Äiti kuoli yllättäen

Kyllä sinä pääset yli. Rakastamalla itseäsi. Itseäsi rakastamalla rakastat myös äitiäsi, koska äitisi on myös sinussa. Voit antaa anteeksi sekä itsellesi että äidillesi. Keskity vain rakkauteen, äläkä pyöritä päässäsi syyllisyyttä aiheuttavia näkökulmia.

Pari viikkoa sitten äitini käyttäytyi minua kohtaan tavalla, joka herätti minut kohtaamaan äiti-tytär -suhteemme todellisuuden - sitten lapsuuden. Hänellää ei ollut syytä käyttäytyä, miten käyttäytyi. Tällä kertaa käytöksensä oli kärjistettyä, mikä jollakin tapaa avasi silmäni siihen, että huolimatta siitä, miten olen vuosikymmeniä pyrkinyt auttamaan äitiäni eri tavoin ja aina kun menen hänen ja miesystävänsä luokse kylään, minulla on tuliaisia. Kiitosta en juuri saa. Enkä koskaan ole saanut äidiltäni muutamaa lahjaa lukuunottamatta mitään.

En ole äidilleni rakas. Hän ei arvosta minua, koska olen kiltti häntä kohtaan. Miesystävänsä ei rakasta äitiäni, sen näkee kuka tahansa, mutta jostakin syystä äitini tarvitsee tällaisia suhteita.

Se, miten äitini kohteli minua edellisellä kerralla, oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa. En ole ollut äitiini yhteydessä sen jälkeen. Minun ei enää tee mieleni kohdata häntä, kun tajuan että miten hän minua kohtelee. Jos äitini nyt kuolisi, en tuntisi syyllisyyttä. En edes tiedä, että voinko enää tavata äitiäni. Kykenenkö siihen.

Äitisi oli julma sinua kohtaan, kun kielsi ilmoittamasta sinulle sairaudestaan. Hän oli niin kykenemätön rakastamaan sinua terveellä tavalla, että hänen piti vielä kuollessaankin yrittää aiheuttaa sinulle kärsimystä.

Ehdotan, että annat äidillesi anteeksi. Minäkin annan omalle äidilleni, mutta en anna hänelle enää tilaisuutta kohdella minua huonosti.