Minun "tarinani" on periaatteessa hyvin paljon samanlainen kuin niin monet muutkin täällä: löytyisipä jostain elämänkumppani. Ihminen, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut ja jonka kanssa voisi tehdä yhdessä kaikkea mukavaa. Ihminen, jota rakastaa ja joka rakastaisi.
Viime aikoina mieleeni on tullut eräs toinen, tähän liittyvä asia. Jos vaikka tuollainen ihminen jostain löytyisikin, niin miten mä ikinä kehtaisin kertoa hänelle, että vielä tämän ikäisenä on poikuus tallella? Miksi niin on, johtuu lähinnä siitä, että aiemmissa suhteissani toinen olisi odottanut papin aameneen, ja toisella oli niin huono itsetunto, ettei hän hyväksynyt omaa kehoaan. (huonoa tuuriako lienee) :)
No, teoriassa on kai mahdollista, että vastapuolella olisi sama tilanne, kanssani saman ikäisiä tai lähes saman ikäisiä kokemattomia on varmaan naisissakin, mutta...hävettäähän se tunnustaa joka tapauksessa. Kertomatta jättämistä en pidä hyvänä vaihtoehtona, kyllä sen heti huomaa.
Enitenhän tässä "pelottaa" se, että se toinen ei sitten hyväksyisi tätä asiaa.
Välillä olen harkinnut sitäkin vaihtoehtoa, että yrittäisin hankkia seksikokemuksia etukäteen, että sitten edes jotain osaisin. Ja varmaan sellaiseen tilaisuuteen tarttuisinkin, jos todella mahdollisuus tulisi: mieli kuitenkin tekee, eihän siitä mihinkään pääse...
Vaikka toisaalta, sellaisesta ei paljoa muuta taida jäädä kuin tyhjä olo itselle jälkeenpäin, jos ei mukana ole mitään tunteita. Mielumminhan sitä toki opettelisi sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa voisi ajatella jotain muutakin kehittyvän. Tai olisi kehittynyt jo, kummin päin vaan :)
Viime aikoina mieleeni on tullut eräs toinen, tähän liittyvä asia. Jos vaikka tuollainen ihminen jostain löytyisikin, niin miten mä ikinä kehtaisin kertoa hänelle, että vielä tämän ikäisenä on poikuus tallella? Miksi niin on, johtuu lähinnä siitä, että aiemmissa suhteissani toinen olisi odottanut papin aameneen, ja toisella oli niin huono itsetunto, ettei hän hyväksynyt omaa kehoaan. (huonoa tuuriako lienee) :)
No, teoriassa on kai mahdollista, että vastapuolella olisi sama tilanne, kanssani saman ikäisiä tai lähes saman ikäisiä kokemattomia on varmaan naisissakin, mutta...hävettäähän se tunnustaa joka tapauksessa. Kertomatta jättämistä en pidä hyvänä vaihtoehtona, kyllä sen heti huomaa.
Enitenhän tässä "pelottaa" se, että se toinen ei sitten hyväksyisi tätä asiaa.
Välillä olen harkinnut sitäkin vaihtoehtoa, että yrittäisin hankkia seksikokemuksia etukäteen, että sitten edes jotain osaisin. Ja varmaan sellaiseen tilaisuuteen tarttuisinkin, jos todella mahdollisuus tulisi: mieli kuitenkin tekee, eihän siitä mihinkään pääse...
Vaikka toisaalta, sellaisesta ei paljoa muuta taida jäädä kuin tyhjä olo itselle jälkeenpäin, jos ei mukana ole mitään tunteita. Mielumminhan sitä toki opettelisi sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa voisi ajatella jotain muutakin kehittyvän. Tai olisi kehittynyt jo, kummin päin vaan :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuota on turha pelätä. Ihmiset ovat erillaisia ja nauttivat erilaisista asioista. Kun kohtaat sen tytön joka kannsa haluat intiimimpään suhteeseen, voit opetella juuri ne asiat mistä juuri se tyttö nauttii. Ei sinun välttämättä tarvitse kertoa kokemattomuudestasi. Kun pyrit tuottamaan toiselle nautintoa saat sitä varmasti itsekin.