Heräämällä siihen kun solukämppis paukuttelee ovia ryntäessään paikasta toiseen huoneistossa. En tiedä mitä kaveri on syönyt mutta tuntuu olevan tuli perseen alla aina silloinkin kun paskalla menee käymään.
Se vain muistuttaa minua siitä ettei tälläkään viikolla ole tarjottavanaan mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Koulukavereita joita ei jaksa nähdä, suorituksia joita ei jaksa tehdä, tapahtumia joihin ei ole varaa osallistua, päivityksiä joita ei jaksa lukea somessa ja tuttavien suusta lauottuja mukahauskoja kommentteja jotka eivät jaksa naurattaa. Vuorokausirytmikin on ihan sekaisin koska en ikinä saa unta ennen kahta ja jos jokin asia jää kovasti vaivaamaan niin en välttämättä saa unta ennen neljää niin kuin edeltävänä yönäkin kävi.
Jäin yöllä miettimään erästä tyttöä jolta kauan sitten olin saanut sähköpostia tiedustelun merkeissä omasta kiinnostuksestani häntä kohtaan. Hän kyseli, olinko mahdollisesti hänestä kiinnostunut kun olin joskus pari kertaa sattunut istumaan hänen vieressään luennolla. Mielestäni hänen johtopäätöksensä olivat harhaanjohtavia ja naiiveja, mutta en sanonut sitä hänelle vaan ilmoitin että kyseessä oli puhdas väärinkäsitys ja ettei hänen tarvinnut siitä nolostua. Hiljaittain olen pohtinut että kyllä toisaalta olisin halukas tutustumaan paremmin, joskin tämä koko sähköpostiepisodi olikin arviolta kahden tai kolmen vuoden takaa... tosin hänellä lienee tuo asia vielä tuoreessa muistissa. En oikein tiedä mitä asian eteen kannattaisi tehdä vai kannattaisiko mitään ylipäätään.
Se vain muistuttaa minua siitä ettei tälläkään viikolla ole tarjottavanaan mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Koulukavereita joita ei jaksa nähdä, suorituksia joita ei jaksa tehdä, tapahtumia joihin ei ole varaa osallistua, päivityksiä joita ei jaksa lukea somessa ja tuttavien suusta lauottuja mukahauskoja kommentteja jotka eivät jaksa naurattaa. Vuorokausirytmikin on ihan sekaisin koska en ikinä saa unta ennen kahta ja jos jokin asia jää kovasti vaivaamaan niin en välttämättä saa unta ennen neljää niin kuin edeltävänä yönäkin kävi.
Jäin yöllä miettimään erästä tyttöä jolta kauan sitten olin saanut sähköpostia tiedustelun merkeissä omasta kiinnostuksestani häntä kohtaan. Hän kyseli, olinko mahdollisesti hänestä kiinnostunut kun olin joskus pari kertaa sattunut istumaan hänen vieressään luennolla. Mielestäni hänen johtopäätöksensä olivat harhaanjohtavia ja naiiveja, mutta en sanonut sitä hänelle vaan ilmoitin että kyseessä oli puhdas väärinkäsitys ja ettei hänen tarvinnut siitä nolostua. Hiljaittain olen pohtinut että kyllä toisaalta olisin halukas tutustumaan paremmin, joskin tämä koko sähköpostiepisodi olikin arviolta kahden tai kolmen vuoden takaa... tosin hänellä lienee tuo asia vielä tuoreessa muistissa. En oikein tiedä mitä asian eteen kannattaisi tehdä vai kannattaisiko mitään ylipäätään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Hän kyseli, olinko mahdollisesti hänestä kiinnostunut kun olin joskus pari kertaa sattunut istumaan hänen vieressään luennolla."
Ei vittu mikä ATM, vaikka nainen onkin. :D Pysy kaukana.
Se on hienoa tajuta 2 vuotta jälkikäteen, että pelaamalla korttinsa toisin olisi kenties voinut hommata tyttöystävän. Mitäpä sitten jos kyse istumapaikasta oli pelkästä sattumasta? Sen olisi voinut muuttaa helposti treffitarjoukseksi, jos vain uskaltaa laittaa itsensä likoon ja tyttö on jollain tapaa kiinnostava.
Itselläkin työttömänä vuorokausirytmi sekaisin. Kehoni tuntuu noudattavan 30 tunnin rytmiä kuin 24 tunnin. Tänään ihmekyllä heräsin täysin virkeänä jo klo 10.
Ja tässä todellakin on kyse kiltin miehen syndroomasta.
Kun nainen kysyy yrittääkö mies iskeä, kun istuu jo toista kertaa tunnilla viereen kuukauden sisällä, kiltti mies pelkää loukanneensa naista, ja alkaa selittämään viattomuuttaan. Pahapoika olisi iskenyt naisen.
Harmi kun itse en ole ikinä saanut sähköpostialoitetta keneltäkään mutta todennäköisintähän on että jos nainen tekee tuollaisen yllättävän suoran aloitteen niin harvemmin on kiinnostava nainen kyseessä. Jos nainen on ok-näköinen niin ei varmasti ole noin aloitteellinen.
Yli 10 vuotta sitten eräs nainen teki minulle aloitteen irkissä ja aloimme nähdä toisiamme. Hän oli 17 ja minä 21. Jotenkin onnistuin laittamaan hänet friend zonelle, vaikka hän jonkin aikaa tapailtuamme kertoi irkissä, että hän haluaisi suudella minua. Kerran halattiin hänen aloitteestaan ja siinä kaikki, mitä tapahtui.
Sinänsä harmittaa, koska oli yksi fiksuimmista ja kauneimmista tytöistä, jonka olen koskaan tuolla oikean elämän puolella nähnyt. Nykyään lisääntynyt, joten tunnen myös helpotusta, kun lapsia en taida itse haluta. Tuolloin ajattelin vielä, että lapset olisivat jees. Olisihan asiat menneet tietenkin todella eri tavalla, jos olisin hänen kanssaan ja saattaisin jopa olla iloinen siitä, jos minulla olisi lapsia. Tällainen ikuinen yksinäisyys kun muuttaa ajatusmaailmaa aika radikaalisti.
Minusta sinun kannattaisi kirjoittaa sille naiselle, ei siinä mitään häviä.
Sulla on kohtuullisen pitkät piuhat :D
Mimmi teki sulle aloitteen pari vuotta sitten ja sä mietit sitä nyt... ok.
Luulenpa, että on varmaan aika turha enää sitä tapausta pohtia. Toki jos osuu jossain vielä kohdalle, niin voithan sä kysäistä kahville sitä.
Tuota se epätoivo teettää, voin hieman samaistua aloittajaan. Sain nimittäin itse nettitreffeissä aloitteen joskus keväällä naiselta johon en vastannut mitään mutta nyt epätoivoissani mietin että pitäisikö laittaa vastaus nyt aika monta kuukautta jälkikäteen :D
Itse olin kerran netissä etsimässä panoseuraa ja sitten kun olis onnistanut niin torjuin naisen tietyistä syistä. Sitten otin puolentoista vuoden päästä yhteyttä mutta en saanut enää mitään vastausta.
Ei jaksa kiinnostaa oiken mikään muu kuin nukkuminen ja mitäs muuta sitä työttömänä tekiskään? Paneminen kyllä kiinnostais ja se taas ei ole mahdollista.