Miksi uskovaisilla on tapana sanoa ateisteista, että "he muka tietävät kaiken", kun ateisti sanoo ettei jumalaa ole? Samaan aikaan uskikset ottaa tasan päinvastaisen kannan väittäessään jumalan olevan, ja sen lisäksi väittävät vielä liudan muitakin asioita, kuten sielun, taivaan, helvetin ja ylimaallisen jeesuksen. Miksi uskisten olemassaoloväitteet eivät olekaan arroganttia omasta viisaudestaan liikoja luulemista, mutta ateistien samoja asioita koskevat vastaavat, mutta päinvastaiset olemassaoloväitteet, muka ovat?
Uskikset: "ateisti luulee tietävänsä kaiken"
Korevu
6756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pappi sano mun faijalle, että punanen paita on syntiä.
"pappi sano mun faijalle, että punanen paita on syntiä."
Entäs vaaleanpunainen (ja vielä miehellä)?
Ehkä ateisteilla ei ole Isää taivaassa.
Ateisti ei usko ilman perusteluja.
Jos uskoisimme vain koska "pyhä kirja sanoo",saisimme kumartaa selkämme kipeäksi keskenään ristiriitaisten "ainoiden uskontojen" ristitulessa.
Uskovainen taas on kuin Greenpeacen rahanpyytäjä,joka järkyttyy,kun maksurinkiin nakitettava paljastuukin luonnonvara-alan opiskelijaksi..
Uskovaiset nimensä mukaan uskovat tekevänsä oikein. Ateistit taas eivät usko.
Uskovaisilla on luja luulo,ateistilla ei.
Ateisti ei välttämättä tiedä puoliakaan siitä,mitä uskovainen,mutta ei oleta mitään väärin perustein.
Uskovainen on kuin oikeuslaitos:Väärä tuomio olisi vakava asia,joten syytön,kunnes toisin todistetaan.
Ateisti on kuin tiede:Pääasiana on totuus. Mitään ei oleteta ilman hyviä perusteita.
Siitähän se "uskossa oleminen" juuri tulee, että uskotaan mihin itse halutaan. Ja siihenhän on kaikilla ihan sataprosenttinen oikeus. Se että osoittaako kovin suurta älykkyyttä perustella jotakin väittämää oikeaksi tietyin perustein, kuin väittää toista väittämää vääräksi täsmälleen samoilla perusteilla, niin sitähän voi sitten itse kukin miettiä tykönänsä.
Minusta jotenkin tuntuu, että tämä ns. "uskossa oleminen" vaatii niin suppean näkökannan omaksumista, että ei ole hyvä olla sillä ihmisellä, joka siihen rekeen erehtyy. Tietysti tieto lisääntyessään aiheuttaa tuskaa. Kaikki ihmisrodun edustajat eivät ole vielä kypsiä vastaanottamaan niin suurta tietoa, että "yksin olet ihminen, yksin keskellä kaiken."
Ja vahva vain on oltava. Niinhän se on, että siihen suuntaan olemme menossa: jumalaa ei ole. Ei ole todistettavasti, ja siksi meidän on pärjättävä omillamme. Ja pärjäämmehän me! Äitinikin aikoinaan sanoi, että Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itse itseään. Ja pakko on myöntää, että oikeassa oli maammoni. Opin että itse on itsestään huolehdittava, ja itse olen aina itsestäni huolehtinut, auttanut itseni vaikeiden aikojen yli, kuten myös tosi vaikeiden asioiden. Ja totta on myös se toinen puoli: aina on ollut Jumala kanssani!
Hyvä on ollut kulkea, jo aika pitkä on matka takanani tämän maan päällä. Eikä ole tarvinnut turvata muihin kuin itseensä. Siinä on ollut turvani ja tukeni, minä itse! Ja itseni lisäksi olen ehtinyt huolehtia ja turvata monien muidenkin matkaa... Miesteni ja lasteni ja ystävieni ja työtovereideni ja kadunmiehen. Jumala on lopusta huolen pitänyt, ihan kuten äitini viisaana kansannaisena tiesi: siitä hänelle kiitos ja ylistys! Siis paitsi äidilleni, myös Jumalalle.
JUMALA AUTTAA NITÄ, JOTKA AUTTAVAT ITSE ITSEÄÄN.
Tätä totuutta ei tarvitse kumota ei ateistin, eikä uskovan. Tämä totuus on totuus.
eikös ateistit olleet sellaisia jotka kieltävät jumalan olemassa olon.
kun´taas aknostikot(?) eivät kiellä vaan pitävät avointa mieltä kaikille mitä ei ole todistettu.?