Keskustelin tuossa muslimimiehen kanssa, jonka olen tuntenut pari vuotta ystävänä ja vähän muunakin. Olen harkinnut ja perääntynyt, edennyt vähän ja taas mennyt takapakkia. Mies on itse kiltteys ja hyväsydämisyys, mutta viimeinen keskustelu mahdollisesta tulevaisuudesta tyrehdytti kaiken: 1. mies ei voi ottaa huomioon, ettei poikaa ympärileikattaisi ja 2. mahdollisten lasten uskonnosta ei minkäänlaista epäröintiä.
Se siitä taas sitten :(
Se siitä taas sitten :(
Vastaukset 37
Vanhimmat
Pahaa tarkoittamatta: opitko mitään? Nyt tosin saat varmaankin suvaisemattoman ja pahimmillaan rasistin leiman otsaasi. Suomessahan lapsen uskonto lähestulkoon aina on sama, kuin äidillä. Seuraavaasikohan hän yrittää "käännyttää" sinut muslimiksi?
Islamissa isän uskonto on _aina_ myös lapsen uskonto. Tämä on asia josta ei tingitä.
Tämän takia muslimiehet voivat vapaasti ottaa kristittyjä vaimoja. Lapsista tulee automaattisesti kunnon muslimeja.
Musliminaisen tulee taas ehdottomasti ottaa muslimimies. Jos musliminainen erehtyy tapailemaan kristittyä miestä on perheen suorittama kunniamurha todellinen uhka. Ainakin nainen suljetaan pois omasta yhteisöstään.
ps. kuinka monta sekaparia olette nähneet kokoonpanolla, kristitty mies ja muslimi nainen?
Totta turiset. Eipä ole tullut vastaan yhtään sellaista sekaparia jossa nainen olisi muslimi ja mies muun uskonnon harjoittaja.
ainakin täällä helsingissä on se zahra osman-sovala joka on aviossa kristityn kanssa.
Aika varmasti näytät tietävän että jos on muslimimies niin lapset on aina myöskin sitten muslimeja.
Ei voi kyllä tuotakaan asiaa yleistää koska olen naimisissa muslimimiehen kanssa ja meillä on vuoden ikäinen tyttö ja tyttö on kyllä kristitty niinkun minäkin.
Meillä ei ainakaan tullut riitaa mikä lapsesta tulee.Koska suomessa asutaan on myös lapsen kannalta helpompaa kuulua samaan uskontoon kun äiti.
Akateemisesti koulutettu, sinä, mutta yleistät muutaman muslimimaan kunniamurha-käsitteen kategorisesti koskemaan koko islamilaista maailmaa. Paha juttu, sun kannalta siis.
Mutta totta lapsi seuraa islamissa isän uskoa, siksi muslimimiehet voivat avioitu monoteistisen naisen kanssa, mutta ei monijumalaisen tai ateistin.
Hyvä, että olette puhuneet asiasta. Jos useampi huomaisi keskustella nämäkin asiat etukäteen, säästyttäisiin monelta surulta ja murheelta. Jos ei mies ole valmis muuta miettimään, sinulla on mahdollisuus valita mitä teet. Kaikkea ei aina voi saada, mutta elämä jatkuu.
Samaiset vaitteet olen kuullut monesti ennenkin. Ymparileikkauksesta taalla olikin jo pitka keskustelu jonka yhteenvetona suurin osa suomalaisista naisita tuntui antavan miehillen periksi.
Mutta mitenkas tama uskonto puoli? Kysytaampas gallupin omaisesti: Kuinka moni on kaantytyt puolisonsa uskontoon tai onko puolisonne kaantynyt omaanne? Jos teilla on lapsia, kumman uskontoa he seuraavat vai ovatko siviilirekisterissa?
Mieheni on kristitty, minä en kuulu kirkkoon vaan harjoitan buddhalaisuutta. Kumpikin on pitänyt oman elämänkatsomuksensa. Lapsemme eivät ole kirkon jäseniä, vaan he päättävät aikanaan oman elämänkatsomuksensa. Sillä välin yritämme ohjata heidät käyttämään omia aivojaan ja suhtautumaan kriittisen arvioivasti paitsi muiden, myös omiin ajatuksiin ja tekoihin.
Mutta taidat olla enemmän kiinnostunut pariskunnista, jossa toinen osapuoli on muslimi?
Minä olen tehnyt alusta saakka selväksi miehelle, että pidän oman uskontoni, ja minusta on turha muslimia toivoa. Luulen, että tästä vielä olisimmekin selvinneet, mutta nämä mahdolliset tulevat lapsi -ym. asiat tekevät suhteestamme mahdottoman ikävä kyllä.
Mieheni on ns. tapakatolinen ja minä ateisti. Isäni on kirkosta eronnut teologi, eikä minua ole kastettu kuten ei poikaanikaan. Minulla ei sinänsä olisi ollut mitään hänen kastamistaan vastaan enkä vastusta kristinuskoa, mutta jätin asian miehen tehtäväksi. Jos on hänelle tärkeää, niin hoitakoon asian. Vielä ei ainakaan ole ristiäiskutsua kuulunut...;)
Emme keskustele juurikaan uskonasioista. Olen luvannut, etten pojallemme epäuskoani toitota kuten ei miehenikään häneltä tule uskoa vaatimaan. Meillä on omat elämänkatsomuksemme ja pojallamme tulevaisuudessa omansa.
Enemmän kiinnostaa pariskunnat, jonka toinen osapuoli on lihapulla ja toinen kaislahame. ;)
Mieheni aikoinaan kysyi vanhempiensa pyynnöstä vaihdanko uskontoa. Ilmoitin, että en ja keskustelu asiasta loppui siihen. Mieheni on muslimi ja minä kristitty. Olen kokenut, että päätöstäni ymmärretty ja sitä myös on kunnioitettu. Lapset saavat itse valita kunhan sen osaavat tehdä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei heistä tule kumpiakaan, mutta he osaavat kunnioittaa toisten ihmisten vakaumusta eivätkä ihmettele saati riitele turhia. Emme kuulu kirkkoon.
Miten ympärileikkaus perheessänne (siis jos poika)? Meneekö miehen tahdon mukaan?
Mies tapamuslimi, minä tapakristitty, lapset rekisterissä. Ikinä ei ole kukaan (mies tai hänen sukulaiset) pyytänyt/vaatinut/käskenyt vaihtamaan uskontoa.
Ei ole tarvinnut asiaa miettiä enkä osaa sanoa kuin olis käynyt. Itse en pidä mitenkään mahdottomana ajatuksena, että olisi ympärileikattukin. Se kun aika yleinen tapa maailmalla eikä se aina liity edes uskontoon. Esim jenkeissä aika yleistä, että se tehdään jo ihan pienelle vauvoille.
terve järki vastustaa ihmislapsen silpomista ja antaa ihmiselle oikeuden päättää omasta kropastaan.
Luettuani viestejäsi, olen tullut siihen tulokseen, että olet puusilmä, mutta kaikkea sinun on kommentoitava.
Minulle riittää samaan havainnoimiseen sinusta yksi viesti.
Älä minua siitä syytä, että et ole kelvannut kenellekään tasokkaalle suomalaismiehelle.
Ainoa kirjoittamani viesti ja sinä jo luulet vaikka mitä ja kuvittelet sen perusteella pystyväsi arvioimaan ihmistä. Metsään meni ja rymisten. Ymmärrän, että sinun on paha olla ja siksi suon sinulle anteeksi typerät kirjoittelusi. Koita jaksaa:)
Älä muuta asiaa.
ja mieti asia uudelleen.
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=4&offset=35&news_id=25
Olen kyllä lukenut tuon jutun jo aiemminkin. Edelleen olen sitä mieltä, että jos joskus kohdalleni osuu tilanne, jossa joudun asiaan kantaa ottamaan, mietin sitä kokonaisuutena huomioiden kaikki siihen liittyvät seikat. Siis monelta kantilta enkä vain uskonnon tai lapsen kehoon puuttumisen kannalta. Etu käteenhän en voi tietää mikä olisi parasta lapselle, jota nyt vielä ei edes ole.
Olet varmaankin lukenut myös tuon aiemman ympärileikkauksesta käydyn keskustelun, joten en niitä samoja asioita tässä ala jauhamaan.
Kun kuitenkin aiot, aivan oikein, miettiä asiaa kokonaisuutena lapsen parasta ajatellen, nousee mieleen peruskysymys. Mikä voisi olla lapsen kannalta tärkeämpää kuin fyysinen koskemattomuus, oikeus omaan ruumiiseen? Mikä voi mennä tämänkin edelle?
Kun on kyse lapsesta, vanhemmat tekevät monia muitakin valintoja lastensa puolesta. Sen fyysisen koskemattomuuden voi joutua rikkomaan muistakin syistä tai sitä koskemattomuutta voi joutua puolustamaan monestakin syystä. Ympärileikkausta suurempiakin moraalikysymyksiä myös lapseen liittyen on. Ehkä tästä asiasta on tehty tarpeettoman suuri numero...
Kiitos vastauksesta. Et kuitenkaan vastannut kysymykseeni. Terveydellisistä perusteista ei tietenkään tarvitse keskustella. Jos vuosittain miljoonia lapsia ympärileikataan ilman terveydellisiä perusteita, ei tästä mielestäni ole vielä tehty tarpeeksi suurta numeroa.
Mikä syy voi olla mielestäsi peruste lapsen fyysisen koskemattomuuden rikkomiseen?
"Sen fyysisen koskemattomuuden voi joutua rikkomaan muistakin syistä"
Annapa esimerkki.
Jollekin se peruste voi olla uskonto. Minusta vain tuntuu,että asiasta on alettu puhua vasta nyt kun se usein yksioikoisesti nähdään vain islamiin kuuluvana. Ei ne kristittyjenkään ympärileikkaukset ole aina terveydellisistä syistä tehtyjä. Minulta on turha kysellä perusteita asiaan kun olen jo monesti sanonut, että otan kantaa asiaan kun/jos oikeasti tarpeen on. En siis ole ehdoton suuntaan tai toiseen.
Mainitsemasi lapsen koskemattomuuden rikkominen muka sallittua?? Älä iso ihminen viitsi, et saa tukistaa, ei antaa remmillä selkään, et myöskään läimäytellä lasta, puhumattakaan ilman lääketieteellistä syytä ympärileikata/leikkauttaa lasta. Annatko sinä silpoa sukupuolielimesi, jos kumppani sitä vaatii, vedoten uskontoon?
Eivät ole likikään kaikki kristittyjen ympärileikkaukset terveydellisistä syistä tehtyjä, eivät liioin uskonnollisista! Juutalaisten tekemät taitavat olla uskontoon perustuvia.
Olen tässä vaan yrittänyt kysellä perusteita voidakseni ymmärtää. En ole niitä saanut, en siis vieläkään ymmärrä.
Kun uskonnon varjolla sallitaan puuttuminen toisen ruumiiseen, ollaan todella vaarallisella tiellä. Sen tien päässä ovat uskonnon varjolla käydyt sodat, kidutus, tappaminen. Näitäkin on tapahtunut ja tapahtuu maailmassa edelleen paljon. Ne ovat toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden rikkomisen ääritapauksia. Uskonto ja moraali ovat tässä kohden äärimmäisessä ristiriidassa.
Se mitä kristikunnan piirissä lääkärien toimesta tapahtuu, on aivan yhtä ällistyttävää. Kyse on ilmeisesti tavasta, jolla ei ole nykylääketieteen mukaista perustetta. Lääkäritkin ovat ihmisiä. Moraalin tulisi koskea heitäkin. Tämän toteamiseen tarvitaan vain kyseenalaistamista ja ajattelua!
Olen edelleen sitä mieltä, että ihmiselämälle on keskeistä yksilön oikeus omaan ruumiiseen. Jos tämä oikeus kyseenalaistetaan, syntyy lukematon määrä lisäkysymyksiä. Ja nyt puhun elämästä kokonaisuutena, en todellakaan pelkästään koskien ympärileikkausta.
Jään edelleen kaipaamaan perusteluja voidakseni ymmärtää. Sinä, Anni, et niitä ehkä vielä pysty antamaan. Ehkä joku toinen pystyy. Muistathan kuitenkin, että ensin on oltava perusteet, joiden pohjalta otetaan kantaa, eikä toisin päin.
En ilmeisesti osaa esittää asiaani.
"Olen tässä vaan yrittänyt kysellä perusteita voidakseni ymmärtää. En ole niitä saanut, en siis vieläkään ymmärrä. " Perusteita mille? Olen yrittänyt sanoa, että en ota kantaa puolesta tai vastaan. Eihän niitä perusteita silloin ole. Asian prosessointi on tekemättä ja kantaa ei ole. Olen yrittänyt esittää erilaisia näkökulmia asiaan, sitä pohdintaa. Sinulle olen vastannut koska koen, että keskustelet, mutta laajensit aihetta enkä jaksa nyt alkaa pohtia syvällisemmin näin suuria kysymyksiä. Voi hyvin!
Tarkoitukseni ei ollut laajentaa aihetta, vaan esittää omia perusteitani koskien kantaani ympärileikkaukseen, juuri sitä pohdintaa. Olen pahoillani, jos käsitit toisin.
Perusteeni löytyvät siitä samasta laajemmasta asiayhteydestä, johon sinäkin aiemmin viittasit toteamalla, että "sen fyysisen koskemattomuuden voi joutua rikkomaan muistakin syistä tai sitä koskemattomuutta voi joutua puolustamaan monestakin syystä". Juuri näistä syistä olisin kiinnostunut.
Ja vielä, perusteita toki voi olla, vaikka kantaa ei vielä olisikaan ottanut. Voi sinäkin hyvin!
"jenkeissä aika yleistä".
Etkö osaa ajatella omilla aivoilla lainkaan?
Lasten silpominen, tyttö tai poika, on järkyttävää tyhmyyttä. Kulkekoot sitten uskonnon tai jonkun muun taikauskon nimissä.
Ihmiset eivät omista lapsiaan. Lapset ovat aikuisilla vain lainassa. Ehdot ovat/tulisi olla äärimmäisen tiukat: mitä hyvänsä tehdään johon lapsi liittyy, ensimmäinen ja kaiken ohi menevä kriteeri on että lapsen kaikenpuolinen hyvä on aina ensimmäisenä. Se ohittaa kaiken muun.
Silpominen, jota häveliäästi kutsutaan "ympärileikkaukseksi", on pahoinpitelyä. Pahinta sorttia. Kun tämä typerä sana/toimenpide on peräti Raamatussa mainittu, niin eihän se niin paha ehkä olekaan ? Eihän ? Saattaa olla peräti viisasta ? Raamatussa on paljon muitakin tyhmyyksiä. Huonosti Raamattua tuntevana niin eikö siellä mainittu ihmisiä kivitettävän kuoliaaksi, ihan noin vain, ei niin nuukaa onko kovin ihmeellinen pahantekijä, tai peräti syytön.
Anni, ilmeisesti olet suomalainen. Maailmalla liikkuu kaikenlaisia tyhmyyksiä. Suomessa on fiksua että lapsia, tyttö tai poika, ei silvota. Siinä on muilla oppimista meiltä, eikä toisinpäin.
Ensimmäiset oikeusjutut ovat meneillään siitä että aikuiset miehet ovat haastaneet vanhempansa oikeuteen lapsena suoritetusta silpomisesta.
Ranskassa tyttöjä silponut nainen sai pitkän vankeusrangaistuksen.
Onnittelut sinulle siitä, että olet pistänyt jäitä hattuun, keskustellut asiat ajoissa ja tehnyt tarvittavat johtopäätökset. Arvoistaan ei pidä tinkiä. Varmasti löydät arvoisesi puolison.
Olen käynyt tuon saman keskustelun pari vuotta sitten silloisen rakkaani kanssa, joka oli egyptiläinen. Poikien ympärileikkaus on ainut oikea tapa toimia hänen mielestään. Minä hyväksyn sen vain lääketieteellisistä syistä. En kestä ajatusta, että lastani leikeltäisiin perinteen takia. Yksi muu asia, josta ei päästy yhteisymmärrykseen on se, että mies sanoo viimeisen sanan - oli oikeassa tai väärässä. Eihän siinä ole mitään järkeä! Minä haluan päättää käännytäänkö risteyksestä oikealle vai vasemmalle, jos tiedän että oikea johtaa rotkoon ja vasen sinne minne ollaan menossa (huono esimerkki). Ja ehkä viimeinen tikki oli se, että minun pitäisi osoittaa rakkauttani sillä, että taivun hänen tahtoonsa mm. vaatteiden valinnassa ja ruuan laitossa. Tottakai se on hienoa ja mukavaa mutta välillä niin järjetöntä... että pitää "pompottaa" toista vain siksi että haluaa todisteita rakkaudesta ("laita se punainen paita kuitenkin päälle, koska tykkään siitä" vaikka ollaan jo ovella menossa ulos..). Kyllä se niin on, että koin joutuvani koko ajan luopumaan itselleni tärkeistä arvoista ja vastaavasti hän ei mielestäni luopunut mistään (vaikka luopui ihan mielettömästi mutta en tajunnut sitä koska katselin tilannetta "suomalaismiehen näkökulmasta..."). Loppu tuli ja se oli hänelle ihan kamalan vaikeaa. Ja on vieläkin. Hän menetti kasvonsa koko sukunsa edessä.. oli taistellut meidän puolestamme kauan ja sitkeästi. Ja sitten tämä suomalainen nainen ei pystynytkään tulemaan puolimatkaan vastaan. Molemmat tulimme vastaan mutta kuilua jäi vielä liikaa. Se oli kaunis rakkaustarina enkä kadu mitään. En myöskään uskalla kuvitella, millaista elämäni olisi nyt jos olisin toiminut tuntemuksieni vastaisesti. Olisin joko todella onnellinen ja rakastettu. Tai surullinen ja onneton kaukana kotoa ja pahimmassa tapauksessa taistelisin suomalaisittain tärkeistä ihmisoikeuksista ja oikeudesta omiin lapsiini. Turha sitä on miettiä. Rakkaus ei riittänyt tai suomalaisjärki voitti tunteet?
Eli en ole ainoa... Kurjaa, kun muuten yhdessäolo sujuisi niin hyvin ja ihminen on kaikin puolin hieno ja samalla aaltopituudella, kuin minä itsekin. Sitten pitää kuitenkin olla yksi tai kaksi suurta kysymystä, jotka oikeasti on otettava huomioon, ja joita ei voi kiertää mitenkään. Eikä ratkaisuja ole olemassa :(
Näemmä olet ymmärtänyt kirjoituksestasi päätellen minkälista elämä OLISI voinut olla. Tietyjen maiden kulttuuriin, vaikkakin toisin väitetään, kuuluu edelleen naisen alistaminen, tavalla tai toisella. Kertomuksessa tosiaan alistaminen oli "hyvällä" alulla, ja sinä taivuit, mutta lopulta "nousit" vastaan, onneksesi. Ja kumpikohan veti viivan "oman kulttuurin ja tapojen luopumisessa"? Luultavasti mies, mutta sinut syylistäen.