Kuulin äsken, että hyvin läheisiin tuttuihini kuuluva pariskunta on muuttanut erilleen. En pysty hyväksymään sitä, en ymmärrä miten se on mahdollista.
Kolme viikkoa sitten olin heillä kylässä. Kaunis ja hyvä koti, kivat teini-ikäiset lapset, kaikki asiat kunnossa ja he vaikuttivat täysin onnellisilta. Puhuivat työstä, harrastuksista ja tulevaisuudesta. Oliko se pelkkää näytelmää? Itse en ikinä pystyisi näyttelemään sellaista.
Nyt mies on jäänyt taloon ja vaimo joutunut muuttamaan vuokralle pieneen kunnan omistamaan vuokra-asuntoon. Koira on viety muualle hoitoon. Lapsista en tiedä. Vaimo ainakin on kuulemma onneton. Kukaan ei tiedä, miksi ja mitä on tapahtunut.
En halua arvailla mitään, mutta omat vanhempani aikanaan erosivat kun isä löysi uuden naisen. Samoin parhaan kaverini vanhemmat. Ei silti kaikki erot johdu siitä, että joku tulisi väliin. Mitä muita syitä erolle voisi olla? Sen ymmärtäisi, jos jompi kumpi olisi vaikuttanut suhteessa passiiviselta. Mutta ei mitään, he olivat onnellisimpia ihmisiä mitä tiesin. Tuntuu pahalta. Todella pahalta.
Kolme viikkoa sitten olin heillä kylässä. Kaunis ja hyvä koti, kivat teini-ikäiset lapset, kaikki asiat kunnossa ja he vaikuttivat täysin onnellisilta. Puhuivat työstä, harrastuksista ja tulevaisuudesta. Oliko se pelkkää näytelmää? Itse en ikinä pystyisi näyttelemään sellaista.
Nyt mies on jäänyt taloon ja vaimo joutunut muuttamaan vuokralle pieneen kunnan omistamaan vuokra-asuntoon. Koira on viety muualle hoitoon. Lapsista en tiedä. Vaimo ainakin on kuulemma onneton. Kukaan ei tiedä, miksi ja mitä on tapahtunut.
En halua arvailla mitään, mutta omat vanhempani aikanaan erosivat kun isä löysi uuden naisen. Samoin parhaan kaverini vanhemmat. Ei silti kaikki erot johdu siitä, että joku tulisi väliin. Mitä muita syitä erolle voisi olla? Sen ymmärtäisi, jos jompi kumpi olisi vaikuttanut suhteessa passiiviselta. Mutta ei mitään, he olivat onnellisimpia ihmisiä mitä tiesin. Tuntuu pahalta. Todella pahalta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voi olla mahdollista meille 2v sitten kävi samoin eikä kukaan olisi uskonut.Lähes 20v oltiin naimisissa lapsia on 3 jo teini-iässä.Vaimo petti jo kolmannen kerran ja se riitti mulle eli hänelle kävi käry. Heitin hänet niskasta ulos asunnostamme viikon miettimisen jälkeen. Nyt hän asuu vuokralla kaupungin asunnossa ja tekee pitkää päivää töitä,surullista. Mutta itse valitsi tiensä kuulemma ottaa lähes joka päivä kaljaa ja itkee.
Pidän kuitenkin yhteyttä häneen ja yritän olla tukena kaikin tavoin,mutta yhteen ei oo paluuta.
Oli se ero mullekin shokki mutta näin jälkikäteen oikea ratkaisu. Olin 27v kun tapasin hänet ja se oli mun suurin rakkaus,mutta näin mulle kävi ja toistaiseksi jatkan yksin elämää
eteenpäin. Joten kaikea ei tosiaankaan näy päällepäin ja joskus asiat tulevat itellekin täysin yllätyksenä.
Itselläni on takana lähes 23 vuoden avioliitto, joka myöskin näytti muiden silmissä upealle. Olimme tavanneet teni-iässä. Lapset hankittiin hieman yli 20 vuotiaina. Kaikesta huolimatta kuppini täyttyi, en ollut uskoton, pakersin kiltin tytön tavoin perheen eteen. En huomannut omia tarpeitani - väsähdin. Mieskään ei ollut ymmärtänyt väsymistäni ja eroilmoituksen tehtyäni hän hätkähti tilannetta. En suostunut mihinkään terapiaan, olin liian väsynyt kaikkeen. Olemme edelleen erittäin hyviä ystäviä toisillemme. Parasta henkistä tukea olen saanut jälkeenpäinkin ex:ltäni. Otaisin hänet takaisin, jos se olisi vielä mahdollista. Hänellä on kuitenkin oma uusi elämä, joten en halua sotkeutua tähän. Erosta on kulunut jo yli 5 vuotta. Uskon vielä löytäväni hyvän miehen itselleni loppuelämäksi vaikka ikäni lähestyy jo 50 v. Hänestä sitten, jos sellainen löytyy, pidän kiinni kaikin tavoin, teen kaiken onnemme eteen. Vielä sellaista ei ole löytynyt, koska en todellakaan välitä juosta kapakoissa.
Desperadolle sanoisin, ole mahdollisimman paljon ystäviesi tukena, älä tuomitse kumpaakaan. Heillä on varmasti syyt eroon joita ei haluta kertoa muille. Asia on vain heidän.