Mies toisen kanssa treffeille

Päästä nyt hyvä ihminen miehestä jo irti. Itsekin sanot, että odotat eroa narsistisesta miehestä. Mikä ihme on se käytännön syy, joka teidät pakottaa yhdessä asumaan? Ymmärtäisin asenteesi, jos haluaisit liittonne korjaantuvan. Mutta kun ilmeisesti et halua, niin miksi pitää kiinni? Ja mikä sinä olet sanomaan, ettei miehesi halua enää lapsia? Luulenpa, että haluaa ja hänellä on siihen oikeus. Neuvoisin sinua pikimmiten muuttamaan omaan asuntoon ja hoitamaan tapaamisasiat kuntoon. Näin mieskin joutuu oikeasti ottamaan vastuuta lapsista edes joskus.

Ensinnäkin, mieheni on itse sanonut, ettei tiedä haluaako lisää lapsia. Siksi sen uskalsin sanoa.

Minä yritän jäädä asuntoomme, neuvottelen pankkien kanssa laina-asioita. Miehelle olen sanonut, että jos etenee suhteessa, en voi asua enää saman katon alla. Mutta HÄN ei halua lähteä vuokralle vaan odottaa että saa asunnostamme osuutensa, jotta voi alkaa etsiä omaa asuntoa. Lisäksi lapsillemme emme ole vielä kertoneet. Haluamme kertoa vastan, kun selviää missä äiti tulee asumaan ja missä lasten pysyvä koti tulee olemaan. Niin pienet lapset kyseessä, että heillä ei ole käsitystä ajasta tai pysty ymmärtämään että "4kk jälkeen tapahtuu seuraavaa". Olen itse kotiäitinä, ja taloudellisesti elän pienillä tuilla ja eron voimaan astumiseen asti maksimissaan elämme yhteistauloudessa. Emme ns. kylve rahassa.

En ole prosessoinut eroani. Ihan siitä syystä on varmasti vaikeaa päästää irti. Ja hyväksyä se, että mieheni menee eteenpäin näin nopeasti. Unohtaako hän lapset? Tähänkin asti unohtanut.....eristäytyy lapsista eikä välitä vaikkei näkekään heitä päivittäin. Puhuu kyllä kuinka lapset ovat ykkösenä. Lisäksi mieheni ei halua että sukulaiset saavat tietää siitä, että hänellä on jo joku toinen mahdollisesti odottamassa. Ahdistaa, kun en voi elää avoimesti tätä tilannetta vaan joudun salailemaan ja elämään ns. kaksoiselämää - puhumaan sukulaisille kuinka eroon liittyy vain itse eromme. Mies lisäksi hakee minulta hyväksyntää tulevalle suhteelleen ja on jo tytötkin esitellyt tälle nähdäkseen, tulisiko toimeen lasten kanssa. Tässä asiassa itse toimisin toisin - esittelisin vasta kun olisin ITSE varma, että suhteesta tulee jotain. Erilaiset toimintatavat.

Anteeksi, jos tilanteeni ärsytti sinua.
Hain täältä vastakokemuksia, onko joku muukin tuntenut näitä ristiriitaisia tuntemuksia: en odota yhteenpaluuta, mutta silti tuntuu pahalta, että ennen eron voimaan tuloa mies on menossa jo heti toiseen suhteeseen.....
Pelkään myös sen toisen naisen puolesta, nuori tyttö, pilaako mieheni narsismin piirteet hänenkin tunne-elämänsä?

Pyydän, että jos Sinulla lukija ei ole kuin ikävää moralisointia sanottavanasi, niin jätät sellaiset kommentit kirjoittamatta. Pyydän ystävällisesti, kiitos!

Miten ihmeessä kotiäiti aikoo selvitä yksin asuntolainasta? Taitaa tulla tooosi pitkät neuvottelut.
Tekopyhää muka huolehtia miehesi tyttöystävän puolesta. Jos suhteenne on loppu, ei sinulle enää kuulu miehen tekemiset. Hanki oma asunto, sovi tapaamisista ja elatusmaksuista ja jatka elämääsi.

Aika tyypillisiltä erovaiheen kriisiajatuksilta kuulostavat. Ei mitään ihan hullua, mutta ei ihan tervettäkään. Olet aika voimakkaasti uhriutumassa ja et silti pysty käsittelemään itse eroa ollenkaan.

Miehesi kiristää sinua erittäin ikävästi erilaisilla keinoilla. Hän käyttää tilannetta hyväksi ja samalla myös sinua ja kiltteyttäsi.. Sinun ei ole mikään pakko totella hänen toiveitaan, mutta ymmärrän toisaalta miksi teet niin. Suosittelen että varaat ajan jollekkin perhetyöntekijälle ja käy juttelemassa näistä asioista. Heillä on paljon kokemusta ja tosaavat neuvoa myös tällaisten kysymysten kanssa paremmin kuin internetkeskustelut ikinä.

Vain suora toiminta auttaa tuohon. Eli haet vuokra-asunnon itsellesi ja lapsille (koska ovat noin pieniä) -. muutat sinne. Ja asut niin kauan kunnes ero on selvä. Kotiäitinä tuskin saat asuntolainaa. Eikä tiukka talous ole mikään kovin ihanteellinen juttu.

Ellet näin tee, on vaihtoehtona vain kärsiä ja katsella mitä mies tekee. Kieltäminen, neuvominen yms on aivan turhaa.

Hieman sekava tarinasi. Olette eroamassa, mutta silti yrität ohjailla miestä. Mitä ihmettä sinulle kuuluu miehesi suhde toiseen? Millaiset mahdollisuudet sinulla on asettaa miehelle rajoja? Ei varmaan minkäänlaisia. Tuon edellisen kirjoittajan kannalla: etsi oma asunto, ja muuta sinne mahdollisimman pian.

Ensimmäiseksi lakkaa valehtelemasta itsellesi. Mikäli sinulla ei olisi tunteita toista kohtaa, et tänne kirjoittelisi.

Myönnä itsellesi, että ero sattuu ja anna miehellesi vapaus päättää omista asioistaan.

Siitä olen samaa mieltä, että kannattaisi hakeutua eri osoitteisiin mahdollisimman nopeasti. Mikään ei tuossa tilanteessa ole sen säälittävämpää kuin kiduttamalla tehty ero.

Kiitos mielipiteistänne.
Ero sattuu. Olisi tilanne mikä vain. Tänään tajusin, vasta, että en prosessoi pelkästään eroa vaan kaikkea sitä mikä on patoutunut kiltteyteni vuoksi sisälleni.
Osalta teistä tuli aika raakaa tekstiä, kun ette tunne tarkemmin minua tai tilannettamme. Mutta, ymmärrän sen kyllä. Se on näiden nettipalstojen vastapuoli ja sen riskin otin kun tänne kirjoitin.

Olen laittanut paljon kyselyitä menemään mahdollisuudesta osallistua johonkin eroryhmään tms.

Se, miksi olen "kiinnostunut" mieheni suhteesta, on se, että hän jakaa siitä asioita kanssani. Koska on varmasti itse myös hämmentynyt. Ja koska hän haluaa että hyväksyn toisen osapuolen lasten vuoksi. Ja hän kertoo asioita vaikka en niitä edes kysyisi.

Ja kuten kirjoitin alussa, kaipaan tukea ja tsemppausta!
MIkäli joku haluaa vielä kertoa jotain muuta, pyydän että etsit toisen postauksen sitä varten. Voin olla jonkun mielestä naivi tms. mutta sitten olen. En välitä jonkun nettikirjoittajan mielipiteistä minusta, kun minua ei sellainen henkilö aidosti tunne.
Ajattelin, että täältä voisin saada jotain pikatsemppausta kunnes löydän sen minulle sopivan apuväylän. Elämässäni kun on muutakin kuin ero ja käytännön asioita selvitettävänä sekä työvuoroja, niin aina en ehdi päivän aikana selvittelemään vain omia asioitani. Niin, ja lapsillakin on usein tapana sairastaa kun elämässä on hektinen vaihe menossa.

Olen puhunut.
Kiitos.

Mitä asuntoasioihin tulee, minulla on mahdollisuus saada asuntolaina. Vaikka olen toistaiseksi kotiäiti, mutta syksyllä palaamassa kokopäivätöihin. Teen jo kotiäidin työn lisäksi iltatöitä parina iltana viikossa. Ja lainaa varten takaukset kunnossa ja sain juuri helpottavia merkkejä siitä, että asuntomme arvo ei olekaan niin suuri kuin olemme kuvitelleet. Juuri siksi, että asuntojen hinnat ovat menneet alas. Kaksi pankkia on näyttänyt jo vihreää valoa, kunhan vielä saamme lopullisen asunnon arvon neuvoteltua ja selvitettyä. Huomenna tulee ensimmäinen välittäjä käymään konkreettisesti. En ole vuokralle lähdössä, tässä on minulla ja lapsilla hyvä koti. Ja KOKO tukiverkkomme 200-1000m säteellä. Miksi lähteä täältä pois ja kalliimmalle hinnalle kuin omistusasunto? Ja meillä ei vain yksinkertaisesti ole tällä hetkellä konkreettista rahaa niin että voisimme lähteä erillemme. Laskuja on kerääntynyt tähän loppuvuoteen sen verran paljon. Hiljalleen saamme päivittäisen taloutemme kuntoon. Ja tästä en kaipaa enää mitään moralisointia, kiitos :)

Uskon, että henkinen tasapainoni helpottuu, kun pääsen purkamaan tunteitani ja eroni prosessia jonkun ammattilaisen kanssa / eroryhmään. SItten minun ei tarvitse tänne enää vuodatella ensihädässä.

Eräs ystäväni kertoi, joka on eronnut vuosia sitten. Että vaikka hänellä oli tunteet kuolleet ex-mieheen ja erosta vuosia, niin silti se kirpaisi tietää, että miehellä on uusi kumppani. Tämän sain onneksi nyt tietää. Tätä ehkä yritin hakea täältä - että on "normaalia" tuntea erilaisia tuntemuksia, kun toinen menee suhdetasolla eteenpäin.

Kiitos huomiosta. Eivät ne lopu. Mutta elämäntyylin voin muuttaa....mies kun on nirso ruoan suhteen ja kova tuhlailemaan kalliisiin vaatteisiin. Pystyn säästämään paljon, kun saan itse hallita talousmenoja ja lapset olen saanut onneksi totutettua ihan perus kotiruoalle. Eikä tapoihini kuulu shoppaila monen sadan euron vaatteita. Raha-asiani olen miettinyt tarkkaan ja tulevaisuuden menot ja tulos olen ynnännyt paperille ylös. Tästä pankissa annettiin positiivista palautetta, kuulemma hyvin harvoin on lainaneuvotteluihin valmistauduttu niin hyvin kuin itse olen.

Mies. Olen kanssani samaa mieltä siitä, että mieheni suhteen asiat eivät kuulu minulle. Kovasti minua onkin mietityttänyt, miksi mies haluaa saada minulta hyväksynnän ennen kuin hän virallisesti edes seurustelee. Tiedän, että hän on itse hieman pyörryksissä tilanteesta ja ehkäpä siksi tukeutuu minuun liikaa. Tätä yritän kyllä itse välttää, mutta en voi aina ennakoida mitä toisen suusta ehtii tulemaan.

Tiedän, että elomme ja oma eloni ja oloni kohenee huomattavasti kun pääsen hallitsemaan vain omaani ja lasten elämää. Sovussa tässä ollaan ja lapset ovat pääsijalla. Ehdottomasti. Tämä prosessi on vain haasteellista, ja se on läpikäytävä. Jokainen meistä kokee eron eritavoin ja jokainen meistä on sisältä erilaisia. Joku toinen elää enemmän tunteiden vallassa kuin joku toinen. Eron myötä olen löytänyt itsestäni uuden piirteen: olen ehkä sittenkin aika herkkä, vaikka olen lapsesta saakka ollut hyvin vahva ja vankkumaton. Toisaalta on ihan tervettä löytää itsestään uusia puolia. Otan tämän prosessin vastaan kiitollisena, koska uskon, että tästä kun selviydyn, olen eheämpi ja varmempi ihminen sekä tasapainoisempi äiti. Olen etsinyt aktiivisesti mm. eroryhmiä, joissa pääsen purkamaan tilannettani ja ajatuksiani. Ja olen myös lukenut viime päiviän paljon eroprosessista ja siitä, että tällainen tunteiden vaihtelu kuuluu juuri siihen vaiheeseen mitä itse itse käyn läpi:
1. Pohdintavaihe
2. Shokkivaihe
3. Tosiasioiden kohtaamisvaihe
4. Tunteiden käsittelyvaihe

Itse olen menossa kohdassa 2. "Kun päätös erosta on tehty, on mieli usein aikamoisessa myllerryksessä. Tässä shokkivaiheeksi kutsutussa eroprosessin vaiheessa ihmiset saattavat käyttäytyä itselleen hyvinkin epätyypillisesti.
Shokkivaihe kestää muutaman viikon ja siihen suhtaudutaan hyvin eri tavoin: monella tämä vaihe voi olla hyvinkin raju ja ihminen saattaa käyttäytyä shokkivaiheessa oudostikin."

Olen huomannut, että tuleva ex-mieheni on hyvin äkkipikainen ja kärttyisä tällä hetkellä ja hänelläkin ailahtelee mieli kovasti. Tiedän, että hänellä on myös raskasta ja kun on uusi elämäkin rinnalla odottamassa. Hänen oloa seuratessa olen kyllä kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus aidosti selvittää tämä eroasia ensin itseni kanssa rauhassa, ennen kuin suuntaan elämässä aivan uutta kohti ja ehkä löydän jonkun toisen kumppanin. IHANAA! Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu :) ensimmäisen viestin aikana olo oli vain niin kurja ja jonnekin piti kirjoittaa. Tällä kertaa tänne, monenlaisella tuloksella.

Kiitos kuitenkin kaikille sanoistanne, olette halunneet tarkoittaa niillä hyvää, vaikka kaikki sanat eivät MINUSTA ole heti siltä tuntuneet. Ilmaisutapoja on vain niin monta ja kirjoitetusta tekstistä ei voi kuulla vastaajan äänenpainoa tai tapaa sanoa asiat.

Mitä tarkoitat "virallisella seurustelulla"? Seurusteluhan on aina vapaaehtoista ja vapaamuotoista. Avoliitto on asia erikseen ja siihen ja avioliittoon liittyvät jo laitkin.

Lopeta äitinä oleminen miehellesi.

Itse ehdottaisin, niin kuin joku tuossa neuvookin, sanomaan " ei kiinnosta" kun kyse on kaikesta muusta kuin lapsiin liittyvästä. Tiedän, että yhdentekevänä oleminen "syö miestä" ja kirjoitustesi perusteella miehesi kuitenkin kaipaa sinun hyväksyntää.

Minusta on jopa epätervettä, että huolehdit hänen asioistaan, vaatteistaan, etkä tunnu tuntevan ollenkaan vihan ja katkeruuden tunteita.

?????? "Virallisella seurustelulla" tarkoitan sitä, että he eivät varsinaisesti seurustele, tapailevat ja tutustuvat. Katsovat mikä tilanne on kun eromme on selvä, haluavatko edelleen jatkaa yhdessä. Mieheni ei kutsu naista tyttöystäväkseen. Näin mieheni on tämän siis määritellyt. Ei siitä minulle syytteitä niskaan :)

Passaamista lopettelenkin, olen jo pidemmän aikaa lopetellut ja yrittänyt osoittaa kuinka mm. ne pyykit ei mene kaappiin siellä omassa pikku kämpässä sitten ilman minua. Tai eräänä päivänä kun mies ei herännyt herätyskelloon, en yksinkertaisesti mennyt herättämään häntä (olinkohan ilkeä?). Ajattelin, että hänen täytyy itse ottaa vastuuta itsestään ja siitä, että herää ajoissa. En minä myöhemminkään soittele perään "oletkos muistanut herätä?".

Vihaa ja katkeruutta tunnen sisälläni paljonkin. Siksi pääni onkin välillä hieman sekaisin kaikesta. Ja koska en halua jäädä "katkeraksi akaksi" vaan päästää kaikista niistä(kin) tunteist irti, olen iloinen, että olen saattanut löytää itselleni vihdoinkin sopivan eroryhmän, jossa pääsisin aloittamaan tammikuussa. Ja en halua että minun ja miehen välille jää sellaiset vihan sävyttämät välit. Lasten takia haluan, että voin aidosti puhua heidän isästään heille hyvää ilman, että minun tarvitsee miettiä jokaista sanaani. Sen takia koen nyt tärkeäksi panostaa toipumiseeni. Ja antaa sille myös reilusti aikaa. Koen olevani eräällä tavalla voittaja, koska uskallan tehdä sen ja panostaa siihen. Toivon, että miehellä asiat sujuvat tulevaisuudessa myös hyvin, vaikka ei tietyllä tavalla aio käsitellä eroa ollenkaan vaan jatkaa uuteen suhteeseen - nyt jo näen merkkejä, joista pahoin pelkään etteivät tietyt tavat tule hänen kohdallaan koskaan muuttumaan. Hiphurraa!

Mulla on vähän sama tilanne.. Mies jäi kiinni pettämisestä, oli ollut suhde jo 3kk ajan.. Käskin lopettaa sen, jos tahtoo mun kanssa jatkaa... No kuinkas kävikään, eivät lopettaneet, vaikka mies niin väitti. Itse kertoi mulle, että jatkaa yhteydenpitoa.. Sen jälkeen lähdin lasten kanssa pois yhteisestä kodista, koska riidat meni huutamiseksi jne.. tarkotius oli olla vaan esim viikko tms... Sillä tiellä olen kuitenkin edelleen, koska mies jatkoi naisen tapailua ja kertomansa mukaan otti vielä toisenkin lisäksi. Erosta on nyt noin 5kk.. Eipä ole mies enää tämän ensimmäisen salasuhteensa kanssa. Mies kehtasi vielä tässä muutama päivä sitten kehua, etteivät olekaan enää tekemisissä ja pyyteli minua takaisin "kotiin", koska nyt lopettanut sen suhteen. En mennyt, onneksi, koska sitten sain tietää, että kuvioissa on kuitenkin edelleen vielä kolmaskin nainen.. Avioero astuu voimaan aikaisintaan 2kk päästä kun harkinta-aika täyttyy. Mies kertonut mulle jatkuvasti uusista naisistaan ym, kertoo vaikken kysyisi yhtään mitään. Sillä on joku pakko tarve. Ja sitten kuitenkin pyytelee mua takaisin..

Ja tosiaan tällä minun ex-miehelläni myöskin narsistisia piirteitä.. En tiedä, miten sain itseni siihen jamaan, että hoidin yksin lapset, lemmikit, kodin, miehen pyykit jne jne.. Ja miestä ei paljon kotona näkyny, jos ei ollut töissä, niin oli harrastukissaan tai missä lie.. Rahaa mä en saanut koskaan käyttää ilman hänen lupaansa, melkeen piti kuitti näyttää ,jos olin ostanut kaupasta ruokaa ja vaippoja.. Kampaajalla en saanu käydä kuin kerran vuoteen ja vaatteita ei ostettu, jos lapsille ostin ni se oli tuhlausta.. Kavereita en ois saanut koskaan nähdä, mutta näin ja niiden päivien jälkeen hirveet riidat päällä, jos olin erehtynyt menemään autolla jonkun luokse kylään, koska tuhlaan liikaa rahaa (kävin yhden n.80km matkan päässä asuvan ystäväni luona noin kerran puolessa vuodessa)... Exä päätti myös lähes kaiken, milloin käydään sukulaisten luona jne.. Yhdessä kahdestaan (piti olla aina muita mukana) esim.baarissa ei käyty oikeastaan koskaan,koska exä ei halunnu..no joo joskus todella harvoin ravintolassa syömässä...Sitten..jos riideltiin, jotenkin ex sai sen kääntymään minun syyksi, oli aihe mitä tahansa..Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin...

Aloittajalle sanon, että totea sille tulevalle nykyiselle exällesi, että sua ei kiinnosta hänen asiansa. Käske se ukko ulos sieltä asunnosta, jos se oot sinä joka siihen lasten kanssa jäät. Kelasta voit sitten hakea asumistukea ja lapsilisiin yh korotusta..ja varaa aika lastenvalvojalle, missä teette elatussopimukset ja tapaamissopimukset... Uskon ja tiedän, ettei ole helppoa. Toivottavasti sulla on hyvä tukiverkko..

Eipä se ole sun asia, mitä puhuvat ja sopivat keskenään. Muuta pois ja anna miehen elää omaa elämäänsä. Ihan turhaa kidutusta molemmille tuo yhdessä asuminen harkinta-aikana. Mies on selvästikin harkintansa teidän liittonne suhteen tehnyt.

Hei Mirkku -84
en ota kantaa käytännön asioihisi yms. koska en tunne sinua. Otan kantaa vain siihen, että omat tuntemukseni erossa ovat jollain lailla samat kuin sinulla. Oma eroni on tuore myös, vasta 1,5 kk. Minun aloitteesta tuli puhe erosta kun en ollut onnellinen liitossa ja vielä tuli ihastuksen tunteitakin toista kohtaan. Ne tunteet eivät kyllä edenneet mihinkään mutta koin etten voi toisen selän takana ruveta ihastumaan toisiin. Kerroin kyllä erokeskustelussa, että olen ihastunut toiseen. Tilanteeni on siinä mielessä erilainen kuin sinulla että emme asu enää saman katon alla eikä miehessäni myöskään ole mitään narsistisia piirteitä, eikä muutenkaan ns. vikaa. Jotenkin vaan 15 vuoden aikana "kasvettu erilleen" (klassinen tapaus).

Pari viikkoa erokeskustelun jälkeen (ex)mieheni ilmoitti löytäneensä uuden ihmisen ja menevänsä eteenpäin elämässään. Kertoi tuon parin viikon aikana käyneensä läpi meidän suhteemme ja uusi nainen on sellainen, josta ei ole löytynyt mitään vikaa. Itse alan vasta käsitellä eroa ja sitä mitä se oikeasti merkitsee.

Tilanne on siis se että toinen menee jo vauhdilla eteenpäin uudessa suhteessa ja itse vasta alan tajuta koko eron. Tunteet ovat ristiriitaiset. Järjellä ajattelen, että meidän suhteemme avioparina on ohi, ystäviä voimme (joskus tulevaisuudessa) olla. Tunteella ajattelen, että ikävöin toista ja suren kaikkea sitä yhteistä mitä meillä oli. Tuntuu pahalta että (ex)miehellä on toinen . Ensin ajattelin että ikävän tunteeni yms. tarkoittavat että tahdon mieheni takaisin mutta nyt kun tunnekuohu on asettunut ajattelen että suren yhteisiä muistoja ja sitä mitä ei enää tule olemaan. Minäkin olisin toivonut ettei miehellä ole toista ennenkuin eromme on selvä. Itse en voi tässä vaiheessa uutta suhdetta kuvitellakaan.

Vaikka saamasi kommentit ovat osittain "tylyn" kuuloisia, on niissä se totuus että teidän ei ole hyvä asua saman katon alla. Jos olosuhteet kuitenkin ovat sellaiset, että on pakko asua näin, älä ajattele tunteella vaan järjellä. Anna (ex)miehesi tehdä mitä haluaa ja elä sinä omaa elämääsi. Helppoa se ei ole mutta jos omien sanojesi mukaan tunteet ovat kuolleet niin ne kannattaa pitää kuolleina ja ajatella järjellä. Kirjoituksistasi saa sen käsityksen, että tosiaan huolehdit (ex)miehestäsi edelleen (kuin äiti?). Huolehdi mieluummin itsestäsi ja lapsistasi ja anna (ex)miehesi huolehtia itsestään vaikka olosuhteiden pakosta saman katon alla vielä asuttekin.

En tiedä oliko tästä kirjoituksesta mitään apua, tilanteemme ovat hieman erilaiset. Mutta ajattelen että tunteesi eivät ole mitenkään ainutlaatuisia, minusta ne kuuluvat eroprosessiin.

Mitä halvattua te oikein meinaatte niin Mirkku -84, kuin edellinen kirjoittaja ErostaToipuja että ensin haette eroa ja miehenne ei voisi jatkaa omaa elämäänsä teidän hakemanne eron jälkeen vaan pitäisi haikailla teidän perään.
Miestenne uuden suhteen laatu ei kuulu teille pätkääkään.

Tuossa nim. ErostaToipuja oikein särähti silmään ristiriita vai onko se naisen logiikkaa kun hänellä on ollut "Minun aloitteesta tuli puhe erosta kun en ollut onnellinen liitossa ja vielä tuli ihastuksen tunteitakin toista kohtaan." jo ns. vanhan suhteen aikana niin samaan aikaan kirjoittaa että "Tuntuu pahalta että (ex)miehellä on toinen " ja "Minäkin olisin toivonut ettei miehellä ole toista ennenkuin eromme on selvä. Itse en voi tässä vaiheessa uutta suhdetta kuvitellakaan." että eikö tuossa kirjoituksessa ja ajatusmaailmassa ole aikamoinen ristiriita?

Niin se todellakin tarkoittaa että eronne jälkeen miehillänne jatkuu elämä ettekä te ole enää prinsessaleikkenne se huomion keskipisteenä ja number 1.

Sitten ihan yleisesti tympii jatkuvasti lukea naisilta kun erosta kirjoittavat tuota typerää narsistikorttia miehistä kun silloin tässä maassa niitä narsisti-miehiä riittää kun erotilastot on mitä on ja erot on 80% naisten hakemia ja jos mies vähänkään penää ja hakee oikeuksiaan lapsiaan kohtaan niin mies on heti narsisti koska miehellä/isälläkin alkaa olla oikeutuksia lapsiaan kohtaan nykyaikana....ja miehellähän jatkuu elämä ilman teitä mutta lapsistaan ei eroa.

ErostaToipuja ja Eronnus narsistista: kiitos viesteistänne!

Mieheni isä on ollut narsisti ja tiedän, että sieltä on tuleva ex-mieheni oppinut narsistisia käyttäytymismalleja. Se, voidaanko hänelle luokitella narsismin diagoosi, en osaa sanoa. En ole lääkäri. Sen vain tiedän, että narsismi on ollut osa arkeamme hyvin vahvasti. Ja nyt en puhu mistään pienistä asioista, kuten ymmärsin joidenkin kommenteista että "kun mies vähän pettää niin heti syytetään narsistiksi". Siitä ei ole todellakaan kyse. Vaan siitä, kun toinen systemaattisesti lyttää toisen ihmisen niin pieneksi kuin mahdollista, henkistä väkivaltaa.

Itse etsin tällä hetkellä vuokra-asuntoa. Kunhan sen saan, uskon, että elo muuttuu. Jatkuvasti saan sanoa miehelle, että minua ei kiinnosta hänen suhteensa ja yksityiskohdat. Hän on ollut jopa hieman loukkaantunut, kun en halua kuulla.

Itse toivoisin mieheltäni eräänlaista tilannetajua ja myös minun kunnioitusta: mitä minulle kerrotaan ja miksi. Vaikka olemme eropäätöksen tehneet yhdessä, ei minulle tarvitse rehennellä uudella tyttöystävällä, joka on kuulemma "vain kaveri". Minä käsittelen eroani omalla tavallani ja olen menossa tammikuussa eroryhmään käsittelemään paitsi omia tuntemuksia, oppimaan lisää miten tuen lapsia erossa jos / kun he tukeani erityisesti tarvitsevat. Mies käsittelee eroa tiuskimalla minulle tällä hetkellä, mutta olen löytänyt "zen" -rauhan enkä hermostu: toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ja olen huomannut, että en pelkästään sure ja käy läpi eroa vaan sitä, että joudun luopumaan kaikesta siitä, mitä olemme rakentaneet, mm. yhteinen ihana koti. Prosessoin sitä, että aloitan jälleen kaiken taas alusta ja palaan lähtöruutuun. Se ei ole edelleenkään huono asia, mutta se on iso juttu ja vaatii sitä, että pysyn vahvana ja sisäistän, että mieluumin nyt kuin 10-20-vuoden päästä. Prosessoin sisällä kaikkea yhdessä vietettyä aikaa ja kaikkia niitä loukkauksia, joita olen kasannut sisälleni. Eheytän itseäni ja muistutan: kuka minä oikein olen?

Olen kiitollinen tulevasta erosta, se on elämäni paras juttu! kunhan vaan saisin sen asunnon, niin elämä rullaisi paremmin....mutta se asunto, missä olet?