eli olen eronnut reilu vuosi sitten avoliitosta, joka oli täynnä henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan uhkaa.exän itsetuhoisuutta ym.olen päässyt hänestä yli, olin eron jälkeen sairaslomalla, söin masennuslääkkeitä jonkun aikaa, kävin terapeutilla ja väkivaltaa kokeneiden naisten ryhmässä.käsittelin asiaa yksin,ystävien ja ammattilaisten kanssa.voin hyvin:).tykkään sinkkuilla, olen vähän alle kolmekymppinen,edellinen suhde kesti n.7v.olen tutustunut uusiin miehiin :) ja on ollut kaikenlaisia juttuja:).nyt olen tavannut miehen, joka olisi enemmänkin kiinnostunut,vakavasti.hän on ihana.mutta minulle iskee paniikki hänen hempeilystään.toisaalta haluan hänen läheisyyttään mutta toisaalta väistelen tilanteita.välillä tahdon.välillä en.välillä suorastaan ällöttää ajatella,että hän kaipaa minua ja hempeilee.mistä tämä johtuu?onko tämä merkki,että haluan mennä ja hujeltaa?pelkään,että tämä on merkkejä menneestä-sitoutumisen kammoa?vai onko mies yksinkertaisesti väärä-niin ihana kaikinpuolin,mutta se jokin sähkö puuttuu?????apua...
voiko johtua ed.suhteen väkivallasta...
sekavin fiiliksin..
2443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ennen kuin annat periksi. Eli älä epäilyjesi vuoksi heitä hyvää miestä mäkeen. Minulla oli vuosia sitten samanlainen tilanne. Väkivaltaisen miehen jälkeen löysin ihanan -silloin mielestäni epänormaalin ihanan:)- miehen. Alkuun taistelin vastaan. Ja tuntui oudolta saada hellää huomiota ja kauniita sanoja. Mietin, mitä tässä nyt on takana. Sanoin, etten ikinä pysty rakastumaan häneen. Tarkoitin, että en ikinä yleensäkään enää uskalla rakastua. Onneksi hän raakojen sanojeni jälkeenkin jaksoi odottaa vahvistumistani. Ja nyt olemme onnellisesti rakastuneita ja naimisissa. Ja hän todellakin on niin hellä ja ihana, ilman tausta-ajatuksia :) katso ainakin ettet jälkeenpäin kadu.
Kaikista paras tilanne olisi tietenkin, että saisit itsesi hoidettua kasaan kokemustesi osalta ja sitten saisit rakennettua terveen suhteen. Mutta minä en kuitenkaan uskaltanut ainakaan jättää hyvää miestä odottelemaan, mistä sen tietää tuleeko vastaavaa enää koskaan vastaan! Ikävä kyllä vain rakas miehenikin joutui kärsimään paranemisprosessini aikana -ja hänkin masentui. Mutta olemme selvinneet, yhdessä.
Et ole kovin kauaa ollut "vapaalla". Uusi sitoutuminen näin pian voi olla aika rankka kokemus uudelle kumppanille ja sinullekin. Todennäköiseti hän tulee saamaan vanhaa kuraa niskaansa. Jos on kyllin vahva ja fiksu, ymmärtää mistä on kysymys, jos ei, sitten on vaikeampaa. Sitä, mistä nuo tuntemukset johtuvat, ei oikeastaan tiedä ennen kuin ajan kanssa. Kannattaa kertoa miltä tuntuu ja selvittää, että olet kuitenkin vielä vereslihalla ja arka sitoutumaan. Mulla otti kuusi vuotta...onneksi uusi ymmärsi olla ottamatta henkilökohtaisesti niitä tuntemuksia ja pelkoja, joiden kohde ei oikeasti ollut...