Lueskellessani palstaa ensimmäistä kertaa mieleeni heräsi kysymys tatuoinnin ottamisesta. Onko tatuoinnista tullut niin muoti ilmiö että kuvaksi kelpaa mikä tahansa tatuointi kirjoista, lehditä, netistä yms. löydetty ja kelpuutettu kuva? Jokaisen oma henkilökohtainen asiahan se on, mutta omasta mielestäni tatuoiniin pitäisi kertoa jotakin omasta persoonasta, elämästä, luonteesta, tai jollakin muulla tapaa "liittyä" ja kuulua elämään. Mielestäni kuvan kanssa pitäsi käyttää aikaa, ja harkita pitkään, ettei ala katumaan ja jossain vaiheessa tuntea itseään "käveleväksi" kuvakirjaksi! Itselläni molemmat tatuoinnit ovat itse ja yhdessä tatuoijan kanssa suunniteltuja yksilöllisiä ja tarkkaan harkittuja. Tietynlainen kuva käy tiettyyn osaan ruumista. Jos jollakin tatuoinnin haluavalla on joku tietty paikka johon kuvan haluaisi, mielestäni kuvaa pitää katsoa sen mukaan mikä siihen sopii. Sama toisinpäin. Jos on joku tietty kuva niin tarkkaan kannattaisi harkita senkin paikka.
Tarkoituksena ei ollut saarnata, vaan hieman kehottaa varsinkin nuoria harkitsemaan pitkään, ettei tatuioinneista tule ns. massatuotantoa. Eihän kukaan meistä halua nähdä omaa kuvaansa kenenkään toisen iholla!
Tarkoituksena ei ollut saarnata, vaan hieman kehottaa varsinkin nuoria harkitsemaan pitkään, ettei tatuioinneista tule ns. massatuotantoa. Eihän kukaan meistä halua nähdä omaa kuvaansa kenenkään toisen iholla!
Vastaukset 10
Vanhimmat
mäkin sen ajattelin.Kuvat on omaa designia,
niillä on merkitys elämässä,niihin on
käytetty aikaa ja paikka tarkoin harkittu.
5 kuvaa mulla,tosin aika reilusti pinta-alaa
jo käytetty.Mutta ensimmäistäkään kuvaa en
ottanut ennenkuin oli ikää sen verran että
kohtalaisella varmuudella tiedän,etten tästä
ihmisenä enää niin paljoa muutu,että
katumapäälle tulisin.
kunniaan myös tatskoissa. omani kuvastavat omaa elämänkatsomusta ja asioista joista pidän.
...tatuoinnit(2kpl) kertovat mikä on mulle tärkeetä. Symbolini edustaa tärkeitä asioita. En välittäisi nähdä niitä muilla. Otin ne tarkkaan harkiten ja ensimmäisestä piirsin osan ite ja loput tatskaaja. Toisen kohdalla kerroin ystävälle millainen pitää olla(hän suunnitteli piirsi) ja vein sen sitten hakattavaksi ihooni :)
Mun tatuoinnit on yksinkertaisesti vain hienoja kuvia. Niillä ei ole mitään tekemistä mun elämän, elämäntilanteiden, persoonan tai luonteen kanssa. Yksikään ei ole ihan suoraan pajan "seinästä repäisty", vaikkeivat itse piirrettyjä olekaan. Kun kuva, tai idea siitä, on syntynyt, hoidetaan se artistin avustuksella mun mieleisekseni. Aika usein ideat löytyy lehdistä tms. Ihan suorien kopioiden tekoa minäkään en kannata. Vanhin kuva on ollut paikoillaan 13 vuotta, enkä ole kyllästynyt tms. siihen, tai muihinkaan kuviini.
Eli tässäkin kukin tavallaan. Mun mielestä on sitten taas vähäsen outoa, jos joku haluaa muistaa vaikka äitinsä kuolemaa ikuisella tatuoinnilla tai eroon päättynyttä suhdettaan...
Ehkäpä niille, jotka tatskoja ottavat kuvastamaan elämäntilanteitaan, ne ovat tapa purkaa tunteitaan. Eräänlaista sanatonta terapiaa siis. Tai muistutus siitä, että vaikeasta elämäntilanteesta on selvitty, mutta sitä ei ole unohdettu. Syy voi olla myös vähemmän traaginen, kuva voi kertoa mikä asia on kantajalleen tärkeää.
Mielestäni tällaiset tatskat antavat kantajastaan vilauksen pintaa syvemmälle, kun taas koristelumielessä otetut kuvat lähinnä peittävät kaunista ihoa.
Oma kuvani on itse piirretty ja tatuoijan viimeistelemä. Hänen kanssaan myös keskustelin paikasta, tosin ei ollut paljon keskusteltavaa kun samaa mieltä oltiin.
Ilmeisesti nykyään monelle kelpaa "joku kiva kuva" kun tekijä sanoi että on (vaihteeksi) kiva tehdä sellaista minkä eteen on nähty vaivaa ja mietitty asiaa. Eli siis oma kuvani kertoo jotain luonteestani, haaveistani ja on sinne hukutettu pikku "jippokin".
Mitä kuvat kertovat?
Ennen kuvat kertoivat,että kyseessä oli merimies,tai vankeja,jotka ottivat kuvia yleensä kännipäissään, kuvat kertoivat siis jostain suttuisista sataman kortteleistä, ja alamaailman varjoista.
Nykyisin jopa sanomalehdissäkin,on myönteishenkisiä kirjoituksia tatuoinnista.
Jutut käsittelevät tatuointia, kuin jonain uutena muoti-ilmiönä,unohtaen varsin usein,että tätä muotia,ei enää vaihdeta,vaikka haluttaisiinkin.
Nykyisin kuvat kertovat, narkkarien,juoppojen,epävarmojen ihmisten ja myös aika yksinkertaisten ihmisten haaveista.
Ihminen on kaunis ,ilman tatuointeja ja lävistyksiä, jos kuvia haluaa iholleen, kannattaa käyttää poiskuluvia vaihtoehtoja, ja ihan joka paikkaan ,ei reikiäkään pitäisi tehdä.
nimimerkille "ainakin tätä"
"Kuvat" eivät ole olleet alunperin merimiesten tai vankien "juttu" vaan niiden historia ulottuu hiukan muualle. Ota itse selvää, kun tuntuu noi toisten kuvat niin kiinnostavan vaikka muuta väittäisit;)
Tällaiset mielipiteet kertovat yksinkertaisten, ylikonservatiivisten bessservisserien ajatuksista.
Kiitos vastauksista
Ensimmäinen näytti sivistyneisyytensä,
veikkaan, et hänellä lukee otsassa ÄITI
ja niskassa VITTU.
Toinen taas kehotti tutkimaan tatskojen historiaa, toki tiedän, et alkuperäiskansat ovat maalanneet itseään jo tuhansia vuosia, mut ensimmäiset suomalaiset kuvitetut oli kyllä merimiehiä ja seuraavat vankeja, nyt vuorossa sitten muuten höynäytetyt.
Aloittaessani tämän keskustelun tarkoituksenani ei ollut luokata ketään, tai aiheuttaa juuri tälläistä naurettavaa "vääntöä" täällä.
Mitä varten meidän muiden pitäisi omat mielipiteemme pitää hiljaisuudessa, kun itse jakelet naiveja arvauksia muiden tatuoinneista ja ihmisten "sivistyneisyydestä"?
Noh, kerrohan mikä tatuointi minulla on, joka tämän yksilöllisyys höpinän sainkin aikaiseksi. Tulkitsehan toki minutkin?