Sanookaas ystäväni mielipiteenne seuraavanlaiseen dilemmaan:Pidän sinkkuudestani, se suorastaan tuntuu pukevan minua..mutta..On vain välillä sellainen tunne, nähdessäni onnelliset parit kävelemässä, kuiskuttamassa salaisuutensa toistensa korviin, että hitsi, tuon täytyy olla kokemisen arvoista.Ei niin, ettenkö omaisi kokemuksia seurustelusta, vaan lähinnä pelkään sitoutua, sitoutuminen aiheuttaa epävarmuutta ja epävarmuus nakertaa mukavaa "päivästä päivään"-tunnetilaani, josta alan pitämään joka hetki enemmän.Eli kysyn seuraavanlaista:Elääkö sinkkuna niin kauan kuin vain pystyy, samalla nauttien elämästä hedonistin tavoin, ei tarvitse jakaa mitään kenenkään kanssa, vai tehdäkö tilanteelle ainakin väliaikais-ratkaisu, ja "sortua" johonkin naispuoliseen olentoon, menettäen näin tuon kalleiman aarteensa,vapauden, suostua talutusnuoran ja ikeen alle...?Kertokaa mielipiteenne ja kokemuksianne, kiitos!
Ou Nou!
Skäppänä
6663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
suhde tarkoittaa sulle vapauden menetystä? Ei mun ole ainakaan koskaan tarvinnut luopua vapaudestani parisuhteessa, on vaan tullut vastuuta lisää siitä että sitä omaa vapautta ei käytä itsekkäästi vaan omaksi hyväkseen vaan antaa sitä vapautta vastavuoroisesti myös sille toiselle. Se vasta taitolaji onkin.
Pitkä sinkkuus on tottakai itsekkyyden ihanneaikaa, ei tarvi välittää muista ja saa elää vain ja ainoastaan itselleen. Tosin vuosien varrella se kauan kaivattu ja ihannoitu vapaus saatta muodostaa sen vankilan jonka sisällä yrittää päivästä toiseen vakuuttaa itsellensä että on ihan hemmetin onnellinen ja hyvin pyyhkii, vaikka sydämessä tietää että menee oikeesti ihan hemmetin heikosti.
Kun on tarpeeksi kauan elänyt vain itselleen tulee eteen hetki ettei enää pystykään päästämään ketään elämäänsä, jakamaan yhdessä sitä arkea. Kun on tottunut laittaan lautaset yläkaappiin ja kupit alassuin kolmannelle hyllylle, sitä alkaa äkkiä ärsyttään jos joku tulee ja tekee sen kaiken ihan toisin. Ei pysty enää sopeutumaan sellaseen.
Ihminen keksii kyllä tuhat hyvää tekosyytä pysyä sinkkuna ja huijata itseään muka vapauden illuusiolla, mutta kyllä se vaan niin on että harvan sydän kestää koko elämän pituisen yksin elämisen. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ikuinen nuoruuden aika on illuusio, kun ikää vähitellen karttuu ja huomaa että tarvitseekin apua arjessa, tulee miettineeksi katkerasti sitä miksen hommannut puolisoa, miksei lapsia? Sairaalan vuoteessa on kovin yksinäistä olla kun ei ole ketään joka tulisi katsomaan tai tervehtimään tai ketään joka välittäisi yhtään, vanhuus syö ja kusikin karkailee... Ihannoiko silloin sitä hedonistista itsenäistä elämää mitä on vuosikymmenet viettänyt vai kiroaako sitä?
En tiiä, pitää kysyä niiltä jotka tietää...
Siihen kusen karkailuun asti on hyvä pitää muutamaa rakastajaa. Nyt voi keskittyä siihen astian vaihtoon muilta ja odottaa että noutaja tulee ukoille. Eläköön vanhat käppänät!
Voi mahoton.
Tota, alkuperäiseen...
Sinkkuus on mun mielestä ohi menevä tila. Voit pitkitellä miten haluat, mutta se tulee menemään ohitse. En tarkoita, että joku veis jalat alta. Ehkei vie, mutta joku vaan aina tulee elämään. Mä en juuri stressaile varsinaisesti sitä olenko sinkku vai en. Mä tiedän, että just nyt taas olen, mutta kohta tuskin. Joku vaan tulee taas.
kun ei niin ei.
Sinkkuus pukee useimpia en varmaan tunne yhtään jolle sinkkuus ei istuisi, kysymys on vaan asenteesta. Jos viihtyy sinkkuna ja on extrovertti persoona, varmasti harkitsee seurustelemista vakavasti kaksi kertaa ja yrittää keksiä jotain "tilapäis ratkaisua" mut Sille ei vaan mahda mitään kun se kolahtaa. Itse viihdyn nykyisin kanssa sinkkuna, mutta mutta ja mutta...
Mä tiedän mitä se seurustelu on pahimmillaan, normaalisti ja parhaimmillaan. Ja se mitä sinkkuus tarjoaa ei pysty kilpailemaan sille mitä seurustelu on kokonaisuutena.
Okei ehkä minä en ole paras ikisinkku. Mut nautin siitä mitä etuja molemmat tarjoaa periaatteella kaikki aikanaan, mutta mutta ja mutta.. (äh onpa vaikeeta) sitä mitä sinkkuus merkitsee alkaa pian väsyttää kun taas seurustelusta olen nauttinut aina. Ei vielä ole tullut tilannetta eteen että olisin sanonut et en tahdo seurustella siks koska sinkkuna olo on mukavaa.
Joulun aika ainaki on mulle vaikeeta olla yksin, eikä mua ole vielä kertaakaan haitannu se että oon seurustellu ja on jääny jotain sen takai väliin sillä se mitä mulla silloin on ollu on ollu paljon parempaa kuin mitä se muu ois voinu tarjota.
Se on muuten totta. Hieman jo etukäteen mietityttää, vaikka ei juuri tule pohdittua... en juuri pidä yhteyttä sukulaisiinkaan joten täytyy nukkua koko joulu pois alta... samapa tuo.