Nyt se sitten tapahtui. Täydellinen romahdus.
Olen ollut yksipuolisesti ihastunut/rakastunut parisuhteessa olevaan mieheen.
Eilen tapasin miehehn sattumalta paikallisessa tapahtumassa ja jouduin istumaan samaan pöytään hänen - ja hänen avovaimonsa - kanssa...
Olen ihan rikki...
Olen ollut yksipuolisesti ihastunut/rakastunut parisuhteessa olevaan mieheen.
Eilen tapasin miehehn sattumalta paikallisessa tapahtumassa ja jouduin istumaan samaan pöytään hänen - ja hänen avovaimonsa - kanssa...
Olen ihan rikki...
Vastaukset 8
Vanhimmat
No voi voi. Tiesit miehen varatuksi ja sydän meni rikki kun tapasit avovaimon. Naurettavaa. Oliko vaimo kenties kauniimpi, seksikkäämpi ja nuorempi kuin sinä? Jopa fiksumpi? Tajusitko, että mies rakastaa vain puolisoaan?
Kannattaako yksipuolisten ihastusten vuoksi maailmaansa kaataa?
Olet vähän naiivi. Luuletko tosiaan että varattu mies rakastaa VAIN vaimoaan? Itse olin vuosia varatun perheenisän kanssa ja jotenkin veikkaisin että meillä oli parempi suhde kuin hänellä kotona. Teimme töitä yhdessä ja vietimme vapaa-aikaa yhdessä. Voihan se olla et hän höt pani vaimoaan mut päivisin sain olla maailman halutuin ja onnellisin nainen.
Luulen tietäväni miltä susta tuntuu. Itselläni oli yksipuolinen rakastuminen työkaveriin, jota en koskaan uskaltanut paljastaa vastapuolelle.
En odottanut suhteelta mitään syvempää. Oli vaan niin törkeän hyvä olla siinä vieressä ja tehdä töitä yhdessä, käydä lounalla, vitsailla, jutella vakavia yms. Ja saada vastakaikua siltä toiselta osapuolelta. Me todella viihdyttiin yhdessä.
Haaveilin miehestä työn ulkopuolella ja nautin siitä tunteesta, jota hän sai minussa aikaan. Välillä leijuin taivaissa, välillä kokosin itseni ja pudottauduin realismiin. Mitä väliä, mulla oli tosi ihanaa ja tämä mies toi mun elämään ihan älyttömän ihanan fiiliksen!
Sitten mies kertoi saaneensa työtarjouksen muualta ja vaihtoi työpaikkaa. Romahdin, vaikka en näyttänytkään sitä työpaikalla kenellekkään. Mulla tämä "masennus" kesti puolisen vuotta. Ikvöin miestä 24/7. Mietin jopa pitäisikö jo mennä terapeutille.
Mulle apu löytyi uudesta työpaikasta. Jätin vanhat rutiinit ja ympäristön. Helpoa ei ole vieläkään, koska "elämäni valo" ja tsemppaaja on poissa...
No me pantiin työpaikalla monta kertaa viikossa (hän oli esimies) niin kyl se erehdyttävästi parisuhdetta muistutti kun joka päivä sen 8-10 tuntia toistemme seurassa ja jatkuvaa koskettelua ja flirttiä. Voin sanoa että työt maistu hyvin. En oo ikinä ollu niin onnellinen töissä. Niin siinä kävi että hän myi firmansa ja muutti pois. Sähköpostilla vielä vuosi jatkettiin kommunikointia ja kerran nähtiin mutta on nyt historiaa. Hän on ainoa mies joka on osannu lukea ajatukseni käsittämättömällä tavalla ja joka hyväksyi minut 100% omana itsenäni.
Kukin itse päättäkööt keihin antavat itsensä ihastua..
Sori vaan mut ihastuminen/ rakastumimen on kemiaa. Ei sitä järjellä päätetä. On mahdotonta päättää rakastuvansa johonkin. Ja on mahdotonta päättää olla rakastumatta johonkin. Teot voi valita. Tunteita ei.
Pystyn kuvittelemaan niitä syviä tunteita. Itsekin rakastan niin paljon että SATTUU. *voimahali* sulle.
Tää on varmaan tosi yleistä työpaikoilla. Ei se perinteinen työpaikkaromanssi vaan yksipuolinen ihastuminen.
Englannin kielessä on ihan termiki Friend zone, joka tarkoittaa juuri sitä yksipuolista ihastumista. Toinen osapuoli pitää kaverina ja toinen on ihastunut, eikä kuitenkaan uskalla kertoa tuneistaan.