Itseäni on jo jonkin aikaa vaivannut omasta mielestäni aika epäsuhtainen panostaminen suhteeseen ja toisen ilahduttaminen.
Ensimmäisenä nyt voisi mainita ihan niinkin arkisen asian kuin rentoutumisajan suomisen toiselle. Meillä on eri intressit, mitä tulee rentoutumiseen. Joskus harvoin katsellaan yhdessä leffoja tai pelaillaan pelejä konsolilla, mutta suurimmaksi osaksi itseäni pelailu ei kiinnosta eikä puolisoani telkkarin katselu. Sattuneista syistä ostamani televisio rikkoontui, ja nyt meillä on käytössä vain puolisoni ostama tv. Nyt puolisoni lähestulkoon omii telkkarin itselleen, ja monesti silloin, kun molemmat haluaisimme sitä käyttää, hän myös sitä käyttää. Sanoisin, että 90 %:a ajasta se on hänellä. Silti hyvällä omalla tunnolla käyttää uudempaa kännykkääni aina kuin lystää.
Toinen esimerkki voisi olla vaikka toisen ilahduttaminen juhlapäivinä. Itse olen ostanut aina lahjan hänelle, vaikka rahat olisivatkin olleet tiukilla. Olen myös miettinyt, mikä voisi ilahduttaa, enkä vain satunnaisesti napannut hyllyltä jotain. Opiskelen siis tällä hetkellä. Vastapainoa ei ole kuulunut, mutta silti hän tuossa viime viikolla ilmoitteli, mitä haluaisi joululahjaksi.
Muitakin esimerkkejä olisi, mutta tuossa nyt tällä hetkellä eniten painavat asiat.
Puhe ei tunnu auttavan, sillä kokee itse, että tilanne reilu. Mikä neuvoksi?
Ensimmäisenä nyt voisi mainita ihan niinkin arkisen asian kuin rentoutumisajan suomisen toiselle. Meillä on eri intressit, mitä tulee rentoutumiseen. Joskus harvoin katsellaan yhdessä leffoja tai pelaillaan pelejä konsolilla, mutta suurimmaksi osaksi itseäni pelailu ei kiinnosta eikä puolisoani telkkarin katselu. Sattuneista syistä ostamani televisio rikkoontui, ja nyt meillä on käytössä vain puolisoni ostama tv. Nyt puolisoni lähestulkoon omii telkkarin itselleen, ja monesti silloin, kun molemmat haluaisimme sitä käyttää, hän myös sitä käyttää. Sanoisin, että 90 %:a ajasta se on hänellä. Silti hyvällä omalla tunnolla käyttää uudempaa kännykkääni aina kuin lystää.
Toinen esimerkki voisi olla vaikka toisen ilahduttaminen juhlapäivinä. Itse olen ostanut aina lahjan hänelle, vaikka rahat olisivatkin olleet tiukilla. Olen myös miettinyt, mikä voisi ilahduttaa, enkä vain satunnaisesti napannut hyllyltä jotain. Opiskelen siis tällä hetkellä. Vastapainoa ei ole kuulunut, mutta silti hän tuossa viime viikolla ilmoitteli, mitä haluaisi joululahjaksi.
Muitakin esimerkkejä olisi, mutta tuossa nyt tällä hetkellä eniten painavat asiat.
Puhe ei tunnu auttavan, sillä kokee itse, että tilanne reilu. Mikä neuvoksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se että olet ihana ja huomaavainen ihminen on mahtavaa, mutta kun sinun kaltaisesi aarre eksyy suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa joka ei olekkaan yhtä empaattinen ei ole tehtävissä paljoa mitään, kun kahden ihmisen aivotoiminta ja ymmärrys on vain niin eritasoisia. Toinen ei osaa vain antaa ja arvostaa tekojasi yhtä paljon, saati näyttää välittämistään samoin keinoin. Teidän pitäisi sopia säännöt, että miten asiat sujuu tasapuolisemmin. Yksinkertaiset säännöt.
Kun oma kultasi on gamer, niin voisitte yhdessä tutkia että millaisista konsolipeleistä Sinä voisit pitää ja mitä pelaisitte sitten yhdessä alusta loppuun. Sellainen sopisi varmaan missä on loistava tarina, mutta silti tarpeeksi toimintaa että mielenkiinto miehellä pysyy yllä. Vastaavasti voisitte alkaa katsoa yhdessä netistä erilaisia sarjoja, missä tarpeeksi toimintaa hänen makuunsa. Varmasti mieskin innostuisi jostain.
Kun mies ei mene ostoksille itse hakemaan sinulle jotain mukavaa, niin mitä jos menisitte jonnekkin yhdessä ostamaan sinulle jotakin tietyllä rahasummalla aina kun tulee jokin tärkeä päivä?
Vai että konsolipelileikkejä harrastaa aikuiset nuoret, huvittavaa. On vielä aika leikkien ei parisuhteiden.
Vasta sitten parisuhteeseen kun konsolipelien ajat ovat ohi.
Vastuullinen aikuinen ei leiki lasten leluilla vaan kantaa täydellisen vastuun, opiskelee ja kiinnostuu myös yhteiskunnallisista asioista.
Osaa eroitta oikean ja väärän ja moraali on kunnossa,.
Ei konsolipeleissä mitään vikaa ole. Ihan hyvää viihdettä. Uskoisin, että et vaan ymmärrä, mistä puhut.
Mieti vaikka television katselua. Se on istumista ja silmät auki ohjelman tuijottamista. Usein täysin passiivista toimintaa. Pelin pelaaminen taas parhaimmillaan on aivojumppaa. Aktiivista toimintaa, jossa aivojen ja näppäryyden pitää toimia yhdessä. Uuden tv-ohjelman katselu ei vaadi muuta kyin tv päälle. Uuden pelin pelaaminen on taas oppimisprosessi. Aktiivista.
Peleissä on usein tarina, jota viedään itse hahmon toimintojen avulla eteenpäin. Tv:ssä tarina tulee ihan itsestään. Sitä vaan katsellaan.
En tarkoita, että kaikki pelit olisivat hyviä tai kaikki tv-ohjelmat huonoja. Kaikelle on paikkansa. Ei vaan pidä lytätä asioita perustelematta ja tunnepohjalta.