Onko tullut aika?
Aika jolloin pitää käydä läpi synkän.
Kun mikään ei ole kuten ennen?
Jäljejellä vain pettymys. Pettymys meihin.
Riitoja, ei aikaa yhteistä, ei läheisyyttä. Vain arki ja kiire. Mitä jäljelle enää jää? Rakkaus? Onko sitä enää?
Aika jolloin pitää käydä läpi synkän.
Kun mikään ei ole kuten ennen?
Jäljejellä vain pettymys. Pettymys meihin.
Riitoja, ei aikaa yhteistä, ei läheisyyttä. Vain arki ja kiire. Mitä jäljelle enää jää? Rakkaus? Onko sitä enää?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei
Tänään on huomenna uusi eilinen.
Luottamus,itsetunto,kiitos kuuluu lasten äidille.Kumpa voisimme unohtaa sinut katala ihminen. Varmaan mietit yksinäsi jouluna kuinka hyvä olet. Nauti joulusta "ystävien"kera.Ehkä luet ,toivottavasti saat piston ikuisen.
Oletteko hakeneet apua? Jos se ei ole auttanut ja elämä on pelkkää riitelyä ja pettymyksiä niin ero voi tuoda helpotuksen. Kaikki eivät vain sovi yhteen. Lastenkaan kannalta ei ole hyvä pysyä yhdessä riidellen.
Mikään ei ole niin kuin ennen - totta. Mitä pikimmin tuon ymmärtää, sitä helpompaa on elämä. Parisuhde muuttuu koska ihmiset muuttuvat ja kehittyvät, ei se rakkauskaan minnekään häviä, ellei itse sitä hävitä. Kuka kieltää sinua rakastamasta yhä?
Kukaan ei kiellä rakastamasta.
Mutta riittääkö rakkaus jos sille ei anneta mahdollisuutta
Kun ei ole yhteistä aikaa, toinen ei edes näe tälle tarvetta. Kun ei ole yhteisiä asioita mitä tehdä yhdessä, toisella ei aika eikä innostus riitä toisen ehdotuksille. Kun jää suhteessa yksin. Pettymys ja läheisyyden kaipuu on silti suuri. Vielä kun näistä asiosta huomauttaa, kertoo olevansa väsynyt tilanteeseen, tulee tästä vain riitaa. Riittääkö rakkaus? Haluaisin sitä, mutta ei näin. Muuten kuolen yksinäisyteen.
Siis oikeesti.
Kun toinen ei edes tajua, kun kysyn aiotko vielä jatkaa pitkää päivää, täyttä viikkoa. On jatkettava, vastataan. Milloi meille olisi aikaa? Olen yrittäjän vaimo.
Totuus on,että ikuisuuteen en jaksa. Yhdessä oltu jo 18v ja suhteessa jäytännössä yksin n. 10v. Halu olisi jatkaa, mutta en jaksa tätä, kun ei ole mitään yhteistä, oikeastaa ei edes kunnollista yhteistä arkkea.
Miesten tapa rakastaa on usein se, että kannetaan huolta perheen taloudesta. Tällöin ei varmaankaan jää aikaa romantiikalle ym. Miehelle rakkaus on jotain paljon käytännöllisempää, leivän tuominen perheen pöytään. En yhtään ihmettele, jos väsynyt mies tiuskii, kun aletaan tinkaamaan jotain rakkaudentunnustuksia. Parempi on yrittää jaksaa kannustaa. Kyllä se yhteinen aikakin vielä tulee. Ehkä voisit itse järjestää enemmän sisältöä elämään vaikkapa vapaaehtoistyön merkeissä.
Tsemppi sanoi hyvin"kantaa taloudellista huolta".Nyt on tiukat ajat vaatiin ymmärrystä.
Vai että vapaehtoistyö auttaisi aviokriisiin? Korvaako tämä avioelämän jota kaipaan?
Haluan aikaa mieheni kanssa, sen että oltaisiin läsnä arjessa, haluan läheisyyttä, haluan tunteen että me olemme me.
Elämästäni ei puutu mielekästä tekemistä. On työ, lapset, harrastus, kodin arki, ystävät. Tästä puuttuu vain se oma mies. Mies, joka on naimisissa kanssani, mutta mitään yhteistä ei ole, eikä miehellä edes tunnu olevan todellista halua tähän.
Entä jos hänellä on toinen? Silloin se kotielämä on pelkkää välttelyä. Eihän avioliitossa riitä vain yhden rakkaus ja halu yhteisiin asioihin.
Mielestäni teillä on yhteistä kuten lapset, koti, arki ja ehkä ystävätkin.
Katsoin kerran dokumentin, jossa vaimo ja mies kertoivat tilanteestaan ja näkivät kumpikin sen totaalisesti erilailla. Mitenkähän miehesi kuvailisi tilanteenne? Ikävä, nalkuttava vaimo, joka ei arvosta sitä, että mies huolehtii perheestään...?
Olet ehkä iältäsi n. 40v.?
Silloin moni nainen herää ihmettelemään sitä, että onko tässä kaikki? Joku ystävätär on ehkä eronnut juoposta tai väkivaltaisesta miehestään ja maalailee kuvaa ihanasta vapaudesta, bilettämisestä ja uudesta mahdollisuudesta intohimoiseen suhteeseen.
Niinpä! Se on suurinta harhaa sillä totuus on se, että ei niitä uusia ja parempia miehiä löydy sormiaan napsauttamalla. Hyvät ja sopivat ehdokkaat ovat jo varattuja ja jos joku on hetken vapaana niin hän on oman entisen liittonsa pilannut pettämällä, vaimonsa ulos potkaisema. Siis luuseri parhaimmillaan!
Monelle eronneelle käy niin, että kun uutta urhoa ei löydy vapaista niin silloin sorrutaan varattuun sekä pilataan yhden perheen tulevaisuus.
Kuulepas aloittaja! Se on suurinta hulluutta maailmassa vaihtaa hyvä ja perheensä parasta ajatteleva työteliäs mies jonkun toisen perheen huikentelevaan luuseri-isään.
Eikö näille naisille enää mikään riitä!
Kyllä yrittäjämies joka haluaa saada yrityksensä menetymään sekä pitää talouden tasapainossa vähentää töitään aikaa myöten tai viimeistään kun jää eläkkeelle nauttimaan vaimostaan ja lapsenlapsistaan!
Oletkos koskaan ajatellut milloin yrittäjä jää eläkkeelle? 64? Ei todellakaan. Yrittäjä on yrittäjä hautaan tai ainakin palvelutaloon asti. Sitä eläkekäisten/vainajien parisuhde hurmaa vaan odottelemaan. Jee!
Onko varma, että yhteinen aika tulee? Onko varma, että mies kokee sen tärkeäksi? Joo, mies näyttää ehkä rakkauttaan teoilla, mutta onko liikaa odottaa, että mies myös kuuntelisi vaimon ajatuksia? Kai sitä avioliitossa sopii odottaa, että olisi läheisyyttä - edes ajatuksen tasolla, että tietäisi olevansa toiselle tärkeä.
Paljon ihminen kestää, jos tavoitteet ovat yhteiset ja jos tietää, että vaikeat ajat ovat väliaikaisia. Mutta jaksaminen on heikoilla, jos tuntee, ettei toinen välitä.
Tunnen monta yrittäjää, jotka ovat jääneet viettämään eläkepäiviä 55v. kun ovat saaneet yrityksensä menestymään ja jättäneet perillisen sitä jatkamaan.
Hekin ovat ovat uhranneet firmaansa aikaa joka on ollut pois perheeltä, mutta heidän vaimonsa on ymmärtänyt työnteon ja hoitanut lapset ja kodin. Se on ollut luonnollista ja yhteistä hyvää...
Oletko varma. Kyllä miehelläkin on tunteet
On tunteet joo. Aloittaja kertoi, ettei mies edes näe tarvetta yhteiselle ajalle.
Kyllä, ihmiset muuttuvat ja joskus on rankkaa. Yhteinen aika merkitsee eri ihmisille eri asioita, mutta jos toinen kokee, ettei ole läheisyyttä, mitään yhteistä, se on aika karua. Voiko parisuhteen laittaa hyllylle odottamaan parempia aikoja? Jostain voi tinkiä, mutta eikö olisi hyvä olla tunne, että tässä tehdään yhdessä töitä, samalla puolella?
Joku kysyy, eikö mikään riitä. Ehkä aloittajan ongelma onkin, että yksi puuttuu ja sen mukana kaikki?
Mainitsemasi kaltaisia 55 vuotiaita on aika vähän.
Osaatko olla yksin? Vaatiiko onnesi sen, että sinulla on mies? 10 vuotta on pitkä aika olla onneton liitossa, jos kerran niin on ollut.
Rakkauteen kiinnitetään minusta liikaa huomiota. Nekin parit joissa on alko-angelmaa ja lyömistä sanovat rakastavansa vaikka se näyttäisi olevan riippuvaisuutta tappelukaverista.
Voi nyyyyyyyyh!!!!!
Meni varmalla iso pakka Serlaa kun kyynelehdin valtameriä!
Oi te kurjat! oi te katalat! Minkä teitte!
Jäljellä vain riutunut itkevä äijänraato....
Oletteko nyt onnellisia, te laskelmoivat nartut???
:-D :-D
En jaksa ymmärtää ihmisiä, joille kaiken pitäisi pysyä samanlaisena aina ja ikuisesti. Se tietää pystyyn kuolemista, kuoleentumista seisoville jaloilleen, pysähtymistä, pyörimistä pienessä piirissä oman navan ympärillä ... Ilman muutosta ei ole elämää.
Jokin syyhän siihen on että mies ei halua läheisyyttä.
Joku syyhän siihen on mutta miten voi suhdetta parantaa, jo mies ei puhu, ei millään. Lähtee pois toiseen huoneeseen jos ottaa asian puheeks. Miehet vastatkaa: Miksi ette puhu?
Hyökkäävyys ja syyttely.
Voitko tarkentaa. Mielestän on normaalia riidellä ja pitä riidellä. Onko muuten elämäsi kohillaan? Hae apua,omaan pahaanoloon. Koet kaikki hyökkäyksenä mikä ei miellytä.
Alkuperäisen tarina on kuin kopio omasta elämästäni 10 vuotta sitten. Olin yksin avioliitossani ollut jo vuosia mutta havahduin vasta silloin että minulla on mies ja olen maailman yksinäisin ihminen. En ymmärtänyt että minun pitää mennä vain naisystävieni kanssa ulos jos halusin joskus tuulettua. Mies ei kuuna päivänä olisi tehnyt minun kanssa mitään yhteistä. Vieraannuimme. Kävimme kyllä avioliittoneuvojalla ja mies sielläkin valitti että työ on tärkeämpää. Neuvoja sanoi että niin moni mies sanoo samaa ja työntuiskeessa huomaakin että vaimo ja lapset ovat lähteneet. Se siitä niska limassa perheen hyväksi tehdystä työstä kun ei ole enää sitä perhettä.
En mennyt sitä varten naimisiin että viettäisin koko elämäni yksin.
Päätin taas. Aion vielä yrittää. Mieheni on suuri rakkauteni. Mieheni antaa myös joskus niinä harvoina hetkinä vastakaikua. Sitä hetkellistä lämpöä, rakkautta. Olkookin ehkä kerran tai pari kuussa, mutta ainutlaatuista. Miehiä, jotka saa mut tuntemaan näin ( niin hyvässä kuin pahassa), ei ole montaa. Näin on aina ollut. Ensi silmäyksestä ja hetkistä tiesin, että haluan hähet. Totuus on vaan että olen suurimman osan arjesta yksin. Mutta hän on se jonka haluan, jos vaan tiedän että hänkin haluaa mua ja yhteistä tulevaisuutta. Jos vaan saan myös vahvistusta sille tunteelle, että olen
rakastettu ja haluttu edelleen. Hän teitää kyllä tunteeni.
Sinun tarinasi on juuri niinkuin minun tarinani. Loppu vain meni erillain. Yrittäjä mieheni ei nimittäin aina ollutkaan töissä vaikka niin oli kertonut. Sillä oli pari vuotta ollut toinen nainen. Mukava sellainen. asian paljastui kesällä. En osaa vieläkään elää, en ymmärrä miksi näin piti tapahtua. Kaikista suurin plussa mieheni luonteessa oli aina rehellisyys.
Mahtavaa
Mitä mahtavaa siinä oli. oletko naisten vihaaja vai elätkö elämää jossa ei toisia tarvi arvostaa, niinkuin nykyään aika paljon tuntuu olevan.