Kertokaapa minulle hyvät ihmiset mitä tehdä???
Mieheni on pahasti alkoholisoitunut, tietää sen itsekin, puheittensa mukaan haluaa parantua, on tälläkin hetkellä hoidossa... tätä on jatkunut jo kolme vuotta!
Tänäkin viikonloppuna on dokannut koko ajan lomaillessaan hoitolasta. Minä ajattelin kaikenlaista mukavaa yhteistä tekemistä viikonlopun varalle, mutta eihän me mitään ole tehty ukon kännätessä ja maatessa. Jos yritän jutella hänelle ryyppäämisestä, hän ei edes myönnä (piilottelee pulloja ja väittää olevansa selvin päin).
Olen jo useita kertoja aikonut hakea itselleni asuntoa ja jättää koko pa...n, mutta aina olen peruuttanut suunnitelmani.
Kuinkahan kauan on riittävästi yrittää tukea ja ymmärtää oman mielenterveyden kustannuksella???
Mieheni on pahasti alkoholisoitunut, tietää sen itsekin, puheittensa mukaan haluaa parantua, on tälläkin hetkellä hoidossa... tätä on jatkunut jo kolme vuotta!
Tänäkin viikonloppuna on dokannut koko ajan lomaillessaan hoitolasta. Minä ajattelin kaikenlaista mukavaa yhteistä tekemistä viikonlopun varalle, mutta eihän me mitään ole tehty ukon kännätessä ja maatessa. Jos yritän jutella hänelle ryyppäämisestä, hän ei edes myönnä (piilottelee pulloja ja väittää olevansa selvin päin).
Olen jo useita kertoja aikonut hakea itselleni asuntoa ja jättää koko pa...n, mutta aina olen peruuttanut suunnitelmani.
Kuinkahan kauan on riittävästi yrittää tukea ja ymmärtää oman mielenterveyden kustannuksella???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä olin alkoholistin kanssa 10 vuotta. Sain tukea irrottautumiseen Al-Anon ryhmistä, kirjoista yms. Jätin hänet siinä vaiheessa, kun yhteiselo tuli liian hankalaksi. Masennuksesta ja ahdistuksesta tuli seuralaiseni noina vuosina. Fyysisiä sairauksiakin puhkesi. Tiesin, ettei mieheni muutu, vaan minun itseni on tehtävä ratkaisu.
Tänä päivänä exäni juo yhä. Minä olen uudessa avioliitossa...ja funtsin joskus, miksi en lähtenyt aiemmin. Miksi piti odotella niin kauan, että sairastuu itsekin. Mutta aina parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Sinullekin muutos on mahdollinen. Alkoholismi on aina paheneva sairaus.
Ihan oikeasti sinä mahdollistat hänen juomisensa, pidät arjen kasassa. Parasta, mitä voit tehdä, on lähteä. Hän vaipuu vielä syvemmälle ja ehkä joskus nousee sieltä tai herää melko pian. Tukeminen on mahdollistamista, jos toisella on vain puheita (ja niitähän riittää), eikä todellista halua raittiuteen. Lähde ennen kuin olet tukenut maksakirroosion.
Olen itsekin ajatellut useasti, miten helpoksi teen hänen juomisensa. Kaikki asiat (koti, raha, yms.) ovat suhtkoht mallillaan. Minähän huolehdin reippaana tyttönä kaikesta. Tuntuu vain, että ajan hänet joko itsemurhaan tai johonkin alkoholisairauteen kuolemaan, jos hylkään hänet. Tiedän kuulostavani typerältä, mutta tämä on erittäin hämmentävä tilanne.
Alkoholismihan on että juo salaa ja piilottelee pulloja ja vieläpä valehtelee, ettei oo juonu yhtään. Avomiehelläni on sama tapa ollut 7vuotta, sen minkä yhdessä ollaan oltu. Heti perjantaina töiden jälkeen ja ainenkin kaksipäiväiset! Myös on pahoinpitelijä ja särkee paikkoja. Itse olen nähnyt, miten paljon hän salaa ja piilottelee myös muitakin asioita, eikä vain pulloja. Sairastuin itse pahasti selkäsairauteen, ja nyt on hel.. edessä. Haluaisin lähteä pois, vaan miten kun on oma mökki,(jota ite maksan), ja toinen ei lähde millään. Olen siis sitä mieltä, että ei meidän tartte kärsiä, jos ei voida enää auttaakkaan. Säälistähän me vain tässä roikutaan. Lähdetään!