Olen jo yli 30 v nainen, mutta kukaan mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta. Olen kyllä tosi ujo ja siksi varmaan vaikeasti lähestyttävä, mutta pidän itseäni kuitenkin kohtalaisen kauniina. Yläasteella oli pari poikaa, jotka olivat kiinnostuneita minusta, mutten minä heistä. Kiinnostun aina miehessä ensimmäisenä ulkonäöstä, mutten voi sille mitään. Yleensä kuitenkin komeat miehet ovat varattuja. Keväällä olin töissä yhdessä paikassa ja ihastuin yhteen mieheen ja tuntui, että hänkin olisi kiinnostunut minusta. Olin lähdössä puoleksi vuodeksi Tanskaan töihin ja rohkaistuin ehdottamaan sitä ennen miehelle lähtisikö hän kahville kanssani. Hän vastasi minulle voivamme katsoa sitä jonakin päivänä. Odottelin viikon, mutta hänestä ei kuulunut mitään, joten päätin kysyä uudestaan. Nyt hän hieman vältteli: sanoi syyksi, että olen kuitenkin vielä harjoittelijana samassa työpaikassa hänen kanssaan ja pelkäävänsä mitä muut ihmiset siitä ajattelevat. Hän kuitenkin sanoi: "Vaikka eihän sitä tietysti pitäisi ajatella mitä muut ajattelee." Tätä pidin yhtenä merkkinä siitä, että minä kiinostaisin häntä siinä mielessä, sillä ei olisi muuten sanonut noin. Ehdotti, että palaisimme asiaan Tanskasta paluuni jälkeen. Hänellä oli muutenkin muita menoja ja niin oli kyllä minullakin. Minulle tuli kuitenkin huoli, että entä jos hän ehtii Tanskassa ollessani tavata jonkun toisen. Ajattelin siksi olevan parempi, että ehtisimme edes yhden kerran tavata.
Jätin asian siihen kunnes eräänä päivänä kuitenkin kysyin hänen puhelinnumeronsa, hän antoikin työnumeronsa, sanoi siitä hänet tavoitettavan paremmin (silti outoa).Soitin hänelle jonkin ajan kuluttua, kun en enää ollut työharjoittelussa kyseisessä paikassa ja sovimme tapaamisenkin. Kuitenkin soittaessani tapaamispäiväämme edeltävänä päivänä hänelle kertoi minulle, ettei oikein huvita kahville meno, sillä on vaarassa joutua irtisanotuksi. Kysyin seuraavana päivänä saiko hän säilyttää työpaikkansa. Sanoin lisäksi harmittelevani, ettei kahville menostamme tullut mitään ja kysyin häneltä lisäksi onko hänellä tyttöystävä. Vastaus oli: Sain säilyttää työpaikkani. Olen sinkku. Hyvää matkaa Tanskaan ja koita nauttia. Laitoin vielä myöhemmin sähköpostia hänelle ja kysyin voisimmeko kenties olla skypella yhteydessä Tanskassa ollessani, johon hän vastasi olevan ehkä parempi jos pidän yhteyttä perheeseeni.
Olin niin varma, että tämä mies on kiinnostunut minusta, koska kysyi minulta Tanskaan töihin lähdöstänikin ollessani vielä työharjoittelussa samassa työpaikassa. Lisäksi hän tietyllä tavalla välillä naurahti moikatessaan töissä. Sekä myös oli yllättyneesti iloinen välillä nähdessään minut. Olen edelleen töissä Tanskassa enkä ole kuullut tästä miehestä mitään sitten huhtikuun, jolloin lähdin Tanskaan. Välillä on tullut mieleen pitäisikö laittaa tekstiviesti tai sähköpostia ja kysyä teinkö jotain väärin, miksi muutti lopulta mielensä. Tai sitten vain normaalisti kysyisin mitä kuuluu ja ehdottaisin kahville menoa, kun olen parin viikon päästä palaamassa Suomeen.
Myönnän, että tein kaikki aloitteet itse, mutta kun oli vähän pakko, kun kukaan ei ole koskaan osoittanut kiinnostuneensa minusta. Olisi piristävää, jos joskus edes joku yrittäisi lähestyä minua. Välillä ihmettelen eikö maailmassa ole toista samanlaista ihmistä kuin minä, joka näkisi suojakuoreni läpi ja tekisi aloitteen. Myönnän senkin, että itselläni oli välillä tämän tapauksen aikana pelkoja, koska ei ole koskaan ollut miestä. Ehkä tämä mies vaistosi sen ja muutti siksi mielensä? Tai ehkä hän ahdistui paniikistani, kun yritin väkisin sovittaa kahville menoamme ennen Tanskaan menoani (sitä tämä vastaus 'hyvää matkaa Tanskaan ja koita nauttia' voisi merkitä)? Tai sitten hänellä oli itsellä jotain pelkoja ja siksi kääntyi pois? Ystäväni ovat sanoneet, ettei tämä mies ole arvoiseni. Myönnän myös ehkä käyttäytyneeni hieman epätoivoisesti, mutta mitä muutakaan olisin voinut, kun olen jo niin vanha. Ehkä olisi ollut parempi jättää puhelinnumeron kysyminen ja palata asiaan vasta Tanskasta paluun jälkeen. Silläkin riskillä, että hänellä saattaisi olla jo joku toinen.
Minusta myös tuntuu olevani ehkä aseksuaali. Minua mm. inhottaa ajatus seksistä. Kun siskoni esitteli hänen ja uuden miehensä yhteistä asuntoa, en halua edes ajatella heitä yhdessä saunassa ja inhotti myös nähdessäni heidän makuuhuoneensa. Kommentteja?
Jätin asian siihen kunnes eräänä päivänä kuitenkin kysyin hänen puhelinnumeronsa, hän antoikin työnumeronsa, sanoi siitä hänet tavoitettavan paremmin (silti outoa).Soitin hänelle jonkin ajan kuluttua, kun en enää ollut työharjoittelussa kyseisessä paikassa ja sovimme tapaamisenkin. Kuitenkin soittaessani tapaamispäiväämme edeltävänä päivänä hänelle kertoi minulle, ettei oikein huvita kahville meno, sillä on vaarassa joutua irtisanotuksi. Kysyin seuraavana päivänä saiko hän säilyttää työpaikkansa. Sanoin lisäksi harmittelevani, ettei kahville menostamme tullut mitään ja kysyin häneltä lisäksi onko hänellä tyttöystävä. Vastaus oli: Sain säilyttää työpaikkani. Olen sinkku. Hyvää matkaa Tanskaan ja koita nauttia. Laitoin vielä myöhemmin sähköpostia hänelle ja kysyin voisimmeko kenties olla skypella yhteydessä Tanskassa ollessani, johon hän vastasi olevan ehkä parempi jos pidän yhteyttä perheeseeni.
Olin niin varma, että tämä mies on kiinnostunut minusta, koska kysyi minulta Tanskaan töihin lähdöstänikin ollessani vielä työharjoittelussa samassa työpaikassa. Lisäksi hän tietyllä tavalla välillä naurahti moikatessaan töissä. Sekä myös oli yllättyneesti iloinen välillä nähdessään minut. Olen edelleen töissä Tanskassa enkä ole kuullut tästä miehestä mitään sitten huhtikuun, jolloin lähdin Tanskaan. Välillä on tullut mieleen pitäisikö laittaa tekstiviesti tai sähköpostia ja kysyä teinkö jotain väärin, miksi muutti lopulta mielensä. Tai sitten vain normaalisti kysyisin mitä kuuluu ja ehdottaisin kahville menoa, kun olen parin viikon päästä palaamassa Suomeen.
Myönnän, että tein kaikki aloitteet itse, mutta kun oli vähän pakko, kun kukaan ei ole koskaan osoittanut kiinnostuneensa minusta. Olisi piristävää, jos joskus edes joku yrittäisi lähestyä minua. Välillä ihmettelen eikö maailmassa ole toista samanlaista ihmistä kuin minä, joka näkisi suojakuoreni läpi ja tekisi aloitteen. Myönnän senkin, että itselläni oli välillä tämän tapauksen aikana pelkoja, koska ei ole koskaan ollut miestä. Ehkä tämä mies vaistosi sen ja muutti siksi mielensä? Tai ehkä hän ahdistui paniikistani, kun yritin väkisin sovittaa kahville menoamme ennen Tanskaan menoani (sitä tämä vastaus 'hyvää matkaa Tanskaan ja koita nauttia' voisi merkitä)? Tai sitten hänellä oli itsellä jotain pelkoja ja siksi kääntyi pois? Ystäväni ovat sanoneet, ettei tämä mies ole arvoiseni. Myönnän myös ehkä käyttäytyneeni hieman epätoivoisesti, mutta mitä muutakaan olisin voinut, kun olen jo niin vanha. Ehkä olisi ollut parempi jättää puhelinnumeron kysyminen ja palata asiaan vasta Tanskasta paluun jälkeen. Silläkin riskillä, että hänellä saattaisi olla jo joku toinen.
Minusta myös tuntuu olevani ehkä aseksuaali. Minua mm. inhottaa ajatus seksistä. Kun siskoni esitteli hänen ja uuden miehensä yhteistä asuntoa, en halua edes ajatella heitä yhdessä saunassa ja inhotti myös nähdessäni heidän makuuhuoneensa. Kommentteja?
Vastaukset 13
Vanhimmat
minua sä kiinnostan kerro mä haluan olla sinun kanssa
Kuulostaa siltä, että mies ei ole ollenkaan kiinnostunut sinusta ja on yrittänyt monta kertaa vihjata sitä ystävällisesti sinulle. Luulisi, että tuo on ihan selvä asia. Jos hän olisi kiinnostunut sinusta niin hän olisi suostunut kahville kanssasi ja pitäisi sinuun nytkin yhteyttä.
On ilmiselvää että aloittaja on täysi sosiaaliburgeri, kun ei tuon paremmin kykene lukemaan miehen käytöstä.
Päälle vielä korkea ikä ja aseksuaalisuus, niin ei todellakaan hyvältä näytä...
Toisaalta ihan positiivista että pitkästä aikaa palstalle kirjoittaa joku 100% ATN myös.
Eiköhän ap ole mies joka on kääntänyt nuo sukupuoliroolit vain toisten päin testatakseen miten palstalaiset reagoivat.
Mun mielestä sun pitäis kans unohtaa se työkaverityyppi. Käytöksen perusteella on ollut vain ystävällinen sulle ja sehän ei ole sama asia kuin olla kiinnostunut. Väkisin ei pidä yrittää ja kerjäämällä nolaat itsesi.
Jos toinen kieltäytyy toisen kerran treffeistä, niin sitten luovuttaisin. Jos hän on kiinnostunut, niin se olisi sen kieltäytyjän vuoro tehdä jotain.
Ja et sä ihan ujoimmalta vaikuta, jos kuitenkin noin uskalsit miestä lähestyä. Ehkä olet ajoittain arka. Ja yksi juttu, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, on se perusilme. Oletko naama norsunvitulla joka paikassa vai hymyiletkö, katsotko ihmisiä silmiin avoimesti? Naiset saa lähestymisiä kohtuullisen helposti, jos on avoin ja positiivinen olemukseltaan. Jos ilme on kärttyinen ja välttelevä, ei ketään kiinnosta.
Muuten samat vinkit kun palstan miehillekin:
Missä vietät vapaa-aikasi?
Harrastatko jotain missä voisit tavata miehiä?
Entäpä nettitreffit? (Se on kyllä viimeinen vaihtoehto...)
Hassua, miten se, että yksi mies ei suostu lähtemään treffeille, saa aloittajan tuntemaan, ettei kukaan hänestä kiinnostu.
Kahville pyytely on valitettavasti lipsahtanut "pikkasen" ahdistelun puolelle. Mies on kohtelias ja ystävällinen, ei kiinnostunut. Jos seksi inhottaa, miksi haluat ylipäätään parisuhteeseen oletettavasti normaalin seksuaalivietin omaavan miehen kanssa?
Ei silti, varmasti joku mies sinusta kiinnostuisi, mutta ei tämä mies.
Ei millään pahalla, mutta onko sinulla mahdollisesti asperger, vai oletko vain huono lukemaan ihmisiä?
Minusta vaikuttaa vahvasti siltä että mies yrittää väistellä kysymyksiäsi, eikä ainakaan halua mitenkään sitoutua sinuun siksi aikaa kun olet ulkomailla. En myöskään usko että se mitenkään muuttuisi vaikka olisitte tavanneet kerran ennen lähtöä.
- 30
- Asperger
- aseksuaalinen
Ja näillä spekseillä olet kiinnostunut vain komeista miehistä? Pitäisi olla:
- 25v
- tunneälykäs
- seksuaalinen
Silloin _komea_ ja työssäkäyvä 30v mies olisi realistinen tavoite.
Tää on taas näitä itkuvirsiä että yhyy miksei kukaan ole kiinnostunut, millä tarkoitetaankin että miksei unelmien prinssi ole kiinnostunut.
noku miehet on vaa kiinnostuneita 18-25 vuotiaista.
"Kiinnostun aina miehessä ensimmäisenä ulkonäöstä, mutten voi sille mitään."
Se on jännä juttu ettei sille mahda mitään.
Ehkä miehetkään ei mahda sille mitään että eivät kiinnostu sinusta?
Yleensä on niin että ne naiset joista miehet eivät kiinnostu eivät ole kovin kauniita. Tosin onhan moniakin rumia ja lihavia naisia jotka ovat suhteessa. Liekö niin että niillä naisilla on vain käynyt hyvä tuuri kun joku on heidät huolinut?
Niinpä. Moni pitää itseään kauniina/komeana, mutta todellisuus voi olla toinen. Viehättävyys koostuu niin monesta osa-alueesta.
Mutta kysymys kuuluukin, moniko tunnistaa itsessään aspergerin, ellei sitä ole diagnosoitu? Ja toinen kysymys, tunnistaisiko muut sen toisessa?
Kas, siinä pohdittavaa.
Mitä komea, normaalin viriili, mies tekee AP:n kaltaisella kauniilla aseksuaalilla?