Olen tilanteessa, jossa entisen tyttöystäväni kanssa olemme eronneet jo kesällä. Nyt sitten syksyn mittaan ajauduimme ystävinä yhteen ja pian tunnelmat lämpenivätkin. Exäni vihjaili välillä hyvin suoraakin mahdollisesta tulevaisuudesta yhdessä ja seksikin tuli takaisin kuvioihin. Minusta alkoi tuntua todella hyvältä ja kyllähän se näkyi käytöksessänikin. Kohtelin häntä kuin kukkaa kämmenellä. Suloista naista. Alkoi jo tuntua kuin emme olisikaan edes olleet erossa.
Mutta olin jo tehnyt virheen. Nimittäin tunnustanut vahvat ja lämpimät tunteeni häntä kohtaan, eli sen että minun on vaikea mitenkään kuvitella seurustelevani kenenkään muun kanssa.
Muutama viikko tuon jälkeen alkoi exäni suhtautuminen viilenemään. Yhtäkkiä kaikki mitä hänelle ikinä ehdotinkaan sai vastauksen tyyliin "ihan sama".
Uskon että hänellä on ollut aivan viimeaikoina yhdenillan seksisuhde työpaikallaan tutustumaansa heppuun. Näitä vastaavan kaltaisia hänellä on ollut aiemminkin. Joskus niistä suutuin tosiaan ja sen takia alunperin erosimmekin, kun jonkun riidan jälkeen hänen "kostonsa" oli just tuota luokkaa. Tosin nämä vanhemmat jutut on sovittu jo ajat sitten ja rehellisesti eivät ne minua enää paina muuten kuin nyt palautuvat mieleen tämän uusimman kanssa. Hänelle en ole mitenkään edes vihjaissut että tietäisin tästä uudesta, sillä emmehän me nyt seurustele ja eihän asia minulle siis kuulu.
Loukkaa se silti. Exäni ei tunnu tajuavan kuinka mahdotonta yhtälöä hän on kutomassa. Nyt kun tuumasin erittäin rauhallisesti ilman kaunoja että kun "juttumme" tuntuu viilenevän niin sitä etäisyyttä pitää sitten ottaa oikeastikin. Eli siten, että yhteyttä ei enää pidetä.
Seurauksena itku ja tuhertamista. Hän on niin äärimmäisen tottunut siihen että minä olen se joka ymmärtää, lohduttaa ja auttaa. Eli minun, joka halusin hänet puolisokseni, pitäisi kuunnella ja lohduttaa häntä loputtomiin kun hänellä elämä potkii päähän. En tiedä olenko sen velkaa vain siksi kun häneen rakastuin? Ja siinä sivussa niellä hänen uudet yhdenillanjuttunsa ja pahimmillaan kuunnella tunteenpurkaukset niistäkin.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Sanokaa nyt hyvät ihmiset olenko ihan täysi lapanen jos tukikepiksi ja lohduttajaksi vielä jään?
Mutta olin jo tehnyt virheen. Nimittäin tunnustanut vahvat ja lämpimät tunteeni häntä kohtaan, eli sen että minun on vaikea mitenkään kuvitella seurustelevani kenenkään muun kanssa.
Muutama viikko tuon jälkeen alkoi exäni suhtautuminen viilenemään. Yhtäkkiä kaikki mitä hänelle ikinä ehdotinkaan sai vastauksen tyyliin "ihan sama".
Uskon että hänellä on ollut aivan viimeaikoina yhdenillan seksisuhde työpaikallaan tutustumaansa heppuun. Näitä vastaavan kaltaisia hänellä on ollut aiemminkin. Joskus niistä suutuin tosiaan ja sen takia alunperin erosimmekin, kun jonkun riidan jälkeen hänen "kostonsa" oli just tuota luokkaa. Tosin nämä vanhemmat jutut on sovittu jo ajat sitten ja rehellisesti eivät ne minua enää paina muuten kuin nyt palautuvat mieleen tämän uusimman kanssa. Hänelle en ole mitenkään edes vihjaissut että tietäisin tästä uudesta, sillä emmehän me nyt seurustele ja eihän asia minulle siis kuulu.
Loukkaa se silti. Exäni ei tunnu tajuavan kuinka mahdotonta yhtälöä hän on kutomassa. Nyt kun tuumasin erittäin rauhallisesti ilman kaunoja että kun "juttumme" tuntuu viilenevän niin sitä etäisyyttä pitää sitten ottaa oikeastikin. Eli siten, että yhteyttä ei enää pidetä.
Seurauksena itku ja tuhertamista. Hän on niin äärimmäisen tottunut siihen että minä olen se joka ymmärtää, lohduttaa ja auttaa. Eli minun, joka halusin hänet puolisokseni, pitäisi kuunnella ja lohduttaa häntä loputtomiin kun hänellä elämä potkii päähän. En tiedä olenko sen velkaa vain siksi kun häneen rakastuin? Ja siinä sivussa niellä hänen uudet yhdenillanjuttunsa ja pahimmillaan kuunnella tunteenpurkaukset niistäkin.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Sanokaa nyt hyvät ihmiset olenko ihan täysi lapanen jos tukikepiksi ja lohduttajaksi vielä jään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
vahvastin siltä tuntuu, että joku kommunikaatio pulma teillä on välillänne. Miksi vihjailet asioista? Hän olettaa sinun haluavan olla pelkkä ystävä. Tiedätkö, naiset kaipaavat ja tarvitsevat jämäkkää otetta. Tietoa siitä miten asiat ovat parisuhteessa ja mitä haaveita tulevaisuuden suhteen on. Esim toive että hän olisi puolisosi. Joillekin naisille se asia pitää vääntää rautalangasta, ei siinä pelkät vihjailut auta.
Haahuilee muuten ympäriinsä, jos et ole jämäkkä ja selkeä. Osoita se teoilla.
En kuitenkaan koe tässä olevan kyseenä sen että en olisi kyllin selvästi ilmaissut haluavani tulevaisuutta hänen kanssaan. Kun sen sanoin niin kaikki menikin pilalle. Arvelisin että hän haluaa minusta sen saman tuen kuin seurustellessammekin halusi, mutta ilman sitä parisuhteen "kahletta". Aika yksisuuntaiselta tuntuu.
Hyvä että tulin tänne kirjoittaneeksi. Yritin kertoa mahdollisimman yleismaailmallisella tasolla tilanteestani. Siksipä varmaankin tekstistäni oikean kokonaiskuvan hahmottaminen ei käy niin helposti. Mut saapahan ainakin omat ajatuksensa selvemmiksi.
Tilannehan on nyt (varsinkin kun tässä järkeilin koko aamun) vain sellainen, että exäni haluaisi pitää minut läheisenä ystävänään, eikä halua enää seurustella, kuten vielä vähän aikaa sitten selkeästi vaikutti. Minulla on hieman huijattu olo, mutta saahan sitä ihmiset muuttaa mielipidettään.
Eksäni on luonteelta henkilö, joka helposti hakee hyväksyntää ja ymmärrystä mistä vain löytää. Usein hänen mielialansa ja suhtautuminen muihin ihmisiin heittelehtii pahasti. Eikä vain minua kohtaan. Muita kunnon ystäviä hänellä on minuun verraten vähän.
Sydämeni sanoo että jää hänen luokseen ystäväksi. Toisaalta pelottaa että en jaksa. Hänen on taasen ilmeisen vaikea ymmärtää pettymystäni siihen ettei yhteistä polkua löytynytkään ja sitä että varmasti kokisin mustasukkaisuutta hänen kertoessaan uusista ja todennäköisesti jo lyhyessä ajassa lukuisista suhteistaan. Enhän minä hänen logiikallaan saa kokea mustasukkaisuutta, koska emme seurustele. Ilmeisen mahdotonta minun on kuitenkaan tunteitani mitenkään blokata ja ehkäpä tulisin kärsimään hiljaa itsekseni mieli mustana.
Kysymykseni onkin kuinka moni olisi valmis jäämään vastaavankaltaisessa tilanteessa tähän ainoaan "suhde"muotoon, eli ystävyyteen, mitä rakastamansa ihmisen puolelta on odotettavissa? Vai olisiko yksinkertaisesti parasta purra hammasta, surra niin kauan kun surettaa ja jatkaa sitten elämässä eteenpäin?
Sanoiko hän, ettei halua seurustelua.Katkaisi välit kanssasi. En voi sille mitään, että tietyt sanat kolahtivat. "vaikutti".
Kirjoitusesi perusteella vaikuttaisi siltä, että kysymyksessä on luottamuksesta. Hänen tuntuu olevan vaikeata luottaa ihmisiin ja sitä kautta syventää suhdetta olkoonpa kysymyksessä sitten ystävyys tai parisuhde. Tausta voisi löytyä vaikka vaikeita pettymyksiä läheisissä suhteissa.
Loppujen lopuksi aika ymmärrettävää. Eli hän tarvitsisi suhteen, jossa voisi kokea että luottamus voisi kasvaa. Otappa huomioon naisen hormonaaliset vaikutukset elämään. Ei se elämä aina niin tasaista ole. mielialat saattavat heittelehtiä : ) Miesten on joskus vaikea ymmärtää. Ehkä siirto kaupungin ulkopuolelle olisi hyvä ajatus. Siellä voisi löytää vertaistukiryhmän.
Ehkäpä hän luo niitä ystävyyssuhteita parhaillaan. Älä ole mustasukkainen siitä. Sinunhan pitäisi olla onnellinen hänen puolestaan, että hän sitä tekee. Näet asian vai mustasukkaisuutesi läpi nyt. ei varmaankaan kysymyksessä ole seksiä tai muuta.
Oletko netti- tai kaukosuhteessa? Silloin asiat voivat olla kinkkisempiä ja väärin oletuksia yms syntyy helposti ettei suhteessa ole sitä toisen läheisyyttä, tapaamisia, kosketusta. Jota toinen voi kaivata todella paljon. Joskus voi tehdä ihan kipeää, kun toista ei tapaa.
Tapaa tyttöäsi ja kerro miltä sinusta tuntuu.
Se selventää ajatuksiasi ja kun kerrot avoimesti tunteesi tyttösi pystyy ymmärtämään sinua ja toimii sen mukaisesti. Ei hän sinua halua loukata.
Mitä jos tsemppaisit hiukan yhteiseen aikaan, tekisitte yhdessä jotain kivaa.
Tunnut olevan väsynyt, jos toivot vakavampaa suhdetta, sinun itsesi pitää päättää mitä tehdä. Mutta jos pelkkää seksisuhdetta haet, ei varmaan kannata panostaa.
Tsemppiä : )
jos nyt oikein ymmärsin, niin olet samanlaisessa tilanteessa kuin minäkin. Tosin olen nainen ja kyseinen mies aina uudestaan vihjailee (siis suoraan sanoo) jotain uudesta alusta ja kun minä lämpenen, hän ottaa etäisyyttä ja lähtee muiden naisten matkaan.
Toisin sanoen, ei halua minua oikeasti, mutta ei oikeasti halua päästää irtikään. Ystävyyttä olen yrittänyt niin monesti ja aina hän palaa tähän samaan eli ei ole reilusti ystävä.
Itselleni ja sinulle suosittelisin etäisyyttä ja uusien ihmisten tapaamista. Tuo suhde on liian kuluttavaa noin. Tietenkin tällaisen ihmisen kanssa voi yrittää keskustella, mutta ainakin minun tapauksessani hän onnistuu aina kääntämään asiat jotenkin niin, että annan anteeksi ja olen valmis uskomaan mitä vaan (kunnes hän menee ja "pettää" minua taas).
Voimia irrottautumiseen ja uuden, tasapainoisen suhteen löytämiseen!
Muista aina et ootte jo kulkenu sen tien ja se ei toiminu. Turha yrittää uudestaa ku samat ongelmat pysyy. Olkaa vaan ystäviä, niitä ei oo koskaa liikaa mut anna kuitenki eksäs ymmärtää et ei voi aina soittaa sulle jos maailma potkii koska se tulee vaikeutta sun omaa elämääs. Olkaa ystäviä mut pikkasen välimatkaa kuitenki. Siis ei saa olla yhteydes päivittäin
Kyllä tuo mitä kirjoitit on samaa mitä nyt itsekin ajattelen. Hyvä kun puit sen sanoiksi.
Unohdan suhteen virittelyt ihan totaalisesti. Pysyttelen tietyn etäisyyden päässä ystävänä, mutta en todellakaan aio ryhtyä ikuiseksi olkapääksi. Toivon kyllä että se ystävyyskin ajan myötä hiipuisi ja hän löytäisi jotain muuta. Kuten itsekin.
Tämä homma alkaa olla paketissa. Kiitos viestistäsi!
"Toivon kyllä että se ystävyyskin ajan myötä hiipuisi ja hän löytäisi jotain muuta. Kuten itsekin."
Mielestäni on reilua heti alussa sopia, että ollaan toistemme tukena vielä vähän aikaa, ystävinä. Mutta kerro nyt ihmeessä, että et välttämättä lopuksi elämääsi halua hänestä sydänystävää. Sillä jos toinen ajan myötä niin luulee, ja ei ole tiennyt todellissita ajatuksistasi, niin se loukkaa häntä -tuntuu kuin olisin itse tässä tilanteessa nyt. Ja tuntuu, että hieman jopa vihaan sitä naista sen vuoksi. Ihminen kestää yllättävän paljon (ajan myötä), kunhan kaikki on rehellisyyden pohjalla.
Rehellisyys on kaikkein paras vaihtoehto kaikissa suhteissa. Toivon sitä ystävältä ja haluaisin että niin minuakin kohdeltaisiin.
Toivon, että voisin sanoa ystävälleni, että nyt olen tosi väsynyt, enkä jaksa olla edes ystävä.
Toivoisin hänen ymmärtävän eikä sillä hetkellä odottavan mitään.