Olen tavannut ihanan miehen ja ollaan nähtykin pari kertaa. Molemmat ollaan kiinnostuneita toisistamme. Kaipaisin nyt pimeisiin iltoihin sitä lämmintä syliä ja sen toisen kainaloon yöllä. Olisi ihana myös herätä aamulla sen vierestä ja halia ennen kun molemmat taas rientää omiin puuhiimme. Olemme molemmat ehkä maailman kaksi kiireisintä ihmistä. Opiskelemme molemmat ja käymme sen lisäksi töissä ja harrastamme aktiivisesti urheilua. Ollaan sen verran juteltu että molemmat ollaan tultu siihen tulokseen että se puuttuva puolisko olisi ehkä mahdollisesti löytynyt. Silti tämä "suhteemme" on rajoittunut pariin tapaamiseen ja yhteen yhteiseen yöhön plus tuhansiin tekstareihin ja puheluihin. Me oikeestaan tekstaillaan koko ajan joka päivä. Silti mitään ei tapahdu, ei lähestytä toisiamme mitenkä. Silti ollaan koko ajan yhteydessä. Tiedetään koko ajan missä toinen menee, mitä tekee, mikä fiilis ja mitä ajattelee. Nytkin ollaan molemmat omissa kodeissamme, puhuttiin just puhelimessa ja tekstaillaan. Ollaan menossa nukkumaan, molemmat yksin. Haluisin sen heti mun viereen mutten "uskalla" pyytää. Oon ollu niin kauan sinkkunakin että tuntuu vaikeelta ottaa tohon joku vaikka juuri tän tapauksen haluaisin todella. Hitto kun voi olla vaikee elämä. Pelkään että jos mitään ei ala tapahtuu, tekstarit ja puhelut harvenee ja juttu kuivuu kasaan ennen ku sitä on edes kokeilut kunnolla..
Tekstarisuhde(ko)?!
Maria_81
41020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitään ei saa, jos ei kokeile!!
Raivaatte molemmat tilaa kalentereistanne. Ei siitä jatkossakaan tule mitään, ettei ehdi. Ehkä maailman huonoimpia tekosyitä. Saattaa kuulostaa tylyltä tuomiolta, mutta kyllä sitä jossain välissä huomaa, ettei jaksa enää tekstailla. Fyysistä läsnäolo, hellyyttä ja yhteistä aikaa ei oikein korvaa millään uusmedialla.
se on kyllä totta että jos on koko ajan niin kiire ettei kerkeä tapaamaan-parasta pistää kerralla poikki-ei siitä tule kun ahdistusta ja pinnallista oloa.Jos ei ole aikaa-pitää olla yksin!
Tässä on mielipiteeni asiaan:
Kuten joku jo sanoikin, jossain vaiheessa huomaa, ettei enää jaksa vain tekstailla, sama pätee soitteluun. Vaikka tiedät mitä mies tekee ja missä hän milloinkin on, tunnetko häntä oikeasti? Olette kuitenkin tavanneet vasta kolme(?) kertaa, joten kovin vahvalla pohjalla suhteenne ei vielä ole. Jos ette pysty järjestämään säännöllisiä tapaamisia, edes esim viikonloppuna, en voi nähdä suhteellenne kovinkaan ruusuista tulevaisuutta.
Kerronpa esimerkin omasta elämästäni. Muutama vuosi sitten tapasin erään kivan naisen baarissa. Hän oli eri paikkakunnalta, mutta tullut käymään kavereittensa luona. Juttelimme aamuyöhön asti mukavia, tavattiin vielä seuraavana iltapäivänä ja jatkettiin jutustelua. Tästä alkoi reilun kuukauden kestänyt päivittäinen soittelu ja tekstailu. Puhuimme kaikista asioista maan ja taivaan välillä, puhelut olivat pitkiä. Olin aivan ihastunut häneen ja myös hän minuun. Kun sitten lopulta menin hänen luokseen viikonlopuksi, kaikki se kaunis mitä olin mielessäni kehitellyt hänestä parin tapaamisen, pitkien keskustelujen ja kymmenien tekstiviestien perusteella, romuttui sen viikonlopun aikana. Kävi ilmi, että vaikka luulin tuntevani hänet hyvin, en tuntenutkaan.
Jo ensivaikutelma hänen asunnostaan oli todella negatiivinen. Kaikki oli sekaisin, asunnossa ei oltu siivottu/imuroitu varmaan kuukauteen. Jos hän olisi tullut minun luokseni käymään, olisin taatusti imuroinut, pyyhkinyt pölyt ja laittanut kaiken järjestykseen viimeisen päälle. Viikonlopun mittaan kävi myös selväksi, ettei hän huolehtinut hygienistaan kovinkaan kiitettävästi. Myös muutamassa muussa asiassa hän oli täysin erilainen, mitä olin kuvitellut. Enkä sano, että hän olisi ollut huono ihminen, saatikka johtanut minua harhaan. Hän ei vain ollut sellainen, jonka luulin hänen olevan. Emme sopisi yhteen, vaikka hän olikin monessa mielessä erittäin ihana ihminen.
Eli jos olisin ehtinyt tapaamaan hänet vaikka jo seuraavana viikonloppuna, olisi pettymys ollut huomattavasti pienempi. Nyt kuitenkin me molemmat rakensimme kauniita kuvia ties mistä, sen kummemmin todella tuntematta toisiamme. Oman kokemukseni perusteella suosittelisin raivaamaan tilaa kalenterista vaikka väkisin, jotta pystytte tutustumaan toisiinne. Muuten suhteenne kuihtuu väkisinkin olemattomiin ja saatat miettiä 10 vuoden päästä, että mitä jos...?