Onko kenelläkään kokemuksia uudesta alusta puolison kanssa että onnistuuko ja voiko rakastua uudelleen? Olen kuullut tällaisista tapauksista ja itse haluaisin kovasti. Mutta ei uskoonkaan noin vaan voi tulla, vaikka kuinka haluaisi.
Onko kenelläkään kokemusta uudestaan lämmenneestä suhteesta ja minkälaiseksi se on kehittynyt. Onko jokin jopa paremmin kuin ennen?
Minulla olisi monta hyvää syytä aloittaa alusta, lapset, koti, ystävät, sukulaiset ja minä itse.
Kertokaa kokemuksistanne!
Onko kenelläkään kokemusta uudestaan lämmenneestä suhteesta ja minkälaiseksi se on kehittynyt. Onko jokin jopa paremmin kuin ennen?
Minulla olisi monta hyvää syytä aloittaa alusta, lapset, koti, ystävät, sukulaiset ja minä itse.
Kertokaa kokemuksistanne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täällä yks suurinpiirtein samanlaisessa tilanteessa oleva nainen, haluais myös kuulla teidän "kokeneiden" ajatuksia.:)
Jätin nykyisen mieheni seurusteluvaiheessa, mutta pian tajusin tehneeni elämäni virheen. Pitkän aikaa pelkäsin, etten koskaan saa häntä takaisin, mutta ihme ja kumma - hän palasi. Suhteemme on tämän seurauksena vahvistunut ja syventynty ja jollain tavalla varmistunut. =) Kannattaa yrittää uudelleen.
Kaisse vähän riippuu eron syistäkin - ex on yleensä jostain syystä ex. Jos on erottu varsinkin sellaisesta syystä, että toista ihmistä tekisi mieli muuttaa (mies tai nainen vaikka ryyppää liikaa, haihattelee vieraissa, on väkivaltainen, tuhlaa kaikki rahat järjettömyyksiin yms.) niin uusi comeback tuskin auttaa, haavat revitään kuitenkin auki jossain vaiheessa uudelleen.
Jos ero on taas tapahtunut "mitättömien seikkojen" vallitessa ja päällä on vielä ollut vaikka ressiä yms. pahentamassa tilannetta, saattaa ehkä comeback toimia.
Vanhaan suhteeseen on aina helpompi palata kuin aloittaa uusi, eron jälkeen sopu saa suhteen tuntumaan ensirakkaudelta mutta totuutta ei voi muuttaa.
Kyllä vaan voi oonistua. Meillä takana yhteisiä vuosia liki 20. Viime vuonna erosimme ja oli jo avioerokin vireillä. Mutta enne harkinta-ajan päättymistä saimme langan päästä kiinni ja aloimme selvittämään asioitamme. Se kyllä vaatii paljon ja aikaa eikä tule olemaan helppoa. Tuskallista aikaa ja vaatii monet itkut puolin sekä toisin. Meillä kävi niin onnellisesti, että saimme asiat puhuttu selviksi ja nyt olemme onnellisempia, kuin naimisiin mennessämme. Olemme yhdessä ihmetelleet mihin se rakkaus piiloutui moneksi vuodeksi. Nyt sitä on niin paljon ettei voi todeksi uskoa. Ihana tunne. Mutta, jos eron jälkeen on ollut toisia suhteita kuten miehelläni, niin niiden juttujen läpi käyminen kestää omassa pikku päässä. Olemme nekin aivan suoraan puhuneet. Olihan minullakin jotain. Nyt kun asiasta on jo yli vuosi alkaa ne jutut olla taakse jäänyttä. Mutta alussa ne on vaikeita. Joten kyllä voi rakastua uudelleen. Kannattaa todellakin yrittää. Lapsia meilläkin 2 poikaa. He kärsivät eromme jälkeen todella rajusti. Onneksi saivat apua perheneuvolan lapsipsykologilta. Nyt kaikki hyvin. Toivotan teille kaikkea hyvää ja onnea.
Olipa mukava lukea sinun tarinaasi,:) toivoa on siis ehkä minunkin tilanteessani. Vaikka välillä tuntuu todella toivottamalta. Me olemme mieheni kanssa olleet asumuserossa reilut kaksi kuukautta jota edelsi 11 vuotta yhteiseloa josta 6 naimisissa ja lapsiakin on kaksi poikaa. Avio-ero laitettiin vireille mieheni muuton aikoihin, minun tahdostani, vaikka alun perin mieheni oli se, joka eroa halusi.
Me käsiteltiin aika pitkälle meidän "eroon" johtaneet asiat (joihin ei liity mitenkään alkoholi, väkivalta tai kolmannet osapuolet) jo oikeastaan ennen eropäätöstä. Joten on selvillä mitkä asiat suhteessamme viime vuosina oli mennyt pieleen ja mitä pitäisi korjata/tehdä sen eteen, että kummallakin olisi hyvä olla. Miehestäni vaan tuntui, että kaikki on umpikujassa ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Ja tämä tunne johtui jonkinasteisesta "rankkojen vuosien" ( viimeiset 5 vuotta kestänyt rakennusprojekti työn ohessa pienet lapset) aikaan kertyneestä väsymys tilasta.
Mieheni on aina ollut todella ihana suoraansanottuna täydellinen avio-mies jos sellaisia on olemassa...:) Minä olen ollut suhteessamme viime vuosina aika itsekäs ja pitänyt miestäni ehkä liikaa itsestään selvyytenä, en ole tehnyt parisuhteen eteen mitään vaikkakin sitä yhteistä aikaa kovasti olen kaivannut näinä kiireisinä aikoina ja rakkauttakin häntä kohtaan tuntenut.
Tilanteemme on tällä hetkellä se, mieheni on jo muutamaan otteeseen ilmaissut haluavansa jatkaa yhteistä elämää, mutta pelkää kovin että se alkuhuuman jälkeen ajautuu siihen samaan pisteeseen jossa jo muutama vuosi kiduttiin. Sellaista elämää ja uutta eroa hän ei kestäisi ja toki pelkään sitä itsekkin. Mutta itse olen koko ajan ollut sitä mieltä että se riski on otettava on katsottava loppuun asti tuleeko tästä mitään ettei tarvitse loppu ikäänsä sitten katua. Ja on tämä viimeinen vuosi kun mieheni on eroa pähkäillyt ollut minulle niin raskas ja opettavakin jotta kyllä sitä nyt ymmärtää että parisuhteen eteen on todellakin tehtävä töitä joka ikinen päivä.
Jaa-has tulipas tästä aika sekavan oloinen tilitys, toivottavasti sait tilanteestani jonkinlaisen kuvan. Ja mukavahan tuo olikin omasta elämästään kertoilla saman kokeneelle. Että näin meillä. Kaikkea hyvää sinullekkin! :)