Luin eräästä viestistä runon:
'Jos rakastat jotakuta, anna hänen mennä.
Jos hän tulee takaisin, hän on ikuisesti sinun.
Jos hän ei palaa, hän ei koskaan sinun ollutkaan.'
Miten saisin tämän poikakaverini päähän?
Kerrompa alusta:
Tapasimme vieraalla paikkakunnalla kaukana kummankin kotoa. Pidettiin yhteyttä, tavattiin, rakastuttiin ja lopulta jätin työni muuttaakseni hänen luo, joka todellakin on kaukana minun paikkakunnaltani.Jätin siis kirjaimellisesti kaiken taakseni.
Mies sai töitä ulkomailta ja minä seurasin mukana, ja täällä ollaan edelleen. Firmasta lähti muitakin hänen ystäviään, joten ihan ainuita ei täällä olla.
On todella vaikeaa ollut totuttautua ns. hiljais eloon. Mieheni kaverit eivät ole minun kavereitani, tai ovat mutta varsinaista henkiystävää ei ole. Paras ystäväni kun sanoi tänne lähtiessä, että jos menet niin tiedät että etsin uusia ystäviä, ja niin tapahtuikin, eikä pidetä yhteyttä enää.
Haluaisin palata 6kk vanhaan työhöni, jota minulle tarjottiin, mutta mies sanoi että koska emme pysty näkemään tuona aikana lainkaan, olisi sitten paras että laitamme poikki, koska vanhojen suhteiden arvet ei ole parantuneet ja hänen on vaikea luottaa.Varsinkin kun ero on pitkä.
Haluaisin mennä.Hän ei vain tahdo ymmärtää, että jos ja kun palaisin takaisin, olisin yhä hänen..
En ole onnellinen täällä.Rakastan miestä, mutta en halua odottaa hänen palaavan töistä, jotta olisi joku jolle puhua.Haluan omaa elämääkin.
En halua rikkoa suhdetta, tyydyn osaani.Mutta entä jos monen vuoden päästä huomaan olevani katkera??
'Jos rakastat jotakuta, anna hänen mennä.
Jos hän tulee takaisin, hän on ikuisesti sinun.
Jos hän ei palaa, hän ei koskaan sinun ollutkaan.'
Miten saisin tämän poikakaverini päähän?
Kerrompa alusta:
Tapasimme vieraalla paikkakunnalla kaukana kummankin kotoa. Pidettiin yhteyttä, tavattiin, rakastuttiin ja lopulta jätin työni muuttaakseni hänen luo, joka todellakin on kaukana minun paikkakunnaltani.Jätin siis kirjaimellisesti kaiken taakseni.
Mies sai töitä ulkomailta ja minä seurasin mukana, ja täällä ollaan edelleen. Firmasta lähti muitakin hänen ystäviään, joten ihan ainuita ei täällä olla.
On todella vaikeaa ollut totuttautua ns. hiljais eloon. Mieheni kaverit eivät ole minun kavereitani, tai ovat mutta varsinaista henkiystävää ei ole. Paras ystäväni kun sanoi tänne lähtiessä, että jos menet niin tiedät että etsin uusia ystäviä, ja niin tapahtuikin, eikä pidetä yhteyttä enää.
Haluaisin palata 6kk vanhaan työhöni, jota minulle tarjottiin, mutta mies sanoi että koska emme pysty näkemään tuona aikana lainkaan, olisi sitten paras että laitamme poikki, koska vanhojen suhteiden arvet ei ole parantuneet ja hänen on vaikea luottaa.Varsinkin kun ero on pitkä.
Haluaisin mennä.Hän ei vain tahdo ymmärtää, että jos ja kun palaisin takaisin, olisin yhä hänen..
En ole onnellinen täällä.Rakastan miestä, mutta en halua odottaa hänen palaavan töistä, jotta olisi joku jolle puhua.Haluan omaa elämääkin.
En halua rikkoa suhdetta, tyydyn osaani.Mutta entä jos monen vuoden päästä huomaan olevani katkera??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos todella rakastatte toisianne, olisi kompromissin paikka. Voiko jompi kumpi joustaa?
Hanki siis oma elämä siellä, missä nyt olet. Vaikealtahan se saattaa aluksi tuntua. Et kertonut, millaiset olot sulla siellä jossain sitten on. Mutta sitkeästi kun yrittää, niin kyllä sen siitä pitäisi aueta tukkoisemmankin uran! Näin minä ainakin uskon.