Tyttöni manipuloi itkulla ja tunteillaan, minä uskon. Sanoo suuria sanoja. Kasvot hymyilee vierasta hymyä, minä uskon. Kertoo olevansa huono ja yrittävänsä, minä uskon. Jättää, on toisen kanssa, syyttää minua, ottaa takaisin, kaikki hyvin, minä luulen. Jättää, syyttää itseään, syyttää minua, minä uskon. Hengähdän hetken ja taas tulee sanoja ja suuria totuuksia. Minä en jaksa enää uskoa mitään. Tahtoisin unohtaa, vaikka sattuu. Sattuu vielä huomennakin, mutta en tahdo enää tulla uskotelluksi. Minä en tunne enää häntä, mihinköhän hän katosi? Minä epäilen itseänikin.
tuntematon
H.K
1623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja aina kun menee hyvin vahan aikaa ja luulee kaiken muuttuneen niin jotain tapahtuu ja saa pettya jalleen, kuunnella ne itkut ja vannomiset ja turhanpaivaiset lupaukset...(Kokemuksia samanlaisesta miehesta taannoin)