Olen seurustellut kohta kolme vuotta yhden miehen, tai pojan kanssa paremminkin. Siinä se vika sitten varmaan onkin. Jotenkin tuntuu että minä olen ainoa joka yritää suhdetta pitää toimivana, puhumme asioista ja saan tyhjiä lupauksia edellisten tyhjien lupausten perään. Hän käyttäytyy lapsellisesti, ei ota vastuuta elämästään, ei mistään. Tuntuu että hänessä on enemmän huonoja puolia kuin hyviä. Eikä asioita helpota se että hänen perheensä on aivan kauhea, en voi sietää hänen pikkusiskoaan. Miksi sitten on niin hankalaa erota? Olen varmaan niin rakastunut tähän suhteeseen, tietoon että on joku. Jotenkin pelkkä ajatuskin yksin jäämisestä saa itkemään.
Helppoahan se on sanoa että nyt se on ohi, mutta käytännössä se on sitten paljon paljon vaikeampaa. Tiedätte varmaan.
Kunhan kirjoitin...
Helppoahan se on sanoa että nyt se on ohi, mutta käytännössä se on sitten paljon paljon vaikeampaa. Tiedätte varmaan.
Kunhan kirjoitin...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.