Olemme seurustelleet vasta muutaman kuukauden. Poika on 25v ja minä 20v.
Hän opiskelee ja asuu vanhempiensa luona. Minä käyn töissä ja otin hetki sitten jo asuntolainan.
Poika usein sanoo että olen lapsellinen tai että käytökseni ei ole aikuismaista. Esimerkiksi kun en eilen syönyt mitään 'kunnon' ruokaa niin se ei ole hänen mielestään aikuismaista. Käyn todella paljon töissä ja aina en vain ehdi tai enää töiden jälkeen jaksa tehdä ruokaa.
Olen myös todella kiltti ja iloinen luonnostaan enkä jaksa murehtia turhista asioista. En ole mustasukkainen, en suutu helposti, en valita, en vaadi huomiota jne. Entinen poikaystävänikin sanoi että olen todella helppo ja leppoisa tyttöystävä.
En ymmärrä mikä minussa sitten on niin lapsellista. Hoidan itse talouteni ja kannan vastuun kaikista teoistani.
Voiko/kannattaako minun ottaa puheeksi tää asia? En tiedä jaksanko keskustella tästä kun yleensä mun mielipiteet jää jalkoihin kun en jaksa inttää vastaan.
Kommentointi loukkaa koska oon nähnyt paljon vaivaa että saisin ostettua oman asunnon ja olemaan riippumaton kenestäkään. Kävin koulussa ja töissä samaan aikaan ja valmistuttuani sain vakituisen työpaikan. Tää poika ei ole ollut muuta kun kesätöissä. Mielestäni ansaitsisin jonkun joka arvostaa mun saavutuksia?
Se vielä että mulla on vaikea lapsuus ja olen itse päässyt kaikesta siitä yli ilman apua mikä on mun mielestä kasvattanut mua ihmisenä. Nyt sitten kuulenkin että olen lapsellinen. Mun lapsuus opetti mut kärsivälliseks mitä tulee muihin ihmisiin, esimerkiksi nyt koitan olla kärsivällisenä ja kuunnella arvostelut vaikka ne loukkaakin vähän
Hän opiskelee ja asuu vanhempiensa luona. Minä käyn töissä ja otin hetki sitten jo asuntolainan.
Poika usein sanoo että olen lapsellinen tai että käytökseni ei ole aikuismaista. Esimerkiksi kun en eilen syönyt mitään 'kunnon' ruokaa niin se ei ole hänen mielestään aikuismaista. Käyn todella paljon töissä ja aina en vain ehdi tai enää töiden jälkeen jaksa tehdä ruokaa.
Olen myös todella kiltti ja iloinen luonnostaan enkä jaksa murehtia turhista asioista. En ole mustasukkainen, en suutu helposti, en valita, en vaadi huomiota jne. Entinen poikaystävänikin sanoi että olen todella helppo ja leppoisa tyttöystävä.
En ymmärrä mikä minussa sitten on niin lapsellista. Hoidan itse talouteni ja kannan vastuun kaikista teoistani.
Voiko/kannattaako minun ottaa puheeksi tää asia? En tiedä jaksanko keskustella tästä kun yleensä mun mielipiteet jää jalkoihin kun en jaksa inttää vastaan.
Kommentointi loukkaa koska oon nähnyt paljon vaivaa että saisin ostettua oman asunnon ja olemaan riippumaton kenestäkään. Kävin koulussa ja töissä samaan aikaan ja valmistuttuani sain vakituisen työpaikan. Tää poika ei ole ollut muuta kun kesätöissä. Mielestäni ansaitsisin jonkun joka arvostaa mun saavutuksia?
Se vielä että mulla on vaikea lapsuus ja olen itse päässyt kaikesta siitä yli ilman apua mikä on mun mielestä kasvattanut mua ihmisenä. Nyt sitten kuulenkin että olen lapsellinen. Mun lapsuus opetti mut kärsivälliseks mitä tulee muihin ihmisiin, esimerkiksi nyt koitan olla kärsivällisenä ja kuunnella arvostelut vaikka ne loukkaakin vähän
Vastaukset 8
Vanhimmat
Herää aikaisin myös viikonloppuna, lue uutiset tuolta http://yle.fi/uutiset/tuoreimmat/ , juo itse jauhamaasi kahvia, syö kokolihapihvi punaviinin kanssa klo 18:00 ja keskustele politiikasta hymyilemättä.
Josm uuten pärjää niin ei sitä kunnon ruokaa joka päivä tartte syödä ja sanoppa poikaystävällesi että mitäs tuo 25v aikuinen vielä lapsuuden kosidissa asuu ja ei taidä pärjät yksikseen omassa kämpässään kun äidin ruuissa vieläkin tuossa iässä.
Eihän sitä aikuisen joka päivä tarvi kunnon ruokaa syödä. Tottahan sitä pysyy paremmin terveenä, kun on kunnon ruokaa ja lämpimät ateriat.
Jos työtä on paljon ja ei ehdi taukoja pitää ja työpäivän jälkeen on väsynyt.
Hoidat kuitenkin muuten asiasi, niin se on pääasia. Kyllä 20 v tietää mitä syö.
Mies ny turhaan nipottaa. Et kuienkaan nälkään kuole, vaikka joka päivä kunnon ruoka puuttuu.
Liekö nyt niin, että kyse on pohjimmiltaan kateudesta...?
Olet nakeista lähtökohdistasi huolimatta Onnistuja: olet opiskellut, valmistunut ammattiin, saanut töitä, ostanut asunnon... Se on paljon, se - ja etenkin parikymppiseltä nuorelta naiselta, hatun nosto sinulle :-)
Tämä juippi, jonka kanssa seukkaat... Sitä vastoin on käytökseltään keskenkasvuinen kakara, vaikka miehen iässä jo onkin. Äidin ja isin kultapoju, joka on tottunut saamaan kaiken helpolla - ja häntäpäs närästää se, että olet monessa suhteessa aikuisempi ja fiksumpi kuin hän! Hän kaiketi kipittää äidin laittamaan valmiiseen pöytään ja nyt on pelko perseessä, että jos jatkossa asuu samassa taloudessa sinun kanssasi, niin sinäpä et passaakaan häntä samalla tavoin?
Mitä tuo suhde sinulle muuten antaa? Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen juippi on onnistunut pahoittamaan mielesi... Mikä suhteessanne on niin hyvää ja kallisarvoista, että viitsit tuollaista?
Tietääkö poika mikä on lapsellista?
Lapsellista on elää muiden kustannuksella, kuten omien vanhempiensa tai naisystävansä, joka ottta hänet elätettäväkseen koska " raaaaaaakastaaaaa" häntä niin paljon.
Lapsellista on arvostella muita tajuamatta mistään mitään.
Lapsellista on mölätellä typeryyksiä ( arvostella toista) ääneen (se EI ole rehellisyyttä vaan typeryyttä)
Lapsellista on laiskuus ja lorvia muiden palkasta.
Lapsellista on ajtella että minä olen niin erikoinen ja hyvä että muut saavat olla onnekkaita elättäessän minut.
Kuka teidän tapauksessa olikaan se lapsellinen?
Olet nyt pari kuukautta seurustellut hänen kanssaan. Onko hän sellainen ihminen hyvine ja huonoine puolineen, jonka kanssa haluat edelleen olla? Lyttääkö hän sinun mielipiteesi helposti? Tuo ei ole välittävän aikuisen ihmisen tekoa.
Yritä vaan kaikesta huolimatta puhua hänen kanssaan. Jos hän ei kuuntele sinua tai lyttää, mieti jatkoa. Ei ole häpeä lopettaa seurustelua, jos havaitsee toisen huonoksi kumppaniksi. Se on viisautta ja aikuismaista.
Toivon tietenkin että hän kuuntelisi ja alkaisi arvostaa sinua sellaisena kuin olet.
Kiitos paljon hyvistä vastauksista ja tuestanne!
Seuraavan kerran kun poika sanoo jotain joka loukkaa, vaikka ei tarkoittaisikaan sitä loukkauksena, aijon ottaa asian puheeksi ja katsoa mitä tapahtuu.
Olen aina saanut kuulla arvostelua ja ihmiset on koittanut lytätä mua, niin tää ei oo uutta ja koitan ehkä liiankin urheasti ottaa arvostelut vastaan.
Pitäisi ymmärtää, että myös mulla on oikeus huomauttaa toisten käytöksestä.
Etsin kuitenkin ihmistä kenen kanssa jakaa arjen ilot ja surut ja lähtökohtana on se, että mut hyväksytään juuri niin lapsellisena tai aikuismaisena kun olen :)
" Etsin kuitenkin ihmistä kenen kanssa jakaa arjen ilot ja surut ja lähtökohtana on se, että mut hyväksytään juuri niin lapsellisena tai aikuismaisena kun olen :) "
Pidä kiinni tuosta! Kokemuksesta tiedän, millaista on olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joille on joissain asioissa "liikaa" ja joissain "liian vähän" - ja tiedän myös sen, miten ihanaa on olla toisen kanssa, kun tuntee olevansa just sopiva sellaisena kuin on.