Minua on jo pitkään vaivannut suhteessani mieheni suhtautuminen omaani ja muiden naisten ulkonäköön.Mieheni katselee päivittäin naisten kuvia netistä(myös toki pornoa kun en ole paikalla) ja hänen koneensa on täynnä tallennettuja kuvia ns.täydellisistä naisista. Itse en ole mitenkään ruma mutten tosiaankaan mikään Megan Fox isoilla tisseillä ja pienellä pyllyllä.Mieheni on useaan otteeseen todennut että peppu on hänelle "tärkein" osa naisen kropassa ja sanonut ettei oma peppuni ole mitenkään täydellinen mutta että se on ok. Tälläiset kommentit jotenkin satuttaa ja vie itsetuntoa alas.Mieheni on tosi kova kritisoimaan ulkonäköäni muutenkin,olenkin tottunut kysymään häneltä mielipidettä koska harvoin omat valintani vaatteiden ym suhteen ovat hänen mielestään kivoja. Joskus olen itkenyt näitä ulkonäkö paineita ja epävarmuuksia ja mieheni on selittänyt ne sillä että kaikki muutkin miehet ajattelee samanlailla mutta he ei vain kerro totuutta tyttöystävilleen. Oonkin alkanut ajatella että voiko oikeesti joku mies rakastaa ja pitää kauniina naista joka ei oo ihan super-treenattu ja timmissä kunnossa? Itse olen aika pienikokoinen ja hento,mutten juurikaan lihaksikas ja olen harkinnut että pitäisikö alkaa treenata jotta voisin olla kaunis mieheni mielestä. Kuitenkin sekin häiritsee että mies ei itse harrasta mitään liikuntaa eikä tosiaankaan ole täydellisessä kunnossa,mutta minun silmissäni hän on "täydellinen" juuri sellaisena kuin on enkä koe joutuvani tyytymään mihinkään huonompaan. Toivoisin että hänkin voisi rakastaa minua tälläisenä kuin olen,mutta jos asia on niin että jätkät aina toivoo naisen olevan enemmän tai vähemmän täydellinen niin kai se on pakko alkaa ottaa itseään niskasta kiinni..
Voiko mies arvostaa ei-täydellisen näköistä naista oikeasti?
itseinho
11136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä mun mielestäni rakkauteen kuuluu se, että rakkaus kaunistaa. Eli toinen näyttää omissa silmissä kauniilta, vaikka ei täydellinen olekaan (kuka meistä olisi?). Ja toinen juttu, joka on myös rakkautta, on se että ei lauo kumppanilleen totuuksia, jotka selvästi loukkaavat ja masentavat tätä.
No huh. Täytyy sanoo, että miehes on juntti. Kyllä sen kumppanin näkee täydellisenä vaikka ei olisikaan malli/fitnessvartalo. Voisithan sinä samalla tavalla sanoa miehelle, että ei häntä voisi koskaan verrata Brad Pittiin, ja että hänen kroppansa on todella kaukana ihanteestasi, mutta et vain viitsi sitä hänelle sanoa, koska se tuo vain pahaa mieltä ja toisaalta rakkaus on juuri sitä, että pitää toisesta sellaisena kuin hän on.
Mun mielestä sun pitää nyt sanoo napakasti tämä asia, sillä sun mies on tosi törkeä. Itse harkitsisin vakavasti eroa jos mun miesystävä latelisi tuollaisia kommentteja ja varsinkin silloin, jos ei ottaisi onkeensa neuvostani.
Oon yrittänyt tästä asiasta kyllä puhua hänelle mutta jotenkin saa aina käännettyä sillai että nää johtuu mun omista epävarmuuksista ja että on mun oma vika että tiiän ettei hän tykkää mun pepusta kun joskus oon sitä itse kysynyt että onko se hyvä. Et ei kuulemma saa kysyä sellaista jos ei kestä kuulla totuuksia. Mietin että onhan tuokin totta mutta itselle jotenki tuntuu niin kolkolta kuulla niin karuina tollaiset asiat koska hänen omassa kropassaan kaikki näyttää mun silmissä hyvältä ja nekin asiat jokka ei oo täydellisiä niin niistäkin mä tykkään ja kehun paljon. Mulla on tosi nuoresta asti ollut heikko itsetunto,kotoa saanut sen kun oma isä arvosteli mua tämäntästä joka asiasta. Joskus luulen että ihmiset pitää mua kauhean pinnallisena kun mietin tälläisiä mutta noi parisuhteessa koetut loukkaukset ulkonäköön liittyen raastaa tosi lujaa,välillä mua inhoan omaa ulkonäköäni niin kovasti että satutan itseäni viiltämättä tms koska oon niin pettynyt itseeni.
Itse juuri vapauduin tuollaisesta suhteesta. Aina piti olla muita ihailemassa ja selväksi tehtiin, että olen plastiikkakirurginen työmaa. Mies itse ei suoraansanottuna minkään näköinen. Kohtasinpa miehen jolle kelpaan juuri näin. Ei hänkään täydellinen ole. Kummatkin laihduttu elämän aikana. Mies 20kg ja minä 40kg tähän mennessä. Minulla vielä 10kg laihdutettavaa jäljellä. Ei siksi että olisi pakko vaan siksi että haluan. Mies on minua 10v vanhempi. On ryppyjä ja paikat hieman roikkuukin, mutta se hellyys mitä saan ja miten ihanaa meidän seksi on. Se on ainutlaatuista. Itselläkin roikkuu kaikki kun paljon on laihduttu. Eipä tuo näytä haittaavan. Hyväksytyksi tuleminen omana itsenään on tärkeää. Kyllä mekin kauniita ihmisiä ihaillaan, mutta eihän sitä omaa kultaa mikään voita. Siinä on sitä jotain mitä muissa ei ole.
Jaaha, jaaha, taas mietitään, osaako mies rakastaa. Osaatko sinä rakastaa itseäsi?
Olisi kyllä mielenkiintoista tavata tuo äijä. Voin tulla käymään ja tehdä listan hänen ulkonäköpuutteistaan. Lisäbonuksena luonneanalyysi.
Totuuden lähteillä ollaan. Kyllä parisuhteessa tärkein suhde on suhde omaan itseensä. Vain olemalla hyvä itselleen voi olla hyvä toiselle.
Miehesi on inhorealisti, mutta ilmeisesti rehellinen sellainen. Se ei tee hänestä hyvää puolisoa eikä paranna hänen tilanneherkkyyttä. Urpo mikä Urpo.
Kasvata itsetunto ja pane tuo retale ruotuun tai kierrätykseen. Voit lähettää hänet vaikka Ekokem:lle käsiteltäväksi.
"Toivoisin että hänkin voisi rakastaa minua tälläisenä kuin olen,mutta jos asia on niin että jätkät aina toivoo naisen olevan enemmän tai vähemmän täydellinen niin kai se on pakko alkaa ottaa itseään niskasta kiinni.. "
Sinulla ilmeisestikään ei ole paljoa kokemusta seurustelusta/parisuhteesta ennen nykyistä miestäsi..? Muuta tuosta ei voi päätellä - sen lisäksi, että miehesi on itsekäs tollo, joka osaa rakastaa vain itseään.
Olet aivan varmasti kivan näköinen nainen ja jos miehesi olisi muuta kuin piipittävä kloppi, tietäisit olevasi "enemmänkin kuin ok". Rakkaus kaunistaa ja komistaa - sen olen huomannut etenkin nyt, toisella kierroksella 40 iässä. En ole timmi parikymppinen miisu, muttei minun silti tarvitse miettiä, pitääkö miesystäväni myös ulkonäöstäni.
Kiitos kaikille vastauksista,jotenkin tämäkin rohkaisee mieltä ja antaa voimia uskoa itseensä!
Se, että voit niin pahoin, että viiltelet itseäsi, on jo vakava hälytysmerkki. Mies käyttää henkistä väkivaltaa kertoessaan "totuuksiaan", ei rakastava ihminen puhuisi tuollaisia. Ehdotan, että hankit itsellesi ulkopuolista apua löytääksesi voimia erota tuollaisesta miehestä ja saadaksesi itsetunnon kuntoon.
Kyllä on törppö mies. AINA on olemassa paremman näköisiä naisia ja miehiä. Se on loputon tie. Jos valinnan kriteeri on kumppanin täydellinen ulkonäkö, niin ikinä ei tule löytymään sellaista etteikö paremmankin näköistä olisi olemassa.
Jos täydellistä hakee - mikään ei ikinä kelpaa ja riitä.
Älä hyvä ihminen astu tuohon miinaan. Mies käyttäytyy todella typärästi ja loukkaavasti ja aina vaan uudelleen, vaikka olet ilmaissut loukkaantumisesi ja pahan mielesi.
Nyt kunnon palaveri ja keskustelu. Anna vaikka tämä keskustelu luettavaksi. Jos mies ei tajua miten kumppanille puhutaan kunnioittavasti tilanne on toivoton. Hän murentaa sinua pala palalta. Miksi alistuisit sellaiselle - sinulla on yksi ja ainut ja ainutlaatuinen elämä.
Mutta jos hän ymmärtää ja alkaa tajuta ja alkaa tehdä muutoksia käytökseensä ja suhtautumiseen - siinä tapauksessa teillä voi olla toivoa.
Me ollaan ukkoni kanssa jo vanha pari - n 30 v yhdessä. Arvaa vaan onko roikkumisia ja vikoja - kummallakin. Ei niitä mietitä eikä vertailla eikä kommentoida. JOS ukkoni tekisi niin, niin saisin joka päivä kuulla ja tuntea olevani huonompi ja rumempi kuin sata muuta naista . No höh - mikä suhde se olisi ja miksi olisin siinä suhteessa?
Mekin olimme joskus nuoria ja nättejä, mutta kaukana missityypeistä ja mallimitoista. Silti ihan hyviä ja riittävän hyviä itsellemme ja toisillemme.
Toki liikkuminen, treenaaminen, terveellinen syöminen ym itsestä huolta pitäminen on hyvä asia. Mutta tee se itsesi ja oman hyvinvointisi vuoksi - ei siksi että saavuttaisit kumppanisi asettamat kriteerit. Tulisit vain huomaamaan, että et koskaan saavuta niitä - tuollainen tyyppi löytää aina vertailukohdan ja möläyttää ilmoille mitä sylki suuhun tuo. Se ei ole suoruutta ja rehellisyyttä, vaan moukkamaisuutta ja arvostuksen ja kunnioituksen puutetta.
Hyvä kun kirjoitit tänne. Nyt mietintää ja tekoja. Mies parantakoon tapansa.
Jos olisit tyttäreni neuvoisin näin (tai ensin kysyisin haluaako hän kuulla mielipiteeni - yleensä on halunnut kun en koskaan tyrkytä niitä): opettele elämään yksin, löydä itsesi ja vahvuutesi ja rakenna itseluottamustasi. Kun osaat olla tyytyväinen itseesi ja elämääsi ja onnellinen yksinkin - sit voisi olla kumppanin aika. Kumppani täydentäisi ja toisi lisää - hän ei veisi itsetuntoa ja voimia. Parisuhteen pitäisi tuoda vahvuutta ja iloa ja hyvää.
Kyllä rakastavan parisuhteen tulee perustua pitkälle henkisiin arvoihin kuin ulkoisiin. Tulee väkisin mieleeni että miehesi on seksuaalisesti aktiivinen ja fantasioi sitä kautta kauniista naisista? Oikean elämän seurustelu kun ei ole erotiikka tai pornoleffa.
Ikävä sanoa mutta jos miehesi harrastus on käytännössä ihailla toisia kauniita naisia, niin pettäminenkin tulee kuvioihin vuosien varrella aika varmasti...