On ikävää kun kavereilla on jo kumppani, mut itellä ei. Muutenkin saa olla yksin, pahalta tuntuu.. Kun ei tiedä miten pääsee tytön juttusille kun oon niin ujo. Tuntuu vaan siltä että saa aina olla yksin, jos ei uskalla tehdä minkäänlaista alotetta. Onko mitään neuvoja, miten sais ees kaverin tytöstä? Kun asunkin niin pienellä paikkakunnalla, tuntuu ettei löydy mistään.
Ikuinen sinkkuko?
Lonely Boy-86
6834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
musta tuntuu ihan samalta! :( niin ikävää ku kavereilla poikaystävät ja ite oon vaan haaveilija! Tiedän pari, ketä olisin saanu aika varmasti, mut niittenkä kans en alkanu mitään ku en ollu varma, enkä halunnu sekottaa asioita enempää.. :( liian suuret unelmat mulla! haluan löytää RAKKAUDEN, en mitään ihastusta tai kokeilua..
toisenne löysitte ja hyvin juttuun tunnutte tulevan! Siitä vaan!
Eipä ole mullekaan aidosti kiinnostuneen näkösiä naisihmisiä kohdalle osunut, komeaksi kyllä sanotaan mutta kertapanoa pidemmälle heitä ei tunnu kiinnostavan ja sitten kun ite en harrasta moista.
Muutenkin aika yksinäinen olo kun kavereilla jo melkein kaikilla kumppani löytyy. Mut en kyllä usko että hakemallakaan löytää, kyllä se taitaa ehkä sitten joskus kohdalle osua jos näin on tapahtuakseen.
No mä varmaan olisin onneni kukkuloilla, jos mua joskus komeeksi haukuttais. Eikö ihminen sitten koskaan ole tyytyväinen? Itsekkin kerroit, että naiset kyllä ovat kiinnostuneita sinusta, vaikkakin vain kertapanon ajaksi. Minulle riittäisi, jos saisi joskus vaikkapa istua mukavan tytön kanssa sylikkäin ja katsella telkkaria. Tai kävellä ulkona käsi kädessä... mutta kaikkeahan ei vaan voi saada. Ja jos minä joskus nämä asiat kokisin, niin tuskin ne sitten enää riittäisivätkään. Eli ehkä on parempi olla ilman. Kaikki ihmiset vaan eivät ansaitse kaikkea.
Tuttu tunne... Kavereilla tyttö/poikaystävät... Sinkkuystävät saa jäädä sivuun... Niitten luo tullaan itkemään sitten kun seurustelukumppani pettää, jättää tai ollan riidelty muuten vaan... Se mitä mulle kuuluu ei näitä tyyppejä kiinnosta... Ujona ihmisenä ei oo helppo tutustua uusiin ihmisiin... Välillä optimismi meinaa loppua, erityisesti niinä kaikkein yksinäisimpinä hetkinä ja välillä tuntuu ettei ympärillä ole kuin seurustelevia pareja...
Mulla on kyllä paljon kavereita jotka on poikia (opiskelukavereita), mutta ne on vaan kavereita... Niitten seurassa olen kuitenkin rento ja oma itteni... Mutta ei ne sitä omaa kultaa korvaa...
Ikuisuus on aikasta pitkä aika. Mietis kuinka kauan olet etsinyt seuralaista. Tai ollut edes valmis vakavaan suhteeseen? Suhteuta se odotettavaan elinikääs vaikka niin tajuut että it has just begun.
Vuosi on ihmiselämässä varsin lyhyt aika ja siinäki ajassa ehtii tapahtua paljon.
Chilla ja rentoudu, sinkkuna voi pitää tosi paljon hauskaa. Juokse nyt ja nauti niin sun ei tartte lähtee ravaamaan sitten ku satut seurustelemaan... ota tää neuvona jonka minä olen kuullu huomattavasti vanhemmalta