Romantiikasta

Aristoteleen mukaan mies ja nainen olivat alkujaan yksi ja sama olento,mutta jumalat pitivät heitä yhdessä liian voimakkaina,niinpä he päättivät repiä heidät erilleen.Ja siitä lähtien molemmat ovat etsineet toista puoliskoaan."Sillä yksikään ihminen ei ole saari,vaan me kaikki olemme osa mannermaata." John Donnen sanoin.Ehkä äärimmäistä romantiikkaa edustaa Gary Gilmoren vankila rakkaus."Mut elon harhoissa,mis etsimme emmekä löydä,olemme unen varjot vain."Siinä pikku pätkä Shelleytä aamun virkistykseksi.Suhteita on monenlaisia ja ne ovat kulmakivi sivilisaatiomme perustaksi.Ilman pätevää dialogia asuisimme vielä luolissa ja söisimme avotulen alla käristettyä lihaa.Puhtaasti evoluution kannalta etsimme kai ainoastaan lisääntymiskumppania,mutta se mikä tekee meistä ihmisiä on ainutlaatuinen kykymme tuntea empatiaa,altruismimme ja sosiaaliset avumme ja stigmamme.Ihminen on aina enemmän kuin pelkkä heikkouksiensa ja kykyjensä summa.