Lapsilla oikeus isovanhempiinsa

Kiitos mummo kainuusta.
Minulla ei ole mummoa, mutta on vaari. Hänen kanssaa oli mukava lapsena käyä kalassa ja mehtäretkillä. Opin tekemään nuotion ja pekaamaan kalat. Olen kiitollinen että sain hänet elämääni.

Kertokaapa te muutkin mitä teiän isovanhemmat on teille opettaneet tai mitä ootta helitä oppineet.

Tehään tästä sellanen artikkeli jossa heitä muistetaanki lämmöllä ja rakkauella.

Minun anoppini sanoi että koska ei pidä minusta, ei pidä myöskään lapsistamme yhtä paljon kuin muista lapsenlapsistaan.
En ottanut kantaa, enkä estänyt lapsia tapaamasta häntä. Olin kuin en olisi edes kuullut mitä hän sanoi.
Oikeasti, ole kokenut niin paljon menetyksiä ja tuskaa että tuollaiset puheet eivät kosketa. Lapsemme saavat omilta vanhemmiltaan rakkautta yllin kyllin.

Alkuperäisen kirjoituksessä on suurta tunnetta. Rakkautta, mitä kirjoittaja sanoo tuntevansa, mutta myös hirveän paljon niin tavanomaista syyttelyä ja yleistystä nuorempia äitejä kohtaan. Kun kirjoittaja puhuu vanhemmista, hän itse asiassa tarkoittaa vain "nuoreja äitejä". Nuoria isejä ei syyllistetä kertaakaan, mutta nuoret äidit, siis ne, jotka eivät ole mitään sukua anopin suvulle, ovat niitä pahimmista pahimpia.

Näistä pahiksista alkuperäinen puhuu ystäviensä kanssa ja haukutaan vuoron perään lähipiirin nuoret äidit ja muut. Terapiaistunnosta virkistyneenä voikin sitten tuntea ylemmyydentunnetta ja etsiä virheitä muista naisista, jotka eivät vielä yllä samalle henkiselle tasolle.

Olen miniä, enkä tee koskaan mieheni kanssa lapsia, en tunne siihen mitään biologista halua, eikä mieskään. Silti minullakin on anoppi. En edes teeskentele tietäväni kaikkea elämästä, mutta en myöskään usko, että lasten saaminen tai mummoksi tuleminen olisi tehnyt minusta jotain muita paljon parempaa ihmistä, jolla olisi tarvetta opastaa muita.

En myöskään usko, että äitini tai isäni vanhemmat olisivat voineet opettaa minulle yhtään sen enempää elämästä, vaikka olisinkin viettänyt heillä enemmän aikaa.

*Totuus kun on se, että nämä vanhat mummot ja vaarit jo opettivat kaikki mitä tiesivät, omille lapsilleen eli minun vanhemmilleni näiden lapsuuden ja nuoren aikuisuuden 20-vuoden aikana.*

Minun vanhempani puolestaan välittivät nämä opit lapsuusvuosieni aikana omille lapsilleen, jos kokivat ne neuvot tarpeelliseksi.

Loput olen oppinut omien kokemuksieni kautta ja omien valintojeni kautta.

Vanhempieni vanhemmat eivät olleet täydellisiä, eivätkä sitä ole miehenikään vanhemmat tai omat vanhempani. Voimme oppia vain omista ja muiden tekemistä virheistä.

Minä ja veljeni olimme lähes kaikki lomamme mummolassa. Muistan aina sen kuinka sain leipoa mummin kanssa ja vaarin kanssa lämmitettiin saunaa. Vaarin kanssa käytiin keräämässä vastas tarpeet ja vaari teki meille aina omat pienet vastakset.

Koko lapsuuteni kuljin mummin tekemissä villatöppösissä ja villapaidoissa. Äiti ei osaa kutoa. Mummi jaksoi opettaa leipomaan ja mikä ihaninta heidän tarinansa keijuista ja maahisista oli lumoavia. Nyt itselläni 5kk poika.
Mummini kirjoitti pyynnöstäni vihkoon niitä hänen omia satujaan joita haluan sitten lukea omille lapsilleni.
Rakastan mummiani ja ukkiani todella paljon. Olisi ollut suuri vääryys jos he eivät olisi olleet osa elämääni. Nyt mummi on isomummi pojalleni ja voi kuinka hellästi hän tuudittaa pientä yöunilleen kun ovat käymässä.

Koska teksti on anoppi ja appi-palstalla, oikeampi otsikko olisi : "Isovanhemmilla oikeus lapsiinsa"

Kyllä lapsilla tulisi olla oikeus luoda suhteensa isovanhempiinsa. Se on sitä normaalia kasvuympäristöä, jossa oppii ja kasvaa tasapainoinen ihminen.

Jos kaikki lapset saisi kasvaa niin, että heidän elämässään olisi nuo mummot ja vaarit mukana arjessa ja juhlassa. Eipä tarvitsisi pitää kalliita televisio kamppanjaa siitä että vanhukset ja nuoret ei välitä toisistaan tai ei ymmärrä toisiaan.

Se on itsekkäiden aikuisten vika että maailma on näin vääristynyt.

Itsekkin sain aikanaan pajon juuri tuota tietoa ja taitoa mitä omilla vanhemmilla joko ei ollut tai ei ollut aikaa jakaa.

Täällä joku kirjoitti että kyllä tiedon ja taidon saa omilta vanhemmiltaan. No kyllä osittain. Mutta lasten ja vanhempien välit on erilaiset kuin isovanhempien ja lastenlasten. Se on ihan ainutlaatuinen suhde. Näin oli meillä kun olin lapsi ja niin on nytkin kun olen itse isoäiti.

Täytyy sanoa että ne lapsenlapset on paljon rakkaammat, kuin ne omat lapset.
Se on jotain erityistä. Ja en ole yksin tän mielipiteeni kanssa. Kaikki isovanhemmat joita olen tavannut on sen saman sanoneet.

Itselle omat isovanhemmat opettivat sen juuri sen, että kaikissa ihmisissä on jotain hyvää ja juuri sitä tulee arvostaa.