Hemmotellut romahtaa tappioista

Sammaa mieltä. Janna oli jotenkin linssiludetyyppinen ja ylimielinen, Matti-parka. Oikeat finalistit! Molemmissa on karismaa toisin kuin J:ssä.

"Leikkiähän se kisa on, ja ihan sulassa ystävyydessä kisataan ja toisiamme tuetaan, olemme hyviä ystäviä ja meillä on hauskaa, ei olla kateellsia"...niinhän ne aina hehkuttaa kun kisa alkaa :)

Puhuvat mitä puhuvat. Pisteiden ja tappioiden jälkeen on nähty.Siihen sakkiin eksyy myös aina jotakin hemmoteltuja tuittuilijoitakin, jotka ei kestä tappioita.
Turha kilpailijoiden on valehdella kisan olevan heille, muka leikkiä. Aika tosissaanhan he tuntuvat treenaavan kisaan. Silti pitäisi aikuisten ihmisten kestää tappionsa, järjestämättä lapsellisia kohtauksia.

Olisikohan tää nyt sitä, että jotkut eivät ole koskaan kokeneet lapsena pettymyksiä, kun vanhemmat on suojelleet niiltä kaikin tavoin. Aina on kehuttu ja päätä silitelty. Sitten kun niitä tulee aikuisena, ei osata suhtautua kypsästi vaan käyttäydytään kuin 5-vuotias lapsi käyttäytyis?

Pettymykset kuuluu elämään. Ikävä vaan että melkein kolmikymppisenä niitä vasta tulee teen.

Minä taas en niinkään usko hemmotteluun ja suojeluun vaan siihen, että ihminen on luonteeltaan kunnianhimoinen ja täydellisyyttä tavoitteleva - sellainen ottaa tappiot ja epäonnistumiset hirveän raskaasti... eikä "tappion" tarvitse olla sen kummempi kun jossain kisassa toiseksi tuleminen. Joo, olen tuntenut ja tunnen tällaisia.

Ja sitten: toisilla vaan yksinkertaisesti on tunteet enemmän pinnassa, ovat herkempiä itkemään tms., ja minkäs sellaiselle mahtaa. Jos itsensä hyvin tuntee, osaa vetäytyä pois sellaisella hetkellä kun ei halua kaikille näyttää tunteitaan.

Kyllä Janna oli asenoitunut voittavansa, uskoi niin aidosti ja teki parhaansa jopa mainosti ylimääräisellä treenillä...

Mutta hän ei ollut oppilas.

Samalainen kivikorva oli Susannalla parina..

Janna on karsee kolmekymppinen teinipissis.