Onko teillä ollut pitkäisiä ystäviä joiden seurasta olette kasvaneet pois? Tai siis... mulla on kavereita ala-asteelta saakka ja olemme aina olleet yhdessä... Olen aina rakastanut heidän seuraansa, mutta nyt lukio aikana en tunnista enää omia ystäviäni. Olen yrittänyt löytää sitä samaa tunnetta mitä tunsin heitä kohtaan, mutta en löydä. Olen yrittänyt selittää sitä heille muutamia kertoja mutta tuntuu että kukaan ei välitä... En vaan enää ole niin onnellinen siinä porukassa. Ennen keksimmme vaikka mitä hauskaa keskenämme mutta kaikilla tuntuu olevan niin kamalan kiire nykyään ettei seuraa löydy tai he hakeutuvat omien uusien ystävien luo.
Ennen pystyin jakaamaan kaiken maailman asiat muille, mutta en enää pysty. Meillä on tällainen 6 hengen tyttö porukka joten kaikki kertovat toisesta juorut eteenpäin vaikka toinen ei edes haluaisi ja selän takana puhuminen on ihan arkipäivää. En kestä olla sellaisessa porukassa johon en voi luottaa! Mutta jotenkin syyllisyys painaa että hylkään ystäväni kun he ovat muuttuneet. Ennen he eivät juoneet joka viikonloppu eivätkä suudelleet vieraita ihmisiä ja harrastaneet yhden illan juttuja. Nykyään kaikki mistä he puhuvat ovat tod pinnallisia, että kuinka olin taas sen ja sen kanssa viikonloppuna tai sitten suunnitellaan seuraavan viikon ryyppäystä. Kun välillä yritän kaupungilla avautua eräälle heistä, hän saattaa vähän aikaan kuunnella mutta kun huomaa jonkin kiinnostavan tyypin, hän saattaa alkaa puhumaan hänestä, eikä enää kysy mitä meinasin sanoa... Olen yrittänyt puhua heille, mutta vaikutan hesitä siltä että mikään ei kelpaa! Joten, te muut... Onko teillä samoja kokemuksia, ystävät muuttuneet niin paljon että ette enää tunnista heitä? Mitä silloin teitte...
Ennen pystyin jakaamaan kaiken maailman asiat muille, mutta en enää pysty. Meillä on tällainen 6 hengen tyttö porukka joten kaikki kertovat toisesta juorut eteenpäin vaikka toinen ei edes haluaisi ja selän takana puhuminen on ihan arkipäivää. En kestä olla sellaisessa porukassa johon en voi luottaa! Mutta jotenkin syyllisyys painaa että hylkään ystäväni kun he ovat muuttuneet. Ennen he eivät juoneet joka viikonloppu eivätkä suudelleet vieraita ihmisiä ja harrastaneet yhden illan juttuja. Nykyään kaikki mistä he puhuvat ovat tod pinnallisia, että kuinka olin taas sen ja sen kanssa viikonloppuna tai sitten suunnitellaan seuraavan viikon ryyppäystä. Kun välillä yritän kaupungilla avautua eräälle heistä, hän saattaa vähän aikaan kuunnella mutta kun huomaa jonkin kiinnostavan tyypin, hän saattaa alkaa puhumaan hänestä, eikä enää kysy mitä meinasin sanoa... Olen yrittänyt puhua heille, mutta vaikutan hesitä siltä että mikään ei kelpaa! Joten, te muut... Onko teillä samoja kokemuksia, ystävät muuttuneet niin paljon että ette enää tunnista heitä? Mitä silloin teitte...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin se vaan on,että joistakin ihmisistä ajautuu erilleen,halusi tai ei,ja se ei aina ole huono asia. Minulla on nykyään ystäviä ala-asteajoista lähtien mutta myös paljon tuoreempiakin kaverisuhteita. TOiset jää pois kuvasta,toisia tulee tilalle,niin se menee. Jos sinusta ei tunnu hyvältä tiettyjen ystäviesi seurassa,hankkiudu mielummin siihen porukkaan jossa tuntuu hyvältä. Ja mitä vanhemmaksi tulee,sitä enemmän (ainakin omasta kokemuksesta)ihmiset muokkautuvat erilaisiksi,kysymys onkin siitä että mitä jaksaa ymmartää ja mitä ei. ystävyys ei ole aina niin yksiselitteistä..
Mulla on melko sama tilanne. Ystävyyssuhteet muuttunu pinnallisiks, keneenkään ei voi luottaa. Mun tilanne eroo siten, että en enää halua olla näiden tyyppien kanssa missään tekemisissä, koska en kestä enää sitä kieroilua ja paskan puhumista. Ongelmana on, että oon ylä/ala-asteesta asti näiden tyyppien kanssa pyörinyt, niin muita ei oikein ole. Siis oon joko yksin tai sit näiden "ystävien". Oon niin väsynyt tähän tilanteeseen, ja pakko kestää ainakin koulun loppuun asti.
vastaan sun kysymykseen sillä, mitä itse nyt yritän tehdä... Hakeutua siis parempaan seuraan. Mikä ei oo helppoa, kun samat kuviot on kestäny vuosikausia.
Vaikuttais, että eri kiinnostuksen kohteet on erottanut sut sun ystävistä? Niitä kiinnostaa biletys ja miehet, sua joku muu? Väkisin siinä erkaantuu, kun ei oo yhteisiä "harrastuksia".
Kehottaisin suakin vaan menemään eteenpäin. Miten voit tuntee syyllisyyttä sellasten ihmisten takia jotka haukkuu sua, ja jotka on epäluotettavia? Jätä ne omaan arvoonsa, ja jatka eteenpäin, etsi ihmisiä jotka arvostaa sua! Niin mäkin yritän tehdä!