessä. Olemme puhuneet joskus kihlautumisesta ja en ole saanut mieheltäni vastausta asiaan,kun on se itseäni askartanut. vastauksena on aina "sitte joskus, katotaan".
Mulla hirveän tyhjä olo kun mieheni kertoi että on miettinyt myös sitä olenko minä hänelle se oikea ja toisin päin... tuntuu pahalta... jotenkin niin masentaa... haluanko enää itse jatkaa, koskaan en tiedä mitä hän ajattelee kun ei kerta saa suutansa auki, silti rakastan häntä.
nyt kun asioita puhuttu selväksi, minusta ei ainakaan tunnu enää siltä että olen valmis kihloihin hänen kanssaan, kun hän on itsestään vielä noin epävarma.
Suurin ja painavin syy on että hän pelkää ettei hänellä ole enää omaa aikaa eikä pääse kulkemaan enää kavereiden kanssa samalla tavalla kuin nyt... Onko se niin? tietääkseni elämä ei muutu vai olenko väärässä?
Mulla hirveän tyhjä olo kun mieheni kertoi että on miettinyt myös sitä olenko minä hänelle se oikea ja toisin päin... tuntuu pahalta... jotenkin niin masentaa... haluanko enää itse jatkaa, koskaan en tiedä mitä hän ajattelee kun ei kerta saa suutansa auki, silti rakastan häntä.
nyt kun asioita puhuttu selväksi, minusta ei ainakaan tunnu enää siltä että olen valmis kihloihin hänen kanssaan, kun hän on itsestään vielä noin epävarma.
Suurin ja painavin syy on että hän pelkää ettei hänellä ole enää omaa aikaa eikä pääse kulkemaan enää kavereiden kanssa samalla tavalla kuin nyt... Onko se niin? tietääkseni elämä ei muutu vai olenko väärässä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei aviokriisi vaan parisuhde....
aivan niinku olisin ite kirjoittanut tuon.meillä kans mä haluaisin kihloihin mutta äijä ei, ollaan seurusteltu 4v.en tiedä mikä siinä on niin vaikeaa ettei voi mennä kihloihin....
Ihan sama juttu meilläkin! Ei niitä ku mitää toimintaa siihen suuntaan...