Olen eroamassa miehestäni ja meilla on 2- ja 4-vuotiaat lapset. Ero astuu voimaan helmikuussa. Minä olen hoitanut lapsia kotona melkein siitä asti kun nuorimmainen syntyi. Nyt olen osa-aikaisesti töissä, mutta edelleen suurimman osan ajasta hoidan lapsia. Asun mieheni kanssa niin lähekkäin, että lapset ovat olleet hänen luonaan usein iltaisin, välillä yötäkin ja joka toisen viikonlopun. Mutta virallisesti lasten koti on minun luonani. Mitään kirjallista sopimusta emme ole vielä saaneet tehtyä.
Nyt minulla on ongelma, koska haluaisin muuttaa toiselle paikkakunnalle n. 1,5 tunnin ajomatkan päähän. Pääsisin sinne opiskelemaan alaa, josta olen haaveillut jo pitkään ja joka on suurimmaksi osaksi etäopiskelua kotona, eli voisin edelleen hoitaa lapsia suurimman osan ajasta. Lisäksi minua ahdistaa asua tällä pienellä paikkakunnalla, joka vilisee mieheni mulkoilevia sukulaisia ja ikäviä muistoja. Tuntuu että tulen hulluksi täällä ja nyt olisi mahdollisuus päästä pois. Mutta miten tämä onnistuu, kun meillä on yhteishuoltajuus ja lasten isä ei varmasti suostu siihen, että näkisi lapsia vain joka toinen viikonloppu..
Hän haluaisi, että lapset olisivat vuoroviikoin hänellä, mutta en tiedä onko sekään hyvä vaihtoehto lasten kannalta ja miten lasten hoito onnistuisi silloin kun he olisivat hänellä? Toisaalta tunnen kamalaa syyllisyyttä, että olisin viemässä heitä kauemmaksi isästään, vaikka ei tuo välimatka nyt niin älytön ole.
Voiko isä estää minua muuttamasta lasten kanssa? Ja onko minun vaan kestettävä ja asuttava loppuikäni samalla paikkakunnalla hänen kanssaan, vaikka koulu ja työt veisivät muualle? Onko kellään toisella kokemusta tällaisesta? Kiitos etukäteen vastauksista.
Nyt minulla on ongelma, koska haluaisin muuttaa toiselle paikkakunnalle n. 1,5 tunnin ajomatkan päähän. Pääsisin sinne opiskelemaan alaa, josta olen haaveillut jo pitkään ja joka on suurimmaksi osaksi etäopiskelua kotona, eli voisin edelleen hoitaa lapsia suurimman osan ajasta. Lisäksi minua ahdistaa asua tällä pienellä paikkakunnalla, joka vilisee mieheni mulkoilevia sukulaisia ja ikäviä muistoja. Tuntuu että tulen hulluksi täällä ja nyt olisi mahdollisuus päästä pois. Mutta miten tämä onnistuu, kun meillä on yhteishuoltajuus ja lasten isä ei varmasti suostu siihen, että näkisi lapsia vain joka toinen viikonloppu..
Hän haluaisi, että lapset olisivat vuoroviikoin hänellä, mutta en tiedä onko sekään hyvä vaihtoehto lasten kannalta ja miten lasten hoito onnistuisi silloin kun he olisivat hänellä? Toisaalta tunnen kamalaa syyllisyyttä, että olisin viemässä heitä kauemmaksi isästään, vaikka ei tuo välimatka nyt niin älytön ole.
Voiko isä estää minua muuttamasta lasten kanssa? Ja onko minun vaan kestettävä ja asuttava loppuikäni samalla paikkakunnalla hänen kanssaan, vaikka koulu ja työt veisivät muualle? Onko kellään toisella kokemusta tällaisesta? Kiitos etukäteen vastauksista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei!
Varmaan sosiaalitoimistossa osaisivat auttaa ja ainakin voivat kertoa, voitko muuttaa, kun teillä on yhteishuoltajuus.. Sinua ajatellen, ethän voi loppuelämää ex-miehesi mukaan elää. Toisaalta tapaamiset, jos muutat ovat varmaan aika vaikeita, jos matkaa on 1,5 tuntia. Eli se on 3 tuntia yhteensä. Lapsethan pitäisi viedä, tai hakea.
Ota huomioon sekin mahdollisuus, että ex-miehesi löytää uuden naisen ja ne saavat aikaan yleensä yhtä ja toista. Ei ole ollenkaan sanottua, että miehesi sen jälkeen enää pitää lapsiaan niin paljon. Minulle kävi niin, kun erosin. Ex-mieheni oli tyttäremme ( nyt 10-v) kanssa hyvin paljon, kun olimme yhdessä. Kävi kaupungilla, luistelemassa, harrastuksissa etc. Kun erosimme 4 vuotta sitten, kaikki muuttui. Hän ei ole kertaakaan pitänyt tapaamisoikeuksistaan kiinni, joka on aivan uskomatonta. Joka toinen viikonloppu pitäisi olla isän luona, niin aluksi oli yhden päivän ja senkin isä ilmoitti 1/2 tuntia ennen tapaamista mikä pvä sopii. Pikku hiiljaa tapaamiset harvenivat ja nyt isä on muuttanut ulkomaille, käy täällä kerran puolessa vuodessa ja nytkin näki tytärtä 5 tuntia. Tällä vain tarkoitan sitä, ettei voi välttämättä siihen luottaa, että miehesi lopun ikää pitää lapsianne niin paljon, vaikka sitähän tietnkin toivon.
Rankkaa sulla tulee olemaan, jos opiskelet ja lapset ovat pieniä. Toisaalta näytät olevan energinen, että ei muuta kuin voimia sulle ja päätöksillesi toivon.
maija
Valitettavasti isä ei voi estää - vaikka laissa yhteishuollosta sanotaan että huoltajat päättävät yhdessä. Lakia on kuitenkin tulkittu niin että lähivanhempi saa muuttaa minne lystää lasten kanssa ilman toisen suostumusta Suomen rajojen sisäpuolella.
Tärkeämpää kuin miettiä kuka nyt "saa" tehdä mitä tekee on miettiä miten saisitte sellaisen kompromissin aikaiseksi että saatte kumpikin elää lastenne kanssa. On ymmärrettävää ettei isä halua viikonloppuisäksi - tuskin sinäkään sellaista haluaisit? Lapset voivat hyvin jos saavat asua ja elää sekä äidin että isän kanssa - joko vuoroviikoin tai muuten vaan hyvin laajat tapaamiset. Olisiko sinulla esim mahdollista asua viikot siellä opiskelupaikkakunnalla ja tavata lapsia sitten viikonloppuisin?
"On ymmärrettävää ettei isä halua viikonloppuisäksi - tuskin sinäkään sellaista haluaisit?"
"Olisiko sinulla esim mahdollista asua viikot siellä opiskelupaikkakunnalla ja tavata lapsia sitten viikonloppuisin?"
- eikö näissä lauseissa ole "pieni" ristiriita??
Vanhemmat joutuvat tekemään kompromisseja - ja tuossa ehdotuksessa ap kirjoittaja asuisi arjet siellä opiskelupaikkakunnalla ja sitten viettäisi muu aika lasten kanssa. Opiskelun jälkeenhän hän voisi muuttaa takaisin lähemmäksi lapsia että voisi myös viettää arkea heidän kanssa.
Näissä aina kumpikin joutuu joustamaan - on itsekästä lähteä omimaan lapsia ja viemään heidät kauaksi pois toisen luota.
Ei ole mahdollista tulla viikonlopuiksi,koska en voi pitää kahta asuntoa eri paikkakunnilla... Mietin, että onko sinusta oikeasti parempi, että lapset olisivat viikot isänsä luona? Koska silloin he olisivat päivät (klo. 6.30-16.00) kunnallisessa päivähoidossa..kun taas itse, kuten jo mainitsin, voisin hoitaa heitä suurimman osan ajasta kotona.
Enkä yhtään halua väheksyä isiä ja heidän panostustaan lasten hoidossa, mutta tässä tapauksessa lapseni ovat tottuneet olemaan minun kanssani. Mieheni ei halunnut pitää päivääkään isyyslomaa kummankaan synnyttyä, eikä juuri töiden jälkeen iltaisinkaan ollut innokas hoitamaan heitä. Nyt muutettuamme erilleen, hän on onneksi alkanut viettää enemmän aikaa heidän kanssaan. Ei muuta..
Tuli vielä mieleen että nyt kun teillä ei vielä ole virallista sopimusta siitä että lapset asuvat luonasi niin exäsi voi estää lapsia muuttamasta minnekään. Jos teillä on vahvistettu sopimus (tai oikeuden päätös) lasten asumisesta (siis kumman vanhemman luona asuvat) niin silloin lähivanhempi voi halutessa muuttaa minne vaan Suomen rajojen sisäpuolella.
Onko sinulla mitenkään mahdollista suorittaa opintoja nykypaikkakunnaltasi käsin - etäopiskeluna ja sitten käyt silloin, tällöin sielä opiskelupaikkakunnalla?
Oma vaimo muutti n. 50 km päähän. Oikeuden kautta taistelemmalla sain lapset itselleni takaisin tuttuun ympäristöönsä. Kaikille raskas oikeusprosessi kesti n. 1,5 vuotta.
Isä ei siis voi estää muuttoasi, mutta voi vaatia lasten jäämistä itselleen ja sukulaistensa lähelle eli lähivanhemmuutta.
Lain mukaan voit tietenkin muuttaa, mutta lastesi etu se ei ole, koska välimatkan seurauksena yhteydenpito etävanhempaan(sinuun tai isään) tulee jäämään nykyistä vähäisemmäksi.
Jos muutat noin kauas on lapsille parasta saada yksi pysyvä koti, jolloin etävanhempaa tavataan ehkä vain noin joka toinen viikonloppu.
Vuoroviikkosysteemi toimisi vain jos asuisitte niin lähellä toisianne, että lapset voisivat mennä kavereille ja kouluun molemmista osoitteista itsenäisesti (ajankohtaista jo parin vuoden päästä).
Tee mahdollisimman pian huoltajuus- ja elatussopimukset. Sopikaa isän tapaamisoikeudet normaaliksi, siis joka toinen viikonloppu. Selitä vaikka mitä liirumlaarumia, miten käytännössä lapset voivat vaikka koska...
Vasta sitten kerro uudesta opiskelupaikastasi. Järjestä asiasi niin kuin haluat. Jos isä alkaa valittaa, väitä, että opiskelu on vain hyvin lyhytaikainen tapaus ja kohta taas olet vakituisesti kotona.
Tämä on "sallittu" huijaus, virallisesti et tee mitään väärää.
Moi
Olisi hyvä käydä Kuntasi lastenvalvojan luona sopimassa lasten hoitoon liittyvät asiat kuntoon ja tehdä kirjallinen sopimus.
Kun tämä on tehty ja teillä on yhteishuoltajuus tehtynä mutta sinut on nimetty päävastuulliseksi huoltajaksi, voit muuttaa pois paikkakunnalta eikä exäsi voi sitä estää.
Ymmärrän hyvin että haluat muuttaa pois itselläni on hieman sama tilanne vaikkakin asun isossa kaupungissa.
Tsemppiä ja laita asiat mahdollisimman pian kuntoon...
Voi tosiaan olla että isä ei suostu siihen että äidistä tulee lähivanhempi vaan haluaa vuoroviikkosysteemin (esimerkiksi siten että kummallakin vanhemmilla on yksi lapsi kirjoilla luonaan).
missäs tuli lapsen etu ja oikeus molempiin vanhempiin huomioiduksi patenttirakaisussasi
On toiminut jo 5,5 vuotta, että toinen lapsi on isän nimissä ja toinen lapsi äidin nimissä. Ns. lähivanhempi hoitaa lapsen päivittäisrutiinit kummassakin uusioperheessä ja lapset käyvät ns. etävanhemman luona kerran kuukaudessa ja lomaajat on puolitettu vuorollaan toisen ja toisen vahnemman luona oloon. Lapset näkevät koulussa toisiaan päivittäin.
Vanhempien lisäksi lapsi tarvitsee myös sisarustaan. Lapset eivät ole esineitä, joita jaetaan sulle mulle toimii jonkun mielstä tai ei. Sisarten tulee kasvaa yhteisessä kodissa, leikkiä, puuhailla ja kasvaa yhdessä. Yhdessä kasvamalla sisarussuhteesta tulee vahva side, joka kantaa läpi elämän, silloinkin kun vanhempia ei enää ole. Näissä tapauksissa tuntuu siltä, että vanhemmat ajattelevat enemmän omaa etuaan kuin lasten.
Kysy ex-mieheltäsi miltä itsestä tuntuisi muuttaa joka toinen viikko vuosien ajan. Yleensä pienten lasten huolto tulee järjestää niin, että vanhempi, joka on ollut lasten kanssa kotona tai suurimman osan ajastaan, on se, jonka luona lapset asuvat. Muutenkin katsotaan, että emotionaalisesti äiti, jolla ei vielä ole kovin pitkää aikaa äitiyslomasta ja lasten syntymästä, on lasten olleessa pieniä luonnollisin vaihtoehto etenkin koska tunneside äidin ja pienen lapsen välillä on tuossa vaiheessa tärkeä. Näin sanoo asiantuntijat. Kyse ei ole siitä, etteikö isä osaisi hoitaa lapsia, hän ei ole heitä synnyttänyt eikä imettänyt ja se vahvs side lapsen ja vanhemman välille syntyy juuri siitä. Toisen vanhemman luona he voivat käydä silloin kun sovitaan ja jos ei sopimukseen pääse, ratkaisee asian sosiaaliviranomaiset tai heidän lausuntonsa oikeudelle.
suostuit yhteishuoltajuuteen? oma moka!
Se mitä isä haluaa on aivan sama lapset kuuluu äidille!