Ikävä

Asvi kirjoitti:

Kaksi vuotta sitten alkoi mennä huonosti, Äitini kuoli ja vaikka olinkin jo 48v. niin suru oli suuri, vaimoni yritti lohduttaa, hänkin piti anopistaan, mutta minä vajosin yhä vain syvemmälle itse-säälin mutaan ja sulkeuduin itseeni sitten tein jotain tyhmää eli petin vaimoani toisen miehen kanssa, käry kävi ja valinta ero tai avoimuus enkä vieläkään ymmärtänyt taipua. Ero tuli 27 vuoden jälkeen, ystävystyimme uudelleen nyt olemme kavereita, hienoa, kyllä, minä tosin en ole lakannut häntä rakastamasta vieläkään. Tässä muutama viikko sitten puhuimme taas puhelimessa niinkuin monta kertaa ennenkin, hän oli menossa ulos joidenkin uusien ystävien kanssa ja silloin iski mustasukkaisuus todella, nyt olen niin sairas ikävästä ja mustasukkaisuudesta kuin joku vain voi olla. Haluan hänet takaisin, haluan hyvittää kaikki vääryydet mitä olen tehnyt, ottaa syliin ja tuntea taas hänen tuoksunsa. Olen toki käynyt pari kertaa ulkona nyt Suomessa ollessani mutta ei mulla ole mielen kiintoa toisiin naisiin pätkääkään eikä sen puoleen miehiinkään. Onko muita samassa tilanteessa, kirjoittakaa? Olipas hyvä saada vähän tuuletettua ajatuksia.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä