Hei! Onko tää nyt oikee paikka kirjottaa aiheesta?Mun ainoot hyvät kamut on vuotta vanhempia ja seiskalla, eri koulussa. Meidän koulu on pieni ja kukaan ei oo mun kaa koska oon erilainen. Käyn alakoulus kutosta, vikaa luokkaa. Lisäks oon kuvisihminen ja luokkalaiset karttaa mua koska meen eri kouluun. Lähel on paljon yläkoului ja haluun kuviskouluun. Mut muut ei hyväksy sitä.
Täytän muutaman kuukauden pääst 13. Mut kun yritän selittää äitille, sitä ei kiinnosta. Mun vanhemmat on eronnu ja iskä on aina töissä joten en pääse sinne usein. Mun nimimerkki Entäjosoonyliherkkä johtuu siitä, et mun puolpikkuveljet hyppii päälle ja lyö ja haukkuu. Miten yli 12 vuotias voi olla niin alivoimainen? Äitillä on opinnot kesken Jyväskylässä, ja puoliskä huutaa ihan vaan siitä jos herätän sen sen maailmasta auttamaan läksyissä. Mummi on ainut joka koittaa auttaa, mut äiti kieltää koska puolisi ei tykkää mummista. Tiiän et äiti antais, jos puolisiä ei ois. Äiti on ihan sen tossun alla, mut esittää et kaikki on hyvin. Mun siskot (ei mitään biologista sukua, tunnesisaruus) on jo isoja, nuorempiki on jo 15! Oon aina helpottunu kun pääsen niitten luo, siellä viiden tunnin päässä kotoa mulla on ihan eri elämä. Se on hyvä ja helpottavaa, ja ne YMMÄRTÄÄ. Iskän kaa ollaan aika etäisiä. Ei silleen muuten, kyl me ollaan isi ja tytär niiku kuuluu, mut en voi puhua "ongelmapuoli"kodista sen kaa koska se aiheutti sen ja äitin eron. Mitäs meni rysäyttämään käden oven läpi. Se tapahtu kun olin kaks. Mul on tutkitusti vähä erilailla "rakentunu" ajatusmaailma joka tekee musta astetta miettiväisemmän ja huolehtivamman. Mun tunteet toimii tosi vilkkaasti ja ammattilaisten mittaamana se mihin keskivertoihmisellä jos mielikuvitus riittää kuuhun, niin samalla mittauksella täystoiminnassa mun pään mielikuvitus kantaa Marsiin. Mä en TOSIAAN tajua mitä se meinaa, mut jos se auttaa teitä auttamaan mua, niin ei sen lisääminen mua pahenna. Eikä muutenkaan. Koska mun ajatukset toimii eritavalla niin en tiiä onko asiat oikeesti huonosti. Pyrin aina anomaan äitiltä lupaa olla isin luona pitkään.
Täytän muutaman kuukauden pääst 13. Mut kun yritän selittää äitille, sitä ei kiinnosta. Mun vanhemmat on eronnu ja iskä on aina töissä joten en pääse sinne usein. Mun nimimerkki Entäjosoonyliherkkä johtuu siitä, et mun puolpikkuveljet hyppii päälle ja lyö ja haukkuu. Miten yli 12 vuotias voi olla niin alivoimainen? Äitillä on opinnot kesken Jyväskylässä, ja puoliskä huutaa ihan vaan siitä jos herätän sen sen maailmasta auttamaan läksyissä. Mummi on ainut joka koittaa auttaa, mut äiti kieltää koska puolisi ei tykkää mummista. Tiiän et äiti antais, jos puolisiä ei ois. Äiti on ihan sen tossun alla, mut esittää et kaikki on hyvin. Mun siskot (ei mitään biologista sukua, tunnesisaruus) on jo isoja, nuorempiki on jo 15! Oon aina helpottunu kun pääsen niitten luo, siellä viiden tunnin päässä kotoa mulla on ihan eri elämä. Se on hyvä ja helpottavaa, ja ne YMMÄRTÄÄ. Iskän kaa ollaan aika etäisiä. Ei silleen muuten, kyl me ollaan isi ja tytär niiku kuuluu, mut en voi puhua "ongelmapuoli"kodista sen kaa koska se aiheutti sen ja äitin eron. Mitäs meni rysäyttämään käden oven läpi. Se tapahtu kun olin kaks. Mul on tutkitusti vähä erilailla "rakentunu" ajatusmaailma joka tekee musta astetta miettiväisemmän ja huolehtivamman. Mun tunteet toimii tosi vilkkaasti ja ammattilaisten mittaamana se mihin keskivertoihmisellä jos mielikuvitus riittää kuuhun, niin samalla mittauksella täystoiminnassa mun pään mielikuvitus kantaa Marsiin. Mä en TOSIAAN tajua mitä se meinaa, mut jos se auttaa teitä auttamaan mua, niin ei sen lisääminen mua pahenna. Eikä muutenkaan. Koska mun ajatukset toimii eritavalla niin en tiiä onko asiat oikeesti huonosti. Pyrin aina anomaan äitiltä lupaa olla isin luona pitkään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mullon muute Aspergerin oireyhtymä. Ja puoliskä lyö.
Käy oikeasti puhumassa kouluterveydenhoitajalle tms. Tuohon lyömiseen pitää puuttua, sun täytyy saada apua!
tyypillistä mutta varmaan totta, eronnut yh. äitisi löysi isäsi jälkeen uuden ( miehen ) ja monet yh. äidit ovat niin epätoivoisia kun löytävät jonkun onnettoman jätkän niin eivät halua nähdä tässä mitään vikaa koska ois. häpeä tunnustaa ettei uus äijä oo sen parempi kuin vanhakaan. ja jos äitis todella rakastas sua ei se jätkä sua huonosti kohtelis tai jos mä olisin sun faijas mä niittaisin turpaan tollasta munaa. koska se on selvää isäpuoles ei tuu ikinä hyväksymään naisensa aikaisempia lapsia. joten voimia.
Minä olisin onnellinen jos mun lapsi pyytäis apua koulutehtävissä. Eli sun isäpuoli ei tajua eikä haluakkaan. Äiti katuu välinpitämättömyyttään vielä jonain päivänä. Hitto tollasia vanhempia. Yritä olla sen oikean isäsi ja mummusi kanssa niin paljon kuin suinkin, omalla sisäisellä mielikuvituksellasi pärjäät pahemman yli. Nyt olisi kyllä hyvä jos puhuisit koulussa kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa tai opon kaa. Elämäsi käy yksin muuten niin raskaaksi. Ja tämä maa ei ole kovin paljon muuttunut, erilaisuutta ei hyväksytä. Kirjat on hyvä "pakokeino", voi kun voisit puhua tosiaan jollekkin muulle aikuiselle. Tai jollekkin kaverille. Mun mielestä on hämmästyttävää äitisi asenne. Joudut kyllä aika yksin olemaan asiasi kanssa. Voimia.