Ainoa veljeni kuoli noin kaksi viikkoa sitten pitkän sairauden uuvuttamana. Se oli todella kova pala minulle, sillä olimme todella läheisiä ja hän oli toisen kohta vuoden täyttävän tyttäreni kummisetäkin. En ole osannut sanoa vieläkään kunnolla vanhemmalle tyttärelleni, että mitä on tapahtunut. En tiedä mitä hänelle kertoa. Omat ajatuksenikin ovat vielä täysin sekaisin. Aina häntä ajatellessani mietin, että miksi juuri hän. Nuori, onnellinen ja elämä edessä oleva nuorukainen. Toisaalta yritän uskotella itselleni, että hänen on parempi nyt, ei tarvitse kestää raskaita hoitoja ja sairautta. Monesti häntä miettiessäni ajattelen, miksen käynyt hänen luonaan sairaalassa useammin. Vanhempani miltei asuivat sairaalassa hänen viimeisimpinä viikkoinaan. Jostain syystä en viitsinyt mennä sairaalaan, koska ajattelin rikkovani heidän rauhansa sairaalassa, vierailin siellä toki muutamia kertoja, mutta en niin paljon kuin olisin tahtonut. Nyt jälkeenpäin se tuntuu aivan typerältä. Olin kyllä siellä kun isäni soitti veljeni voivan todella huonosti ja me kaikki, minä ja vanhempani näimme hänen kuolemansa, ,lukuunottamatta siskoani. Olen kuitenkin onnellinen, että sain olla veljeni kanssa tämän viimeiset hetket. Siskoni ei saanut tätä tilaisuutta, vaan ehti sairaalaan vasta kun veljemme oli kuollut. Olen yrittänyt olla vahva ja kieltää tunteeni lastenkin takia. Herään monesti yöllä siihen, että olen nähnyt unta veljestäni, jossa olemme mummolassa pieninä. En tiedä onko unella jokin merkitys, mutta olen nähnyt sen useana yönä.
17 v. veljen kuolema
4
140
Vastaukset
- osanottoni9
Ole rehellinen lapsillesi, ei sinun tarvitse olla vahva.
- jokaisella aikansa
Ja ei ole heikkouden merkki jos suree. Tuollaiset ajatukset ovat tyypillisiä läheisen kuollessa. Veljesi elämä maan päällä oli pieni tähden lento.
Voimia suruun ja lohtua Korkeimman kädestä. Veljesi on varmaan siellä mummonsa kanssa, jos mummo on jo kuollut. Hei nimimerkki siskosisun
Otan osaa menetykseesi ja suureen suruusi ja koko perheenne suruun. Pian teillä on hautajaiset, se tulee olemaan raskas päivä teille kaikille. Kyllä on varmasti juuri niinkuin sanot; ajatukset ovat vielä sekaisin. Vaikka veljesi sairasti, silti kuoleman tultua, se tulee kuitenkin yhtäkkiä ja lähes aina liian aikaisin. Niin tässäkin tapauksessa, kun veljesi oli noin nuori, koko elämä edessä. Sinun kannattaa yrittää jutella vanhemman tyttösi kanssa ja kertoa hänelle veljesi kuolemasta, rehellisesti, mutta yksinkertaisesti. Hän kysyy sitten mitä tahtoo tietää ja mikä häntä askarruttaa. Kirjastosta saatat löytää lapsille tarkoitettuja kirjoja, joissa käsitellään kuolemaa, sellaisesta voi olla apua. Ei sinun tarvitse yrittää olla vahva, lapsesi kyllä kestää nähdä surua. He huomaavat, että välillä itket ja olet murheellinen, välillä olet "normaali" ja toteavat, että elämään kuuluu monenlaista - näinhän se on.
Toivottavasti sinulla on ystäviä tai voit puoliso, jonka kanssa voit jutella ja purkaa ajatuksiasi ja tuntojasi. Tai koita keksiä itsellesi sopiva keino, jolla huolehdit itsestäsi ja omasta jaksamisestasi. Veljen kuolema on iso juttu, joka vaikutta pitkän aikaa elämään ja arkeen, oikeastaan koko lppuelämän, mutta tietysti sen kanssa oppii elämään.
Voimia sinulle, lämpimin ajatuksin,
Pirkko-pappi- Lohtu
On lohdullista tietää, että rajalla häntä ovat olleet vastassa jo aikaisemmin sinne siirtyneet rakkaat. Seuraava on tosi. Juttelin kerran junassa saattokodissa vuosikausia työskennelleen sairaanhoitajan kanssa. Hän oli myös ollut läsnä momempien vanhempiensa kuolemaa edeltävällä ajalla ja itse lähdön hetkellä. Hän kertoi, että on todistanut tämän tapahtuneen NIIN lukuisia kertoja, että tietää sen omevan totta. Sama oli tapahtunut myös vanhempiensa kanssa. Eli on todennäköistä, että vaikka mitään ei niin lähtöä tekevän käytöksestä näkisikään, niin he kohtaavat saman tilanteen. Hoitaja kertoi, että kuoleva näyttää puhuvan joillekin tutuille. Sitten hän kertoo, että täällä oli se ja se... Esim äiti oli täällä.
Eräs tunnettu taiteilija kertoi minulle, että kun hänen sisarensa oli kuoleman sairas, hän sairaalassa ollessaan kertoi tälle taiteilijalle tavanneensä äidin ja isän.
Oma ystäväni hoiti kuolevaa sukulaistaan kotonaan. Noin kaksi päivää ennen tämän sukulaisen lähdön hetkeä, ystäväni käväisi kaupungilla asioilla. Hänen palattua kotiin, tämä sukulainen kertoi sairaspedillään, että täällä kävi paljon tuttuja (sukulainen oli hyvin iäkäs). Sitten oli maininnut sisarensa nimen, ym tuttuja. Kahden päivän kuluttua tämä sukulainen lähti.
Jälleennäkeminen rakkaiden kanssa on ihanaa. Hyvä aloittaja, suosittelen lukemaan lohdullisen kirjan. Kirjoittaja Thich Nhat Hanh: Ei kuolemaa, ei pelkoa. Basam books.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?691315En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061227- 1131155
Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K731070Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop60888IS viikonloppu 18-19.5.2024.
Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var76762Oliko vähä sometettu taas vai?
Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a9692- 41691
Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava
Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän362669- 53656