Ihanan vaimoni perhe oli aluksi kuin unelmien täyttymys. Omat vanhempani ovat kauniisti sanottuna "erilaisia" ihmisiä, mutta appivanhemmat vaikuttivat siltä, kuin viimein paikkaisivat tuon viimeisen epäkohdan elämässäni (työ, auto, vaimo ovat ok).
Nyttemmin on kuitenkin alkanut olla jo ikävä omia vanhempiani. Appiukko on kyllä loistava tyyppi. Huumormiehiä ja supliikki seuramies, mutta anoppi on taas aivan jotain muuta kuin miltä ensin vaikutti. Aina, kun olemme huoneessa kahden, hän muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi.
Aluksi se oli vain pientä kiusaa, huorittelua jne. ja otin tuon kaiken huumorilla, vaikka välillä ihmetyttikin raisu kielenkäyttö ja solvauksia oli joskus vaikea pitää vitseinä. Nyttemmin tilanne on pahentunut ja on ilmeistä, ettei kyse ole mistään huumorista. Kun vaimo menee esim. käymään vessassa, saattaa anopin jutustelu katketa kuin seinään ja vaitonaisena hän nousee kiikkustuolistaan, tulee seisomaan eteeni ja esim. läimäisee avokämmennellä poskella ja haukkuu mu***ksi. Vaimo ei usko minua, kun olen yrittänyt kertoa. Jälkiä ei anoppi jätä tai sitten ne ovat jotain sukkapuikon pistohaavoja, mutta niihin vaimo vain tokaisee jotain huolimattomuudestani. Nykyään olen todella ahdistunut, enkä saa unta, jos tiedän, että olemme menossa kyläilemään esim. seuraavana viikonloppuna.
Nyttemmin on kuitenkin alkanut olla jo ikävä omia vanhempiani. Appiukko on kyllä loistava tyyppi. Huumormiehiä ja supliikki seuramies, mutta anoppi on taas aivan jotain muuta kuin miltä ensin vaikutti. Aina, kun olemme huoneessa kahden, hän muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi.
Aluksi se oli vain pientä kiusaa, huorittelua jne. ja otin tuon kaiken huumorilla, vaikka välillä ihmetyttikin raisu kielenkäyttö ja solvauksia oli joskus vaikea pitää vitseinä. Nyttemmin tilanne on pahentunut ja on ilmeistä, ettei kyse ole mistään huumorista. Kun vaimo menee esim. käymään vessassa, saattaa anopin jutustelu katketa kuin seinään ja vaitonaisena hän nousee kiikkustuolistaan, tulee seisomaan eteeni ja esim. läimäisee avokämmennellä poskella ja haukkuu mu***ksi. Vaimo ei usko minua, kun olen yrittänyt kertoa. Jälkiä ei anoppi jätä tai sitten ne ovat jotain sukkapuikon pistohaavoja, mutta niihin vaimo vain tokaisee jotain huolimattomuudestani. Nykyään olen todella ahdistunut, enkä saa unta, jos tiedän, että olemme menossa kyläilemään esim. seuraavana viikonloppuna.
Vastaukset 11
Vanhimmat
onko rautanyrkillä mennyt kuraa punttiin kun antaa anopin hyppiä silmille, vai ruostuuko rautanyrkki kalsareiden takaosan kanssa kilpaa?
tämä "Rautanyrkki" aina sille tapahtuu jotakin, useilla eri palstoilla sen juttuihin törmää.
En kyllä usko pätkääkään hänen juttujaan taitaa sekottaa unet ja todellisuuden keskenään.
Kannattais "miehen" kirjoittaa kirjan paskanjauhamisesta, herää kysymys miten joku viitsii tuollaista sontaa kirjoitella.
Joo olen HUOMANNUT SAMAN, TAITAA OLLA JOKA PALSTA PILAILIJA. Temppifaili ukko.
Mulla on myös vahvat epäilyt, että Rautanyrkki on väärin ymmärretty, huomiota hakeva teini tai jonkinsortin mielisairaalapotilas... mikään ei tietysti sulje pois, että olisi molempia...
tyyppi, joka yksinkertaisesti rakastaa nähdä omia kirjoituksiaan näillä palstoilla :)
Eikä siinä mitään pahaa, Rautanyrkillä on sana hallussa ja hän itsekin tietää sen :)
hullujen luona ei ole pakko vierailla
aivan normaali tilanne. siis kuvitteletko sä että muunkinlaisia anoppeja on olemassa! kaikki anopit pieksää vävynsä ainakin muutaman kerran. ole huoletta. sähän muuten voisit alkaa pieksään vaimoas, jos isäs tai appes ei sitä jo tee.
Minulla oli melkein samanlainen anoppi. Mieheni ei puuttunut äitinsä ilkeilyyn ja .ittuiluun ja päätin, ettei anoppi saa nähdä ainakaan minun tekemää lastenlasta kun on niin kelvoton ja hän ei ansaitse sitä. Jätin siis miehen silläperusteella että hänen äitinsä oli epäkelpo. Anopin kanssa pitää olla niinpaljon, että ei kannata ottaa sitten puolisoakaan...
etkös sä ole sama rautanyrkki, joka taannoin kehuskeli sillä, että naiskenteli oman anoppinsa kanssa?
Kyseessä on mielikuvitustuotteitaan kaupitteleva nuori seppä, joka haluaa takoa "raudasta" julkisuutta, silloin vielä kun rauta on kuumaa. Samalla hän testaa kykyjään kirjoittajana sekä agitaattorina. Kummassakaan hän ei ole erityisen hyvä-vielä.
Ei kannata ottaa tosissaan. Näitä tavallisen kansa mattieskohytösiä,jyrklehtoloita, seppoahteja ja jne. me olemme kaikki. Kaikkia ei voi miellyttää ja jotkut eivät tarkoituksella haluakaan miellyttää.
Jätkä feikkaa, on se huomattu monesti.