Kaipaan oikeita mielipiteitä... teini-iässä olin 168 cm ja painoin 58 kiloa... olin lauta mutta koin itseni lihavaksi... laihdutin lenkkeillen ja söin vain pieniä annoksia jotka levitin lautaselle jotta se näytti suuremmalta... ennen ruokaa olin näpistänyt äidiltäni rasvasieppareita koska hän yritti laihduttaa... illalla join sokeroimatonta teetä ja hapankorppua.. päällä vain paprikaa.. kaksi kappaletta... s vaihe meni ohi... mutta kahden raskauden jälkeen myöhemmin tuli tarve pudottaa painoa joka karkasi käsistä.. 21 kiloa 4:ssä kk:ssa ja kilpirauhaset lakkasi toimimasta... huimasi ja hiukset lähti päästä.. rankaisin itseäni kaikesta... selvisin siitäkin kunnes tuli avioero... putosi jälleen 10 kiloa kahdessa kuukaudessa ja puolikkkaan banaaniknkin syöminen sain inhon ja oksentamisen aikaan... nyt siitä on vuosi ja olo ollut hyvä... mutta uusi kumppani ei näe ongelmaa... koen että hän näkee minut ruokaa ahmivana possuna... kummasteli kun en omistanut vaatetta kokoa xl... vatsani on liian suuri... ja pientä ivaa koko ajan jota ei tarkoita... mutta miten ihmeessä se vaikuttaa niin paljon... onko tämä syömishäiriötä vai vain pahaa oloa... ?
syömishäiriötä.. ?
neuvoton
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.