raha

Kun suhteemme alkoi, mieheni oli suuri tuloisempi kuin minä. Nykyään mieheni on se "huonommin" toimeentuleva, eikä se rakkauttamme ole muuttanut kummaltakaan. Ihmisiä on tietysti monen sorttisia joten...

En ole itsekään varakas enkä hyvätuloinen, mutta luovuin matkustelusta ja keskustassa asumisesta, jotta pystyn hoitamaan meidän taloutemme. Mieheni osallistuu sen mukaan kuin pystyy, ja se riittää minulle hyvin. Sanoisin, että tää on rakkautta.

Toisaalta ymmärrän kyllä exääsi. Jos toisen unelma on se punainen mökki ja oma perunamaa niin ei se vuokrakaksio välttämättä lopun elämää riitä. Miten jos lapsia tulee? Tai eläimiä? Kyllähän silloin isompi asunto on tarpeen. Ei millään pahalla, mutta ei tulevaisuutta voi niinkään rakentaa että exäsi olisi ottanut esim lainaa tai maksanut omista säästöistään teille asunnon. Ymmärrän kyllä tiettyyn pisteeseen asti sen ettei raha merkkaa paljoa, ja ettei jokaista lanttia tarvitse laskea, mutta kirjoitit olevasi esim velkaantunutkin.. tuskin kukaan suostuu elättämäänkään, niinkuin miehesi ilmaisi. Vaikeaa mitään oikeen sanoa, kun kaikki tämäkin oli vain oletusta,netin ksutta vaikea neuvoa

Jos tuo on nykyaikaa niin olen tyytyväinen kuuluessani iltaruskon ikäluokkaan.

Avioituessamme olin rahaton, velkaantunut ja kuluneissa ryysyissä kulkeva heppu.
Ei ollut edes fillaria tai potkukelkkaakaan.
Vaimoni oli ollut vakituisessa työssä jo vuosikausia ja hänellä oli hieman säästöjäkin.
Eipä tuo asetelma haitannut mitään.

Eikä sekään, että 6-vuotta myöhemmin, muutaman vuoden ajan, anus oli auki kuin se tuuran putki.

Missään vaiheessa todellinen puute ei aiheuttanut häiriötä parisuhteeseemme.
Päin vastoin. Motivoi meitä harrastamaan reipasta ulkoilmaelämää keräilytalouden muodossa.
Minä kävin syksyisin lahtaamassa kahden lampolan lampaita ennen Karjaportin auton tuloa. 10 lammasta vaati tottumattomalta muutaman tunnin työn.

Nykyinenkään, köyhyysrajalla hoippuminen ei uhkaa yhteiselomme harmoniaa.

Ei voi mitään, jos olet työtön, koditon, varaton, ns. sairas, vaikka akateeminen ja omalla tavallaan lahjakas, parisuhdekelpoinen, niin en vaan voi tehdä aloitetta menestyneelle, varakkaalle, ihanalle, komealle, omaan, niin makuuni sopivalle miehelle?

Työttömyyttä on todella liikaa Suomessa, jokainen ihminen ansaitsisi saada työtä.
Joskus vain on niin, että henkilö itse ei halua tehdä mitään.
Eräs henkilö on alkoholisoitunut siinä määrin, että hänestä ei ole. Tarvitsee joka päivä hakea 24 prk:n pakkauksen kaljaa, ajatelkaa 24 prk ja polttää 2-3 askia päivässä tupakkaa.

Käy lääkärissä yhtenään, nämä laittavat kaikenlaisiin tutkimuksiin, kalliisiin. Tällä hakee aina sairaslapun, että saa päivärahan.
Jos joutuu vaikka työvoimatoimiston kurssille, ihan varmasti on heti sairas.
Vielä nuori naisihminen, jatkuvasti kehuu, kuinka on tehnyt hirvittävästi töitä ja nyt pitäisi päästä eläkkeelle, todellisuudessa ei ole tehnyt oikeastaan koskaan yhtään mitään eli niitä alkoholistin valheita, Koulutusta tälläkin ihmisellä on ainakin ylioppilas, joten ei se järki aina ole puuttunut.

Työtönkin voi olla itse aktiivinen ja myös joustava, että ottaa vastaan työtä tilapäisesti vaikka muutakin kun ammattiaan vastaavaa, päivärahojen pitäisin olla sellaisia, että ne eivät innosta olemaan työttömänä.
On aloja joiltä työttömäksi jäänyt saa ainakin alkuun lähes palkkansa suurisen päivärahan, isonpalkkaisten päivärahalla elää ihan hyvin, näin ei saisi olla heidänkään kohdallaan.
Mutta ensimmäinen asia olisi, että eläkeläiset pois työstä ja varsinkin toisen palkan antavista puheenjohtajan paikoista.

Kaikkipitää tehdä että työtä olisi kaikille, eikä että vain joku armeijan eläkeläinen nostaa luottamustehtävistä moninkertiaisi palkkioita. Eräskin nostaa eläkettä jo sekin on varmaan noin 50teur vuodessa, sitten tulee kunnanvalluuston palkkiot, taipaapa olla jonkin ison järjestön johdossa, onkohan vielä kansanedustakin, ei edes asu paikkakunnalla missä kunnanvaltuustossa. tulot lähes 200 teur vuodessa. ja Ikää lähes 80 vuotta. Jotain on pielessä. Lääkärit laittakaa se alkoholin vuoksi hoitoon.

Muutoinkin nuo kansanedustajat ja mepit, heidäthän valitaan kansanäänestyksellä tietyksi ajaksi, mielestäni työ on annettu vain täksi kaudeksi ei miksikään koko elämän työksi ja monet ovatkin vapaalla omista vakituisista töistään, mutta miten kummalla on keksitty, että he tarvitsevat jonkinlaisen sopeutusrahan jos eivät enää tulekaan valituiksi. Kortistoon ne joutuvat kaikki muut ihmiset täällä, sama pitäisi koskea heitäkin ja kaiken lisäksi monella on se työpaikka mihin tullakin takaisin.

Suomen eduskunta on päättänyt näistä, se on kuitenkin kansan palvelija, joten vaihtoon koko puulaaki joka näkee vain itsensä ja jakaa itselleen etuja , joita kansa ei saa millään.

Kannattaa seurustella oman sosiaaliluokkansa kanssa, ei tule sitten mitään ongelmia tai yllätyksiä. Tämän näkee jo ensitapaamisella / xanolla.

Sosiaaliluokkaansa harva kykenee peittelemään yhtä iltaa pitempään.

Tyly olen, niin pitääkin elämässä onnistuakseen.