Tällainen tarina:
Olemme parikymppisiä opiskelijoita minä ja poikakaverini ja asumme yhdessä. Itse olen kolmilapsisesta perheestä keskimmäinen ja poikakaverini taasen nuorin. Minusta meillä on minun vanhempiini paremmat välit mitä poikakaverini vanhempiin. Tuntuu ettei poikakaverini perhe pidä mitään yhteyttä meihin ( eivät soittele kuin ehkä kerran kuussa, eivätkä käy kylässä ). Vain silloin olemme heidän kanssaan tekemisissä kun itse käydään heillä kyläilemässä. Omassa perheessäni sisarukset soittelee keskenään & äidin kanssa. Poikakaverin sisarukset ei soittele meille, vaan poikakaverini äiti soittaa kerran kuussa jos on jotain erityistä asiaa ( ei siis soittele vaan kyselläkseen kuulumisia ). Myöskään poikakaverini sisarukset perheineen eivät käy koskaan meillä kylässä, mutta minun sisarukseni käyvät. Minulla ei ole kovin "hyviä välejä" poikakaverini sisaruksiin, toisin sanoen minulla ja hänen sisaruksillaan ei ole mitään keskusteltavaa.
Johtuuko tämä siitä että poikakaverini on perheensä nuorin lapsi...?? Ja mistä muusta... Minusta tuntuu että meitä ei pidetä aikuisina... kyllä meilläkin voi kyläillä ja soitella.
Tässä nyt jotain asiasta, toivottavasti saitte jonkin näköisen käsityksen tilanteesta.
Onkohan muilla juuri vastaavaa tilannetta?
Olemme parikymppisiä opiskelijoita minä ja poikakaverini ja asumme yhdessä. Itse olen kolmilapsisesta perheestä keskimmäinen ja poikakaverini taasen nuorin. Minusta meillä on minun vanhempiini paremmat välit mitä poikakaverini vanhempiin. Tuntuu ettei poikakaverini perhe pidä mitään yhteyttä meihin ( eivät soittele kuin ehkä kerran kuussa, eivätkä käy kylässä ). Vain silloin olemme heidän kanssaan tekemisissä kun itse käydään heillä kyläilemässä. Omassa perheessäni sisarukset soittelee keskenään & äidin kanssa. Poikakaverin sisarukset ei soittele meille, vaan poikakaverini äiti soittaa kerran kuussa jos on jotain erityistä asiaa ( ei siis soittele vaan kyselläkseen kuulumisia ). Myöskään poikakaverini sisarukset perheineen eivät käy koskaan meillä kylässä, mutta minun sisarukseni käyvät. Minulla ei ole kovin "hyviä välejä" poikakaverini sisaruksiin, toisin sanoen minulla ja hänen sisaruksillaan ei ole mitään keskusteltavaa.
Johtuuko tämä siitä että poikakaverini on perheensä nuorin lapsi...?? Ja mistä muusta... Minusta tuntuu että meitä ei pidetä aikuisina... kyllä meilläkin voi kyläillä ja soitella.
Tässä nyt jotain asiasta, toivottavasti saitte jonkin näköisen käsityksen tilanteesta.
Onkohan muilla juuri vastaavaa tilannetta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikissa perheissä sisarukset eivät ole aikuisina läheisiä keskenään, eikä tarvitsekaan olla. Minusta ei ole ollenkaan outoa, ettei poikaystäväsi soittele sisarustensa kanssa. Ei ole myöskään outoa se, etteivät poikaystäväsi vanhemmat kyläile usein luonanne. Ehkäpä he ajattelevat, että te haluatte olla rauhassa omissa oloissanne kodissanne.
Olemme seurustelleet avokkinki kanssa 7 vuotta joista vajaa 6 asuttu yhdessä. Itse pidän vanhempiini ja siskooni viikottain yhteyttä. Poikaystäväni kuulee vanhemmistaan ehkä n. kerran kuukaudessa siskostaan vielä paljon harvemmin. En ole tosin koskaan pitänyt tätä minään ongelmana tai edes enempää uhrannut ajatuksia asialle.
Toiset perheet ilmeisesti vain pitävät tiiviimmin yhteyttä kuin toiset.
ettei minullakaan olisi kanssasi mitään keskusteltavaa.
Ymmärrän hyvin ne valitukset, missä anoppi syöksyy omilla avaimilla sisään ja puuttuu joka asiaan - tätä uuttaa buumia en ymmärrä lainkaan, valitetaan kun toiset eivät ravaa kylässä, soittele alvariinsa kälättääkseen jonninjoutavuuksia tai tarjoa kahvia (pohjanoteeraus).
Eikö ihmisellä todellakaan ole oikeutta omaan rauhaisaan mukavaan elämäänsä - oikeus viedään niinkin heppoisalla perusteella, kuin että on saanut sukulaisia?
Omat välini sisaruksiini ovat hyvät, eipä ole vain tullut mieleenikään viikoittain soitella perään, saisivathan hermoromahduksen parat.
Kylläpä taidat olla kylmä ihminen!?
Kyllähän se nyt olis ihan normaalia että appivanhempien kanssa tavataan ja rakennetaan läheistä suhdetta. Ei kaikki halua, mutta kyllä sun pitäis se suoda niille jotka sitä haluaa. Minäkin olen sitä mieltä että appivanhemmat sais käydä meillä useammin.
Kyllä kaikilla on oikeus omaan rauhaisaan elämään, eihän tässä siitä olekaan kyse.
Mulla on kans hyvät välit sisareeni ja vanhempiini ja voisin soittaa heille vaikka joka päivä, heidän siitä hermostumatta, samoin kun hekin voivat soittaa mulle. Meillä on tosi läheiset välit ja olen siitä todella onnellinen.
Meillä kummankaan vanhemmat eivät vieraile kovin usein. Omat vanhempani tosin poikkeavat silloin tällöin ohi kulkiessaan kutsumattakin ja mielestäni se on ihan ok. Avomieheni vanhemmat sen sijaan käyvät meillä ehkä x2/vuosi ja silloin aina kutsuttuna syntymäpäivillä, jne., ei koskaan mitään ekstempore-vierailuja. Me käymme heillä ehkä kerran kuukaudessa.
Se, mikä minua on tilanteessa jo pitemmän aikaa kummastuttanut, on, että avomieheni veli vaimoineen asuu n. 1 km:n päässä meiltä. Veljen luona anoppi ja appi poikkeilevat viikottain ilman mitään varsinaista syytä. Viime viikollakin mieheni sai äidiltään tekstarin. "Voit hakea Tallinnan-matka tuliaiset veljeltäsi. Jätettiin ne sinne, kun ei viitsitty teille asti ajelle". Meille asti? Siis ei riittänyt anopin autossa bensaa aijaa vielä 1 km pidemmälle?
En nyt tarkoita, että anopin ja apen pitäisi meillä alvariinsa ravat, mutta olisihan se mukavaa, jos olisi sellaista luonnollista kanssakäymistä että voisivat silloin tällöin ohi ajaessaan poiketa kun samassa kaupungissa kuitenkin asutaan. Nyt harvoista vierailusta muodostuu ikäänkuin suuri tapahtuma, johon täytyy valmistautua huolella ja tunnelma on kaikkien puolelta jäykkä.
Aivan! Meillä on juuri niin että ei meidän luona käydä (poikakaverin vanhemat sisaret) mutta kylläpäs he keskenään kyläilevät! Niin mikä ihme siinä on?? Kyllä he ovat kyläileviä ihmisiä, mutta eivät käy meillä. Siksi tuntuukin että me ollaan ulkopuolisia. Varsinkin kun koko perhe sattuu olemaan koolla ( esim joulun aikaan ), tuntuu että me ollaan ihan "out".
Poikaystävälläsi on siis vain siskoja, ei veljiä? Sisarethan ovat usein läheisimpiä keskenään kuin veljien kanssa. Eli ehkäpä veli ei ole heille niin läheinen, ja siksi soittelevat keskenään, mutta ei poikaystävällesi. Siskoillahan voi aina olla "naisten juttuja" juteltavana, mutta veljen kanssa ei sitten välttämättä ole (aikuisena) paljonkaan yhteistä.
Olisikohan poikaystäväsi vanhempien helpompi mennä näiden tyttäriensä koteihin vierailulle, koska siellä nämä tyttäret ovat "emäntinä". Teillä taas sinä olet emäntänä, ja ehkä he kokevat, etteivät halua tunkeutua "passattavaksesi". Tai sitten eivät pidä sinusta?
Älä turhaan murehdi asiaa. Eihän sinun tarvitse olla poikaystäväsi siskojen paras kaveri! Turha yrittää väkisin ystävystyä, riittää, että tulette toimeen. Haluaisiko poikaystäväsi, että hänen vanhempansa ja siskonsa vierailisivat useammin? Hänhän voi siinä tapauksessa kutsua vanhempansa useammin vierailulle.
Soitteleeko poikakaverisi itse usein kotiin päin? Miksi odotatte, että sieltä päin otetaan yhteyttä?
Monissa perheissä annetaan muiden elää omaa elämäänsä eikä kysellä kaikesta koko ajan.
Poikaystäväsi saattaa kokea sukusi yhteydenpidon uteluksi ja asioihinne puuttumiseksi.
Joka perheellä on omat tapansa. Ei niitä tarvitse ruveta muuttamaan, vaikka alkaakin seurustella yhden jäsenen kanssa.