Mulla on jätkäkaveri(viihtyy enempi tyttöjen kaa)..siis ollaan vaan kavereita jonka ennen vaan tiesin mun serkun kautta joka kaveeras tän "Tomin" kaa. Nyt ne kuitenkin viihtyy mielummin erillään ja mä oon tavallaan ainut joka niitä enää yhdistää. Tän Tomin kaa aloin kaveeraa heinäkuun alus. Heinäkuun puolvälissä olin niillä ensimmäisen kerran. Eka riita meil oli tasan kolme viikkoo sit joka oli aika pahalaatunen koska se sanoi mulle et ei haluu et soitan sille enää. Kuitenki olin varma et ku aikaa kuluu se soittaa mulle ja pyytää anteeks. Kuitenki sovittiin asia jo samana iltana.
Mä en ollu kuitenkaan valmis heittämään Tomia menemään ku jotain rättiä ja siks mä lähdinkin polkemaan kaupungin toiselle puolelle kyyneleet silmis sopimaan asiaa.
Mut se sattui muhun kamalasti ku se sanoi suutuspäissään päivemmällä jo et "Vittu et sä voi tollast sanoo et sä ees tunne mua kunnolla!"
Pari päivää myöhemmin mulle tuli puhelinlasku joka oli satoja euroja ku olin puhunu Tomin kaa puhelimes niin paljon.
Sain kotiarestii 2 kuukautta ja mult otettiin huoneest puhelin pois ja asennettiin puhelin niin ettei niist voi soittaa kännyköihin. Tomilla ei oo kotipuhelinta. Nyt mul on saldo kii ja saldorajaki on vaan 15e. Oon nyt jo 3 viikkoo ollu vankina omassa kodissani ja oon välillä keksiny tekosyyn et pääsen moikkaa Tomii mut sillon Tomi onki ollu aina jossain muualla.
Tää on niin vaikeeta enkä tiiä enää mitä teen eika asiaa auta yhtään se et kerroin Tomille syyskuussa et välitän siit paljon. Se ymmärs sen kyl hyvin. Välillä mä vaan mietin ja puhun yksikseen ihan ku Tomi ois siinä et
"Sen jälkeen ku mult otettiin se puhelin pois must tuntuu ku me ei tunnettais enää ollenkaan. Et me ei oltais koskaan oltukkaan kavereita!"
Mä en tosiaankaan tiiä mitä mä teen.
Joskus koulussa alan miettii et mitäköhän Tomille kuuluu ja tuijotan vaan johonki nurkkaan ja oon ihan hiljaa ja surkeen näkönen.
En pysty enää ees nukkuu ja sen takia koulu menee huonosti. Päivällä nukun useita tunteja ku oon niin loppu.
Joskus koulussa näytän ihan ruumiilta,meikit poskilla ja isot silmäpussit finnit koristamassa punaisina naamaani. Ja kaikki vaan stressin takia ja siksi ku vanhemmat riisti mun elämän ja tuhos samalla mun ja Tomin välit. Nyt meijän ns. ystävyys rakoilee ku ei enää edes nähdä.
Sen riidan jälkeen nähtiin vaan kerran.
Te ette ehkä ymmärrä,mut tää elämäntilanne tuhoo mut ja ku mietin et mitä kaikkee mulla ja Tomilla oli ennen tätä niin en voi muutakuin itkee.
Mä en ollu kuitenkaan valmis heittämään Tomia menemään ku jotain rättiä ja siks mä lähdinkin polkemaan kaupungin toiselle puolelle kyyneleet silmis sopimaan asiaa.
Mut se sattui muhun kamalasti ku se sanoi suutuspäissään päivemmällä jo et "Vittu et sä voi tollast sanoo et sä ees tunne mua kunnolla!"
Pari päivää myöhemmin mulle tuli puhelinlasku joka oli satoja euroja ku olin puhunu Tomin kaa puhelimes niin paljon.
Sain kotiarestii 2 kuukautta ja mult otettiin huoneest puhelin pois ja asennettiin puhelin niin ettei niist voi soittaa kännyköihin. Tomilla ei oo kotipuhelinta. Nyt mul on saldo kii ja saldorajaki on vaan 15e. Oon nyt jo 3 viikkoo ollu vankina omassa kodissani ja oon välillä keksiny tekosyyn et pääsen moikkaa Tomii mut sillon Tomi onki ollu aina jossain muualla.
Tää on niin vaikeeta enkä tiiä enää mitä teen eika asiaa auta yhtään se et kerroin Tomille syyskuussa et välitän siit paljon. Se ymmärs sen kyl hyvin. Välillä mä vaan mietin ja puhun yksikseen ihan ku Tomi ois siinä et
"Sen jälkeen ku mult otettiin se puhelin pois must tuntuu ku me ei tunnettais enää ollenkaan. Et me ei oltais koskaan oltukkaan kavereita!"
Mä en tosiaankaan tiiä mitä mä teen.
Joskus koulussa alan miettii et mitäköhän Tomille kuuluu ja tuijotan vaan johonki nurkkaan ja oon ihan hiljaa ja surkeen näkönen.
En pysty enää ees nukkuu ja sen takia koulu menee huonosti. Päivällä nukun useita tunteja ku oon niin loppu.
Joskus koulussa näytän ihan ruumiilta,meikit poskilla ja isot silmäpussit finnit koristamassa punaisina naamaani. Ja kaikki vaan stressin takia ja siksi ku vanhemmat riisti mun elämän ja tuhos samalla mun ja Tomin välit. Nyt meijän ns. ystävyys rakoilee ku ei enää edes nähdä.
Sen riidan jälkeen nähtiin vaan kerran.
Te ette ehkä ymmärrä,mut tää elämäntilanne tuhoo mut ja ku mietin et mitä kaikkee mulla ja Tomilla oli ennen tätä niin en voi muutakuin itkee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eiks kukaan haluu auttaa?? :(
haluisin mä ainaki ja varmaan moni muuki,mutta toi oli aika "henkilökohtanen" juttu vaan..vaikee auttaa tai neuvoa..
ehkä toi Tomi juttu selviää vaan ja ainoostaan ajan kanssa..ehket sä voi auttaa tilannetta pyytelemällä anteeks..Tomi tietää jo et oot pahoillas ja sun pitää vaan koittaa jaksaa odottaa että se on valmis antamaan anteeks..joskus ystävyyski loppuu liian turhista asioista,mutta pitää luottaa siihen että jos teillä tulevaisuutta on niin te KYKENETTE unohtamaan menneet ja alkaa tavallaan alusta...???
Kerro vanhemmillesi, että pitäisi päästä tapaamaan ystävää, jos ei kerran saa soittaa. Ymmärrän, että puhelimeen laitetaan rajoituksia, koska puhut niin kalliisti ja et varmaan itse maksa laskuja. Ystävien tapaaminen on kuitenkin ilmaista, joten koita suostutella vanhempiasi antamaan mahdollisuus tavata Tomi.