En tiedä enää miten elää elämää iloisella ja virkeällä mielellä.
-Olen yksin, työtön pari koulua käynyt,
ex inhoaa minua, kaverit hävisivät suhteenaikana, lasten tapaamiset pitää hoitaa sossunkautta.
En jaksa liikkua missään, makaan vain sängyssä ja herään keittämään kahvia ja poltan tupakkaa, join ennen kaljaakin mutta huomasin että siitä ei ole hyötyä.
-Avaan tietokoneen, luen pari foorumijuttua ja katson jonkun elokuvan ja menen takaisin sänkyyn.
-Kerran jopa sain mahdollisuuden rakastua uudelleen, mutta sekin oli vain niin että olin korvaaja/ haavojen paikkaaja tämän naisen ex suhteeseen.
(-Miksi jotkut naiset ovat tälläisia?)
Olen aina ollut kiltti ja huomaavainen ja kuunnellut ihmisten huolia, minua on kiusattu nuorena ja lapsena, luonteeltani olen tuollainen...mutta silloin kun suutun kaikki kaatuu päälle ja haluan tuhota loputkin hyvät asiat elämästäni.
-Elämästä pitää saada nauttia silloin kun se on värikäs...älkää ikinä pitäkö ihmisiä itsestäänselvyytenä ja pysähtykää miettimään joskus miten hyvin asiat ovat, pikkujutut voi korjata.
-Isoja asioita ei aina vo paikata.
Menen nyt taas nukkumaan, kun väsyttää ja ei ole syytä valvoa kun ei ole mitään/ei ketään lähellä.
Tälläinen olen ja elämäni, kiitos jos jaksoit lukea ja kaikille hyvää jatkoa ja onnellista elämää, muistakaa nauttia siitä mitä teillä on.
§ Lintu-mies §
-Olen yksin, työtön pari koulua käynyt,
ex inhoaa minua, kaverit hävisivät suhteenaikana, lasten tapaamiset pitää hoitaa sossunkautta.
En jaksa liikkua missään, makaan vain sängyssä ja herään keittämään kahvia ja poltan tupakkaa, join ennen kaljaakin mutta huomasin että siitä ei ole hyötyä.
-Avaan tietokoneen, luen pari foorumijuttua ja katson jonkun elokuvan ja menen takaisin sänkyyn.
-Kerran jopa sain mahdollisuuden rakastua uudelleen, mutta sekin oli vain niin että olin korvaaja/ haavojen paikkaaja tämän naisen ex suhteeseen.
(-Miksi jotkut naiset ovat tälläisia?)
Olen aina ollut kiltti ja huomaavainen ja kuunnellut ihmisten huolia, minua on kiusattu nuorena ja lapsena, luonteeltani olen tuollainen...mutta silloin kun suutun kaikki kaatuu päälle ja haluan tuhota loputkin hyvät asiat elämästäni.
-Elämästä pitää saada nauttia silloin kun se on värikäs...älkää ikinä pitäkö ihmisiä itsestäänselvyytenä ja pysähtykää miettimään joskus miten hyvin asiat ovat, pikkujutut voi korjata.
-Isoja asioita ei aina vo paikata.
Menen nyt taas nukkumaan, kun väsyttää ja ei ole syytä valvoa kun ei ole mitään/ei ketään lähellä.
Tälläinen olen ja elämäni, kiitos jos jaksoit lukea ja kaikille hyvää jatkoa ja onnellista elämää, muistakaa nauttia siitä mitä teillä on.
§ Lintu-mies §
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt ylös sieltä punkan pohjalta ihmisten ilmoille. Oletko kokeillut koskaan vapaaehtoistyötä. Siinä omakin olo helpottuu ja omat vaikeudet unohtuvat ajoittain. Kun aktivoituu, on helpompi löytää uusia tuulia ja pieniä iloja elämään. Ja lopulta niistä pystyy nauttimaankin.
Ihmiset tarvitsevat pientä apua elämäänsä. On paljon yksinäisiä, jotka tarvitsevat miehistä apua, käden taitoja, remonttiapua yms. Eli miehiä ja heidän taitojaan tarvitaan. Itsekin tarvitsisin apua kipeästi ja mietin miten junailisin asian. Olen vaan siirtänyt sitä asiaa tulevaisuuteen.
Juttelitko sen naisen kanssa ja sait selville, että olit haavojen paikkaja vai kuvitteletko vaan itse niin. Selvitäppä asia, niin ei jää vaivaamaan mieltäsi.
Ethän sinä siellä punkan pohjalla ketään tapaa.
Tiedän, että on helppoa sanoa. Mutta juuri kun se masennus iskee niin auttaa, kun lähtee vaan liikkeelle. Kokeileppa vaikka lenkille lähtöä. Kun veri kiertää suonissa, olokin on toisenlainen.
Kun olet huomannut, ettei kaljasta ole hyötyä niin nyt varmaan huomaat ettei makoilustakaan ole hyötyä. Silloin toimiminen auttaa.
Kiitos teille jotka vastasivat...ja en ole kuvitellut tuota mitä sanoin tuosta naisesta...hän itse tuli luokseni ja törkeästi vastasi kun kysyin siltä tätä asiaa että olinko oikeassa kun epäilin olevani korvike sen entiselle.
-Tämä nainen oli käynyt naimassa heti sen jälkeen kun erottiin sen miehen kanssa, en ymmärrä miksi pitää olla noin tunteettomia ja ajattelemattomia olemassa.
-Aloitin lenkkeilyn tänään, mutta en tiedä miten kauan tämäkään kestää kun ei ole ketään kaveria.
-Mutta kahden pienen lasten kanssa viihdyn vaikken tapaakkaan heitä kuin kämpilläni 1-2 kertaa viikossa, mutta en tiedä miten mielenterveyteni näkyy lapsiin sitten jos en olen yksin muina aikoina.
-Tässä iässä (alle 30) on vähän vaikeaa saada kavereita tai tutustua uusiin ihmisiin.
-On tämä oman elämän uudelleen rakentaminen vaikeaa yksin.
Ja anteeksi jos vaikutan tyhjänjauhajalta mutta tämä foorumi on ainoa paikka minne voin kertoa miltä minusta tuntuu ja kiitos lukijoille.
-Tsemppiä teille ja mukavaa päivänjatkoa. :)
Tottakai asiat tuntuvat vaikeilta,jos niitä joutuu yksikseen pohtimaan.Kiva,että saat olla lapsiisi noinkin paljon yhteydessä.Vie heitä leikkipuistoon tai jonnekkin missä on muitakin ihmisiä.Yleensä lapsista riittää puheenaihetta ja voit siinä ohessa tutustua uusiin ihmisiin.Kyllä se elämä alkaa näyttää valoisammalta pikkuhiljaa.Ei kannata luovuttaa.Ja sen naisen takia ei kannata edes surra.Hän ei ole lukemani perusteella edes suremisen arvoinen.Jaksamista sinulle!!
Tuntuu niin hyvältä kun näkee että täällä kuitenkin vastataan myös tälläisiin viesteihin...ja maailmasta löytyy myös hyväsydämmisiä ihmisiä, ne kun ovat harvassa.
-Sinussa Rose on energiaa ja elämänhalua kun haluat auttaa muita...ainakin mitä minulle olet vastannut.
Mietinkin tässä että toivottavasti en aiheuta kenellekkään huonoa mieltä kun valitan täällä.
Mutta tuo oli ihan mukava ajatus että jos menisikin lasten kanssa pihalle sisälläolon sijaan ja jos siellä löytyisi sitten aikuisia ihmisiä joihin voisi tutustua vaikka puhua lapsista ellei muuta.
-Kiitos :)
Kiva,jos minusta on ollut apua.On totta,että hyväsydämiset ihmiset ovat harvassa.Mutta,niin metsä vastaa,kuin sinne huudetaan vai miten se nyt meni.Älä sitä murehdi,että aiheuttaisit huonoa mieltä täällä.Siksihän tänne voi kirjoitella,että saa purkaa sydäntä.
Mua ihan sattu sydämestä,kun luin kirjoituksesi.Nyt vaan otat itseäsi niskasta kiinni ja pistät elämäsi remonttiin.Kyllä se niin on,että jokainen vastaa itse onnellisuudestaan.Ulos vaan ja ihmisten ilmoille.Tee jotain mikä tuntuu kivalta.Käy kävelyllä,juoksulenkillä,kirjastossa ,ihan mitä vaan kunhan et eristäydy maailmalta.Näytä kaikille,ettet ole luovuttajatyyppi.Tsemppiä vaan!!
Hei !!!! Sullahan on muksut ! satsaa niitten viihtymiseen ja hyvinvointiin ja rakenna/pidä hyvät välit niitten kanssa. Vaikka yhteinen harrastus jos löytyy. Sitten nekin jaksaa olla lojaaleja ja piirellä isänpäiväkortteja ja halia hyvänyön haleja :) Itse en ainakaan edes ehdi masentumaan, kun puuhaa ja harrastuksia riittää niitten kanssa. Mun elämä ainakin balanssissa just sen takia. Naisia tulee jos on tullakseen.
Olen kokenut saman, jos mielesi menee liian alas, käy lääkärissä ja saat mielialalääkettä, olosi kohentuu muutamassa viikossa ja pääset jaloillesi helpommin. Aika auttaa kummasti, selventää pään ja huomaat sitten hyvätkin puolet elämästäsi. Sen olet lapsillesi velkaa. Ja saat sitten itsellesi hyvän olon. Ajattele että näytät vielä niille muille ( jotka ovat sinua loukanneet) että sinusta on vaikka mihinkä vielä !! Älä lannistu--sinä kasvat ihmisenä
samalla.
Tsemppiä, paljon voimia !! Päivä kerrallaan, huomenna asiat on jo paremmin : )