Hei!
Minulla on erittäin hankala tilanne enkä oikein tiedä ketään kenelle puhua, en osaa itsekkään ajatella mikä tässä olisi parasta joten jos saisin ihan rehellisiä puolueettomia mielipiteitä täältä.
Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä 4vuotta, asuttu yhdessä vasta pari vuotta ja meillä on 3kk ikäinen tytär.
Olin jo aikaisemmin heittämässä miehen pihalle koska hän päätti vähän riehua mustasukkaisuustuskissaan ja rikkoi muutaman tuolin ja kirjahyllyn. Silloin samana päivänä olin kuitenkin tehnyt raskaustestin joka näytti positiivista (ehkäisykapselista huolimatta) joten annoin riehumisen anteeksi ehdolla että mentäisiin parisuhdeneuvojalle. Käytiin siellä mutta ei kumpikaan meistä oikein osannut ottaa vakavasti ja naurettiin kippurassa sieltä päästyämme.
Myöhemmin olin uudestaan heittämässä miestä pihalle kun hän jäi kiinni pettämisestä. Oli ystävänsä luona viikonloppua viettämässä ja päätyi sitten ravintolaillan jälkeen ystävänsä kämpille vieraan naisen kanssa, seuraavana iltana oli sen naisen luona ja sitten sunnuntaina tuli kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sattumalta vain tajusin tilanteen ja myöhemmin viikolla löysin cdn jossa oli heidän yhteisiä intiimejä kuvia.
Ajattelin että tilanne muuttuu kunhan mies todella tajuaa että meille on tulossa vauva, olihan hän sen viikonlopun jälkeisenä maanantaina vasta ensimmäistä kertaa mukana ultrassa katsomassa pienokaistamme.
Annoin pettämisen anteeksi pienen jäähyn jälkeen. Juttelin asiasta monien ihmisten kanssa ja sain kannustusta jatkaa eteenpäin, että eiköhän se kiinnijääminen ollut sen verran noloa ettei hän enään tekisi vastaavaa. Monet myös muistuttelivat että ehkä se oli vaan sellaisia asioita mitä "tahtoo joskus kokeilla".
Mies oli synnytyksessä mukana ja oli jokaisen päivän sairaalassa seurana ja ihastelemassa pienokaista. Kotona ehdotti että voisinhan laittaa maitoa talteen ettei minun tarvitsisi enään edes imettää vaan hän voisi hoitaa lapsen kokonaan. Hoiti vauvaa todella aktiivisesti, mutta yhtäkkiä taas kaverit alkoi houkuttaa enemmän. Minusta tuli kuin ilmaa, vauvan kanssa saattaa löhöillä sohvalla mutta jos vauva inahtaakin tulee kommentti "en mä saa tätä hiljaiseksi".
Otti loparit töistä ja nukkuu aamuisin pitkään, herää ja lähtee melkein samantien jonnekkin. Ei halua viettää aikaa kanssani eikä vauvan luona. Ei tule kotiin edes syömään vaan korkeintaan päivällä hakemaan jotain, suihkuun, nukkumaan päikkärit tms.. ja lähtee sitten taas illaksi pois.
Jos kysyn minne tulee vihainen "..mitä vittuu sä aina huudat mulle ja valitat et missä mä meen.. etkö sä nyt saatana tajuu ettei tollasta nalkuttamista jaksa kukaan kattella.."
Sanoin etten kestä tälläisessä suhteessa elämistä ja mies vaan raivostu "..Nii-i, tää ei oo sulle enään edullista. Sä et saa musta mitään niin pitäiskö ruveta vaihtamaan parempaan. Voi voi kun eka sun pitäis ostaa uus tietokone ja telkkari ja sit vasta heittää mut pihalle kun muutenhan sul ei niitä.."
Pyysin tuomaan yskänlääkettä yliopiston apteekista kun menee viettämään aikaansa siihen ihan viereen, sunnuntaina ei meidän lähiapteekki ole auki ja en saa öitäni nukuttua ilman yskänlääkettä flunssan takia. Mies raivostu "..mitä vittua sä kuvittelet että mä rupeisin sulle jotain yskänlääkettä roudaamaan, kyl sun ois aika kärsiä niinkun mäkin kärsin silloinkun mulla oli flunssa.. silloin ei kukaan tuonut mulle yskänlääkettä"
Hän on myös tyhjentänyt meidän säästötililtä viimisetkin 700 euroa eikä hajuakaan mihin tuhlannut, kun kysyin niin tuli huutoa "ethän sä oo sinne ees pitkään aikaan mitään laittanu, ei se sulle kuulu mihin ne rahat on menny"
En ole moneen kuukauteen ollut töissä joten ei rahaa ole enään säästöön laitettavaksi. Olen kyllä maksanut kokonaan meidän vuokran ja kaikki ruuat.
Alan todella olla niin totaalisen kyllästynyt tähän, pitäisiköhän ihan reilusti vaan heittää pihalle ja aloittaa yksinhuoltajan arki?
auttakaa...
Minulla on erittäin hankala tilanne enkä oikein tiedä ketään kenelle puhua, en osaa itsekkään ajatella mikä tässä olisi parasta joten jos saisin ihan rehellisiä puolueettomia mielipiteitä täältä.
Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä 4vuotta, asuttu yhdessä vasta pari vuotta ja meillä on 3kk ikäinen tytär.
Olin jo aikaisemmin heittämässä miehen pihalle koska hän päätti vähän riehua mustasukkaisuustuskissaan ja rikkoi muutaman tuolin ja kirjahyllyn. Silloin samana päivänä olin kuitenkin tehnyt raskaustestin joka näytti positiivista (ehkäisykapselista huolimatta) joten annoin riehumisen anteeksi ehdolla että mentäisiin parisuhdeneuvojalle. Käytiin siellä mutta ei kumpikaan meistä oikein osannut ottaa vakavasti ja naurettiin kippurassa sieltä päästyämme.
Myöhemmin olin uudestaan heittämässä miestä pihalle kun hän jäi kiinni pettämisestä. Oli ystävänsä luona viikonloppua viettämässä ja päätyi sitten ravintolaillan jälkeen ystävänsä kämpille vieraan naisen kanssa, seuraavana iltana oli sen naisen luona ja sitten sunnuntaina tuli kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sattumalta vain tajusin tilanteen ja myöhemmin viikolla löysin cdn jossa oli heidän yhteisiä intiimejä kuvia.
Ajattelin että tilanne muuttuu kunhan mies todella tajuaa että meille on tulossa vauva, olihan hän sen viikonlopun jälkeisenä maanantaina vasta ensimmäistä kertaa mukana ultrassa katsomassa pienokaistamme.
Annoin pettämisen anteeksi pienen jäähyn jälkeen. Juttelin asiasta monien ihmisten kanssa ja sain kannustusta jatkaa eteenpäin, että eiköhän se kiinnijääminen ollut sen verran noloa ettei hän enään tekisi vastaavaa. Monet myös muistuttelivat että ehkä se oli vaan sellaisia asioita mitä "tahtoo joskus kokeilla".
Mies oli synnytyksessä mukana ja oli jokaisen päivän sairaalassa seurana ja ihastelemassa pienokaista. Kotona ehdotti että voisinhan laittaa maitoa talteen ettei minun tarvitsisi enään edes imettää vaan hän voisi hoitaa lapsen kokonaan. Hoiti vauvaa todella aktiivisesti, mutta yhtäkkiä taas kaverit alkoi houkuttaa enemmän. Minusta tuli kuin ilmaa, vauvan kanssa saattaa löhöillä sohvalla mutta jos vauva inahtaakin tulee kommentti "en mä saa tätä hiljaiseksi".
Otti loparit töistä ja nukkuu aamuisin pitkään, herää ja lähtee melkein samantien jonnekkin. Ei halua viettää aikaa kanssani eikä vauvan luona. Ei tule kotiin edes syömään vaan korkeintaan päivällä hakemaan jotain, suihkuun, nukkumaan päikkärit tms.. ja lähtee sitten taas illaksi pois.
Jos kysyn minne tulee vihainen "..mitä vittuu sä aina huudat mulle ja valitat et missä mä meen.. etkö sä nyt saatana tajuu ettei tollasta nalkuttamista jaksa kukaan kattella.."
Sanoin etten kestä tälläisessä suhteessa elämistä ja mies vaan raivostu "..Nii-i, tää ei oo sulle enään edullista. Sä et saa musta mitään niin pitäiskö ruveta vaihtamaan parempaan. Voi voi kun eka sun pitäis ostaa uus tietokone ja telkkari ja sit vasta heittää mut pihalle kun muutenhan sul ei niitä.."
Pyysin tuomaan yskänlääkettä yliopiston apteekista kun menee viettämään aikaansa siihen ihan viereen, sunnuntaina ei meidän lähiapteekki ole auki ja en saa öitäni nukuttua ilman yskänlääkettä flunssan takia. Mies raivostu "..mitä vittua sä kuvittelet että mä rupeisin sulle jotain yskänlääkettä roudaamaan, kyl sun ois aika kärsiä niinkun mäkin kärsin silloinkun mulla oli flunssa.. silloin ei kukaan tuonut mulle yskänlääkettä"
Hän on myös tyhjentänyt meidän säästötililtä viimisetkin 700 euroa eikä hajuakaan mihin tuhlannut, kun kysyin niin tuli huutoa "ethän sä oo sinne ees pitkään aikaan mitään laittanu, ei se sulle kuulu mihin ne rahat on menny"
En ole moneen kuukauteen ollut töissä joten ei rahaa ole enään säästöön laitettavaksi. Olen kyllä maksanut kokonaan meidän vuokran ja kaikki ruuat.
Alan todella olla niin totaalisen kyllästynyt tähän, pitäisiköhän ihan reilusti vaan heittää pihalle ja aloittaa yksinhuoltajan arki?
auttakaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heitä pihalle tommonen!!! Ei se siitä mihinkään muutu.
Mieti, voitko olemassaolevissa olosuhteissa tarjota lapsellesi turvallisen ja tasapainoisen kodin ja hyvinvoivan, onnellisen äidin joka jaksaa huolehtia pienokaisestaan.
Siinä yksi tapa lähestyä asiaa.
Sinähän olet jo yh. Lisäksi saat haukut ja olet kai talouskone, ehkä pelkäätkin. Minusta olisi hyvä pistää "lapsi" pihalle ja en kyllä helposti uskoisi, kun tulee kertomaan, kuinka on muuttunut ja nyt vasta ymmärtää ja rakastaa. Pane vastaamaan sanoista, hakemaan töitä, maksamaan elarit, huolehtimaan lapsen tapaamiset ja sitten "harkitset" takaisinottoa.
Et kai nyt ohan tosissasi ole.... juttusi vaikutti ihan feikiltä, muttq jos oikeesti toi on totta niin lähde hyvä ihminen niin kauas sellasesta miehestä kun ikinä voit ja PIAN.
Ajattele omaa arvoasi lapsen äitinä jne. Jos joku tai jokin herättää ihmisessä pahaa oloa tai tuntemuksia, niin sillä pitää kääntää selkänsä ja varmistaa ettei ikinä joudu vastaavaan tilanteeseen enää.