Olen kolmekymppinen kolmen lapsen yh-äiti.
Ehkäisy on tällä hetkellä komdomin varassa, mutta jotain muuta pitäisi miettiä.
Lapsia en tahdo enempää. Tiedän, että "sen oikean" kohdalla olisi vielä helppo retkahtaa yrittämään, jos tämä niin haluaisi, mutta todennäköisesti en kuitenkaan enää jaksaisi sitä rumbaa "tervejärkisenä".
Niinpä olen ajatellut sterilisaatiota, ettei "vahinkoa" pääse tapahtumaan. Tähän vaikuttaa myös se, että aiemmat hormooniehkäisykokeilut eivät ole kohdallani olleet positiivisia, joten hormonikierukka kokeilu mietityttää sivuvaikutusten vuoksi erityisesti, mutta samalla myös hintavaksi tulevan kokeilun takia.
Mutta miten miehet kokevat sterilisaation, jos kyseessä ei ole oma aviovaimo, vaan mahdollinen tuleva elämäkumppani? Tietenkin ensimmäiseksi karsiutuvat ne miehet, jotka vielä haluavat lapsia, mutta itse tietenkin yritän suunnatakin katseeni lähinnä heihin, joilla jo lapsia on, tai eivät ikänsä puolesta lapsia enää halua. Mutta löytyykö tällaisia sinkkumiehiä tai perheellisiä joilla ehkä ero edessä, vai onko miehelle tärkeää, että nainen voisi vielä tulla raskaaksi?
Nyt mielipiteitä (myös naiset saa toki kertoa, ja kokemuksistaan sterilisaatiosta/ehkäisystä), erityiset 35-50 vuotiaat miehet, niin sinkut kuin perheelliset, miten kokisitte, kun kuulisitte kumppanilta ehkäisyn olevan tarpeeton raskaaksi tulemisen pelossa.
Ehkäisy on tällä hetkellä komdomin varassa, mutta jotain muuta pitäisi miettiä.
Lapsia en tahdo enempää. Tiedän, että "sen oikean" kohdalla olisi vielä helppo retkahtaa yrittämään, jos tämä niin haluaisi, mutta todennäköisesti en kuitenkaan enää jaksaisi sitä rumbaa "tervejärkisenä".
Niinpä olen ajatellut sterilisaatiota, ettei "vahinkoa" pääse tapahtumaan. Tähän vaikuttaa myös se, että aiemmat hormooniehkäisykokeilut eivät ole kohdallani olleet positiivisia, joten hormonikierukka kokeilu mietityttää sivuvaikutusten vuoksi erityisesti, mutta samalla myös hintavaksi tulevan kokeilun takia.
Mutta miten miehet kokevat sterilisaation, jos kyseessä ei ole oma aviovaimo, vaan mahdollinen tuleva elämäkumppani? Tietenkin ensimmäiseksi karsiutuvat ne miehet, jotka vielä haluavat lapsia, mutta itse tietenkin yritän suunnatakin katseeni lähinnä heihin, joilla jo lapsia on, tai eivät ikänsä puolesta lapsia enää halua. Mutta löytyykö tällaisia sinkkumiehiä tai perheellisiä joilla ehkä ero edessä, vai onko miehelle tärkeää, että nainen voisi vielä tulla raskaaksi?
Nyt mielipiteitä (myös naiset saa toki kertoa, ja kokemuksistaan sterilisaatiosta/ehkäisystä), erityiset 35-50 vuotiaat miehet, niin sinkut kuin perheelliset, miten kokisitte, kun kuulisitte kumppanilta ehkäisyn olevan tarpeeton raskaaksi tulemisen pelossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse kävin sterilisaatiossa kahden muksun jälkeen ja ero on mahdollisesti edessä.
Mielestäni asia on sinun oma ratkaisu jos haluat miehen joka on se oikea hän myös välittää olemassa olevista lapsista. Itselleni asialla ei olisi merkitystä.
Hei!
Itse naisena koen, että ratkaisu on täysin omasi. Toki se kannattaa loppuun asti miettiä, sillä sterilisaation purku ei välttämättä onnistu, jos mieli sitten muuttuukin.
Olen lapseton 42v. "Vauvakuumetta" ei ole koskaan ollut, mutta elämässä ei ole ollut myöskään miestä, jonka kanssa olisin ollut halukas perhettä perustamaan. Asiat ovat vaan menneet näin, sen enempiä suunnittelematta. Itse koen, että nyt alkaa jo ikä painaa niin, ettei lapsien tekoa tarvitse enää edes miettiä. Nyt on elämässä ollut vakituinen kumppani kolmisen vuotta, jolla itsellään on kolme jo aikuista (18-29v.) lasta.
Oma sterilisaationi tehtiin kolmisen viikkoa sitten. Koen oman oloni erittäin helpottuneeksi jo senkin takia, etten koskaan oikein luottanut ehkäisyyn kondomien kanssa. Vakisuhteessa kumien kanssa pelaaminen on mielestäni epämiellyttävää, ja helposti "katkaisee" esileikit ja hellät hetket. Nyt kun aikaa on kulunut sen verran, että voin luottaa sterilisaatioon (=seur. kuukautiset) koen itsenikin seksuaalisesti huomattavasti vapautuneemmaksi.
Itse toimenpiteestä; Vaki gynekologiltani pyysin lähetteen viime syksynä, odottelua oli siis noin vuoden verran. Aamulla sisään Kättärille, pikku odottelun jälkeen leikkaussaliin ja pian olikin jo unessa. Heräsin noin puolentoista tunnin jälkeen, "pöpperöisenä" korkeintaan puoli tuntia. Vatsa toimi heti ja tunsin oloni pikku vatsakipua lukuunottamatta aivan hyväksi. Ensimmäistäkään kipulääkettä en tarvinnut.
Vähän toista viikkoa oli pienen pientä alavatsa nipistelyä, muttei niin, etteikö arjesta olisi selvinnyt ihan normaalisti. Toimenpide tehtiin tähystysleikkauksena navan kautta, joten navassa on pikku haava, jota tulee suihkutella vedellä. Vatsapeitteen alle pumpattu "kaasu" tuntui pari päivää ikävältä, mutta helpotti aina hetkeksi mukaan saatuja jumppaohjeita noudattaen (poistuu kudoksien kautta, ei siis röyhtäilemällä) Napa vähän vieläkin "nipistelee" ajoittain, joka johtunee kai tikeistä, mutta juurikaan en asiaa enää itse huomaa.
Reippaasti omin jaloin pääsin siis sairaalasta ulos jo kolmen aikaan iltapäivällä, toki hakija oli mukana. Vähän luvattomasti kävin jo seuraavana päivänä töissä hoitamassa parin tunnin asiakaspalvelu tehtävän alta pois, jota en saanut siirrettyä. Pari päivää sitten kyllä lepäilin kotosalla päälle.
Mieti siis asia omalla kohdallasi ensin selväksi. Jos päädyt sterilisaatioon, suosittelen kyllä, sillä itsellenikään ei hormonaalinen ehkäisy sopinut.
Päätös on todella omani, ja vaikka en sterilisaatioon päätyisi, en kuitenkaan niitä lapsia aikoisi enempää yrittää.
Ajatuksena oli se, että lähteekö mies karkuun kuulessaan radikaalista päätöksestä? Onko sillä vaikutusta miehen haluihin mahdollisesti?
Toiset ilmeisesti kokevan seksin vain vapautuneemmaksi, kun ei ole raskaaksi tulemisen pelkoa, mutta onko miehiä, joille on tärkeää nimenomaan, että vaikka lapsia ei oltaisi hankkimassa, niin naisen olisi kuitenkin mahdollista tulla raskaaksi, eli pelkkä mahdollissus siihen jo kiehtoo??