Hei,
lueskelin viime viikonvaihteen Ilta-Sanomista Leena Harkimon erokriisitilitystä ja eräs hänen kommenttinsa jäi hieman vaivaamaan. Ex-rva Hjallis totesi jotenkin näin: " Yleensähän sanotaan, että erosta toipumiseen menee kaksi vuotta..."
Minä kun olen aina ajatellut, että erosta toipuminen on niin yksilöllinen juttu, että tuollaisia "sääntöjä" tai enemmänkin yleistyksiä on aika hassua tehdä.
Kiinnostaakin kuulla, kauanko erosta toipumiseen on Teillä mennyt aikaa? Siis, jos toipumisella tässä tarkoitetaan sitä, että eron aiheuttamat tunnetilat eivät enää vaivaa päivittäin. Eli että tulevaisuus näyttää valoisalta, menneisyys ei kummittele, katkeruus ja viha on laantunut, exään osaa suhtautua tyynen asiallisesti ja löytyy uusi ihmissuhde tai herää kiinnostus etsiä sellaista.
Mielenkiinnolla odotan vastauksia!
lueskelin viime viikonvaihteen Ilta-Sanomista Leena Harkimon erokriisitilitystä ja eräs hänen kommenttinsa jäi hieman vaivaamaan. Ex-rva Hjallis totesi jotenkin näin: " Yleensähän sanotaan, että erosta toipumiseen menee kaksi vuotta..."
Minä kun olen aina ajatellut, että erosta toipuminen on niin yksilöllinen juttu, että tuollaisia "sääntöjä" tai enemmänkin yleistyksiä on aika hassua tehdä.
Kiinnostaakin kuulla, kauanko erosta toipumiseen on Teillä mennyt aikaa? Siis, jos toipumisella tässä tarkoitetaan sitä, että eron aiheuttamat tunnetilat eivät enää vaivaa päivittäin. Eli että tulevaisuus näyttää valoisalta, menneisyys ei kummittele, katkeruus ja viha on laantunut, exään osaa suhtautua tyynen asiallisesti ja löytyy uusi ihmissuhde tai herää kiinnostus etsiä sellaista.
Mielenkiinnolla odotan vastauksia!
Vastaukset 13
Vanhimmat
tosi moni asia vaikuttaa, ei vähiten miten ero on hoidettu rahallisesti ja muutenkin.
Monesta tekijästä se on kiinni. Eron äkillisyydestä, yhteiselon sujuvuudesta yms.
Onko kyse jätetystä tai jättäjästä. Jättäjä on voinut työstää asiaa mielessään jo pitkäänkin, joten ei tule yllätyksenä.
Ja sitten tosiaan se, miten mahdollinen huoltajuus tulee toimimaan ja ollaanko sopimukseen tyytyväisiä,.. onko lapset toisen vanhemman luona ja tapaamisia harvoin.
Kuten myös muuttuuko taloudellinen tilanne huomattavasti ja menevätkö kulutustustottumukset eron myötä uusiksi.
Kai voisi näin yleispätevästi sanoa, että mitä enemmän erossa menettää, sitä vaikeampi on päästä siitä yli ja taas tasapainoon??
Eihän tuollainen yleistys sovi kaikille, ehkä siinä on ajateltu, että ensimmäinen vuosi menee uusissa olosuhteissa, kaikki juhlat yksin lasten kanssa, sukulaisten kohtaamiset ja toinen vuosi saada elämä raiteilleen ja huomata, että pärjätään, lapsista ei ole tullut kiusaajia/kiusattuja, sitten voi katsoa tulevaisuuteen. Jättäjällähän on uusi auvo edessä. Itse henkilökohtaisesti, ero tuotti vain helpotuksen, narsisti/kaappijuoposta eroon pääseminen ei kyllä kaduttanut, enkä hetkeäkään haikaillut sitä elämää. Ero ei ollut mitään, vaan itsensä kerääminen sen jälkeen.
Se, koska on täysin toipunut, on erittäin vaikea määritellä. Toipuminen on sellainen liukuva tapahtuma, välillä asiat muistuu mieleen ja välillä kaiken on jo laittanut Ö-mappiin. Se riippuu päivästä ja siitä, mitä kulloinkin ympärillä tapahtuu. Mutta jos omalta kohdaltani jotain suurinpiirtein -aikoja arvioisin, niin ne menisi jotenkin näin:
3 kk -> valoa näkyvissä ja toivo huomisesta
6 kk -> asian hyväksyminen ja oma varmuus siitä, että paluuta entiseen ei enää ole.
1 vuosi -> valmis uuteen suhteeseen ilman, että vertaisi kaikkea aina exään.
1,5 - 2 vuotta -> tyytyväinen elämänkoulusta, jonka avulla oppi katselemaan elämää aivan eri silmin, sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa.
Eli ehkä se 2 vuotta pitää kutinsa aika hyvin...
noin 5 v.ja jos näet ja puhut ex kanssa se vaikuttaa varmaan että toipuminen kestää,mutta tulee käsiteltyä ainakin hyvin asiat.Sitten kun vihantunnekkin on käsitelty,voi sanoa että alkaa helpottaa.Koska ystävänä ei pelkästään kaikilla ero onnistu-kaikki tunteet käy läpi,jopa sääliikin ex puolisoa loppuvaiheessa.Mutta kaikki kokee omalla tavalla ja miten kauan oltu yhdessä vaikuttaa.
exästä erottuani meni vuosi, ennen kuin saatoin edes ajatella muuta kuin yhden yön irtonumeroa suurimpaan fyysisen kaipuun puutteeseen. todelliseen toipumiseen, siis henkiseen, että saatoin suhtautua häneen lähes neutraalisti eivätkä painajaiset vaivanneet tai suunnaton viha täyttänyt päätäni... mmm... siihen meni viitisen vuotta. onneksi tuon vuoden jälkeen tapaamani mies oli kärsivällinen ja on nykyään aviomieheni ja paras ystäväni... toisilla käy ehkä helpommin, toisilla voi mennä koko ikä toipumiseen. oma exäni oli narsistinen ja väkivaltainen, siksi ehkä omakin toipumiseni vei niin kauan. on vaikeaa oppia luottamaan siihen, että käsi koskee vain rakkaudesta... onneksi kuitenkin opin sen =))
sillä varmaan minullakin meni n 5 v kun oli väkivaltaa ja vasta loppupuolella tuli se mieletön viha ja raivo ex kohtaan-painajaiset myös kesti pitkään.Oikeastaan lopulta ei haluakkaan enää nähdä ex kun on selvinnyt erosta,mutta siinä ei ole enää katkeruutta ja kostonhalua,mutta ei ole enää kiinnostunut hänen elämästä,koska pelko myös koetuista asioista avioliiton aikana pitkittää eroprosessia.Nyt voin hengittää vapaasti ja elää!
Ei voi yleistää. Riippuu sukupuolesta, onko jättäjä/jätetty, onko heti uusi suhde, riitaisuus, kuinka pystyy käsittelemään asioita. Varmsti erittäin paljon vaikuttaa se, kuinka pian uusi suhde tulee, koska se aktivoi kaikki kipeat asiat, tunteet. Jos tämä ihminen sellainen , jonka kanssa voi käydä vaikeat tunteet, asiat läpi, eroprosessi nopeutuu. Jos ei joudu kosketuksiin uudestaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ei helposti huomaa niitä haavoja, joita erossa/edellisessä suhteessa synty.
Itsellä 4 vuotta, aika olisi varmaan ollut lyhyempi, jos olisi aiemmin tavannut sellaisen kaverin, jonka tapaaminen olisi aktivoinut kipeydet ja olisi voinut käydä ne läpi. Oleellista, että on vierellä ihminen,joka tukee vaikeina aikoina.
Erosta toipuminen on todella yksilöllistä, ei siihen mitään säännöllisiä aikarajoja voi määritellä.
Jos yleistää haluaa, niin lienee aika lähellä totuutta on, kun sanoo, että toipumisaika lasketaan vuosissa. Varmaan tuostakin on poikkeuksia.
Itselläni suhteiden normalisoituminen ex-puolisooni ja hänen uuteen kumppaniinsa vei n. 3 - 5 vuotta. Uusi kumppani itselleni tuli 6 vuoden kuluttua.
Pahasti vielä toipuminen kesken, erosta melkein 3 vuotta (ja ero meni ihan kuin hjalliksella ja leenalla). Asiallisesti ja 'kypsästi' asioihin yritän suhtautua, mutta en uskalla vielä vakavasti uuteen ihmiseen sitoutua , eli en siis toipunut. Onneksi olen tietoinen tästä :-)
Erosta vajaa kaksi vuotta, toipuminen kesken. Kesken niin kauan, että menetykset kompensoitu ainakin osittain, usko ja jonkinlainen mielekkyys saatu palaamaan. Tämmöinen vaatinee tyypillisesti uuden suhteen.
Itse vertaisin eroa kuolemaan tai talon palamiseen mieluummin kuin tautiin tai haavaan. Edelliset jättävät aukon, jälkimmäiset vian, joka korjaantuu ehkä itsekseen sellaiseksi, että ei häiritse eloa. Sinulta kuolee paras ystävä ja palaa kaikki kiinteä omaisuus. On ihan eri asia toipua, jos sinulla on paljon hyviä ystäviä ja tilisi pullistelee rahaa. Sama juttu erossa: kuinka hankalasti korvattavissa menettämäsi asiat ovat?
Ero ei ole _vain_ henkinen muutos ja 'epäonnistumisesta' toipuminen. Se on myös ihan todellista menettämistä (koti, hellyys, seksi, seura & apu...) ainakin sille, joka ei halua erota ja jolla ei ole valmista korviketta.
miten ex-n pää kestää?Savusti minut ulos talostamme uude naisen kanssa ja samassa makuuhuoneessa uusi nainen nukkuu minun sängyssä?Missä nukuin yli 20 v.Minun oli lähdettävä lopulta-itseni takia.Miten jotkin voi olla onnellisia tässäkin tilanteessa.Kodin menetys oli minulle shokki.Tuleeko heräämisen aikaa koskaan heille-en ole katkera-mutta minkä hinnan minä maksoin heidän onnesta!Itse en pystyisi tulemaan uudeksi puolisoksi miehelle josta entinen vaimo on savustettu ulos!