Keilakaverini kanssa olemme jo pidempään pähkäilleet parisuhteen vaikeutta. Pitää jaksaa kuunnella heikomman astian valitusta, osallistua koti"töihin" ja kaikenlaiseen muuhun puuhasteluun ja kahlita luonnollistakin luonnollisemmat miehiset viestit nukkekotimaiseen posliinirasiaan (vertauskuva). Ahditavaa kaikin tavoin, minkä varmasti moni eläytymiskykyinen sinkkukin ymmärtää.
Kateudesta värittyneenä olen useasti lukenut tälläkin palstalla kuvauksia edellisviikonlopun "pokauksista", vapauden hurmasta ja vatsanpohjaa kutkuttavasta jännityksestä, kun aamulla herää, eikä tiedä kenen viereen sitä päätyy taas illalla nukkumaan. Itselläni löytyy sama "norsu" aamusta iltaan ja vuodesta toiseen.
Noh, nyt olen yrittänyt yhdistää sinkkuihmisen vapauden ja parisuhteen luontaisedut toisiinsa. Kylkiluujohdannaiseni käy viikonloppuisin työmatkoilla toisella paikkakunnalla ja joskus jopa ulkomailla. Aiemmin olen viettänyt nuo vapaapäivät netissä tai sateliittikanavilla, mutta nyt keilakaverini rohkaisemana olen ryhtynyt viikonloppusinkuksi. Olen sävellellyt muutamia ilmoituksia deittipalstoille, valikoinut kiinnostavimma vastaajat ja pe-su välillä olen jo useamman kerran onnistunut ujuttamaan itseni jonkun sinkkutytön lakanan alle. Eikä vaimo ole aavistanut mitään!
Tänä aamuna vähän moraalia kaihersi, kun olin ollut koko viikonlopun "sinkkuilemassa" ja joku vaimon rehu oli kuivunut ja kuollut, mutta eiköhän se siitä lepy. Ainakin nyt voimme jatkaa parisuhdettamme onnellisina, eikä tarvitse mennä kirjoittelemaan tuonne avioero -palstalle.
Kateudesta värittyneenä olen useasti lukenut tälläkin palstalla kuvauksia edellisviikonlopun "pokauksista", vapauden hurmasta ja vatsanpohjaa kutkuttavasta jännityksestä, kun aamulla herää, eikä tiedä kenen viereen sitä päätyy taas illalla nukkumaan. Itselläni löytyy sama "norsu" aamusta iltaan ja vuodesta toiseen.
Noh, nyt olen yrittänyt yhdistää sinkkuihmisen vapauden ja parisuhteen luontaisedut toisiinsa. Kylkiluujohdannaiseni käy viikonloppuisin työmatkoilla toisella paikkakunnalla ja joskus jopa ulkomailla. Aiemmin olen viettänyt nuo vapaapäivät netissä tai sateliittikanavilla, mutta nyt keilakaverini rohkaisemana olen ryhtynyt viikonloppusinkuksi. Olen sävellellyt muutamia ilmoituksia deittipalstoille, valikoinut kiinnostavimma vastaajat ja pe-su välillä olen jo useamman kerran onnistunut ujuttamaan itseni jonkun sinkkutytön lakanan alle. Eikä vaimo ole aavistanut mitään!
Tänä aamuna vähän moraalia kaihersi, kun olin ollut koko viikonlopun "sinkkuilemassa" ja joku vaimon rehu oli kuivunut ja kuollut, mutta eiköhän se siitä lepy. Ainakin nyt voimme jatkaa parisuhdettamme onnellisina, eikä tarvitse mennä kirjoittelemaan tuonne avioero -palstalle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kai tuo toimii, mistäs minä tiedän kun olen tälläinen kokopäivä sinkku sekä arkena, että viikonloppuisin.
Mut ootkos miettinyt sitä, miltä ittestäs tuntuisi jos selviäiskin et tämä vaimon rehu on myös viikonloppu sinkku ja nämä "työmatkat" ovatkin vain tekosyy päästä pois luotasi edes viikonlopuksi? Kirjoituksestas kun sai sen kuvan, että et juurikaan kotona auttele... jos se on niin ahdistavaa niin miksi sitten olet parisuhteessa?
Ihmisillä tuntuu olevan tyhmä käsitys et ollakseen "ihmisenä kokonainen" täytyy olla parisuhteessa ja paskat sanon minä.
Jos ja kun joskus ajaudun parisuhteeseen niin teen sen koska rakastan ja haluan olla toisen lähellä -en koska niin kuuluu tehdä. Enkä myöskään sen takia, että kaverin kanssa voisin sitten pähkäillä parisuhteen vaikeutta.
Parisuhde on aivan helvettiä, pitää aina ottaa huomioon toinenkin ihminen. Kuvottavaa jos joutuu vielä kuuntelemaan tämän huolia tai mielipiteitä.. Itsekin yritin aina parisuhteessa tuhota kaiken arkisen, kun eihän tämä elämä mitään arkea ole, juhlaa ja vapaudenhurmosta. Nyt olen onneksi päässyt eroon tytöstäni, jota rakastin. Saapi olla aivan rauhassa kotona ja katsoa seinään. Tämä vapauden tunne on aivan mahtavaa, tuntuu ettei mikään valu hukkaan. Ja ihmisenä kasvu...
oli kyllä parasta ja lohdullisinta tekstiä
mitä vain sinkku voi pimeän alkutalven hetkinä
lukea.Nuo kolme viimeistä lausetta todella
kiteyttivät sanoiksi ajatukseni.Kyllä se on
jees kun on nykyisin aikaa tehdä-ei-mitään,
prkl,kyllä mä jouluna otan ja käännän tuolin,
saapi katsella välillä vastapäistä seinää..
Ja päivä päivältä tässä vain tuntee itsensä
ikäänkuin ihmisenä paremmaksi,suorastaan
pursuaa positiivisuutta ja elämäniloa..