yhteen muuttaminen

... muutimme puoleen väliin. Molemmat uhrasivat yhtä paljon. Suurin kaupunki noin puolessa välissä molempien entisiä asuinpaikkakuntia. Kaukosuhdetta kesti kolme ja puoli vuotta, ja se sujui aivan loistavasti. Tottakai nyt yhdessä viimeiset pari vuotta on ollut vielä hienompaa. Suosittelen, sillä kummallekaan ei jää katkeroitumista siitä, että on se juuriltaan lähtemään joutunut osapuoli. Kompromissiratkaisu :D

Me ratkaisimme ongelmamme site, että muutimme kokonaan vieraalle paikkakunalle. Työpaikat varmistimme etukäteen. Kuljimme aikaisemmin 350 km väliä viikottain. Ystävämme on nyt yli 500 km päässä mutta yhteistyö pelaa ja Suomi on niin pieni maa ettei välimatkat paina. Kirjoitit että välimatka on 200 km. Eikö se ole aivan sama missä istuu 2-3 tuntia kun saa rakkaan viereen. Menestystä ja onnea.

Mietimme myös poikaystävän kanssa yhteenmuuttoa parhaillaan. Aikomuksenani on muuttaa hänen luokseen mutta samat asiat pyörivät mielessä kuin sinulla. Juna-matka tosin kestää vain tunnin uudelta paikkakunnalta mutta ei se silti sama asia ole. Siellä minulla ei ole yhtään ystävää tai edes vielä töitä/koulua minne hakisin.

Silti, tiedän että jos haluan saada suhteen ja elämäni toimimaan ja etenemään on tehtävä jotain uhrauksia. Tiedän että haluan muuttaa hänen kanssaan saman katon alle, ja ystäviähän voi käydä katsomassa ja pitää yhtetyttä sähköisesti sekä puhelimitse.

Rohkeus tehdä päätös vielä puuttuu :)

Muutin vuoden alussa yhteen avopuolisoni kanssa,takana oli vajaa 4vuoden kaukosuhde (600km). Muutimme kans molemmat puoleenväliin. Aivan ihana asunto ja paikkakunta mutta... MIehelläni oli töitä heti ja minä taas jätin oman työni muuttaakseni enkä ole saanut uutta vaikka kuinka yrittäisin. Olen aivan hermo raunio,olen ollut kotona kohta 10kk eikä yhtään ystävää kenellä kyläillä ei ketään kenen kanssa lenkkeillä ja ulkoilla ei ketään joka lähtisi mukaan shoppailee vaatteita ja meikkejä ei ketään...
Tänä päivänä harmittelen todella suuresti päätöstäni muuttaa, jos voisin tehdä toisin olisin odottanut vielä kunnes olisin löytänyt työpaikan ensin. Parisuhde rakoilee pahemman kerran ja ei ole ihme koska huomaan tahtomattani purkaavani kaiken miehelleni ja tavallaan ihan kun syyttäisin häntä että minulla on kurja olla.
Soitan päivittäin vanhemmilleni ja sisaruksilleni ja melkein päivittäin parhaimmalle ystävälleni.Laskut alkaa olla huimia ja mies valittaa mutta minun on pakko saada puhua jollekin ja vaihtaa kuulumisia jne. Olen sosiaalinen kissa en erakko lepakko.

MIETI SIIS TARKKAAN ENNEN KUN MUUTAT! PELKKÄ RAKKAUS EI AINA RIITÄ.JA TOIVOTAN ONNEA MITÄ IKINÄ SITTEN VALITSETKAAN.

Meillä oli yksinkertaisempaa, että minä muutin miehen luokse. Olen ollut täällä joitakin kuukausia. Nyt käyn entisellä kotipaikkakunnalla kerran pari kuussa, ja tapaan ystäviäni kiireellä :)

Muuton hoidimme yhdessä. Sitä ennen jo vietin aikaa hänen luonaan, halusin nähdä ne arjen tavat jo ennen muuttopäätöstä. Rakkaus voitti!
Muuten uuteen paikkaan oli ihan ok muuttaa, mutta uusien ystävien löytäminen tuntuu vievän aikaa. Jospa harrastusten parista...

On kyllä ihan totta, että tällaista päätöstä kannattaa harkita huolella. Ystäviäkään ei näin vanhempana elämään tupsahtele aivan yhtä helposti kuin ennen. Itse koin asian kiusallisemmaksi, kun oleskelin paljon nyk. avomieheni luona hänen aikaisemmallaan asuinpaikkakunnalla. Hänellä oli siellä ystäviä ja itse olin melko yksinäinen. Harkitsin kyllä muuttoa sinnekin.

Nykyiseen ratkaisuun olen kuitenkin erittäin tyytyväinen. Avomiehelläni oli töitä tänne muutettaessa jo valmiina, itse työskentelin aluksi muutaman kuukauden etänä entiseen työpäikkaani ja sen jälkeen sain täältä heti uuden työpaikan. Ystäviä on onneksi löytynyt todella monta, meille molemmille. Työn kauttahan suurin osa on tullut, osa jatko-opiskelujen myötä.

Ymmärrän kovasti teitä, jotka olette jääneet ilman töitä ja ystäviä. Olette tilanteessa, jossa vaaditaan todella paljon voimia jaksaakseen pitää huolta kaiken lisäksi parisuhteesta. Voin kuitenkin sanoa, että jotenkin yksinäisyys ei katkeroita niin paljon, kun molemmat aloittivat täällä puhtaalta pöydältä, samasta tilanteesta. Jos olisin muuttanut avomieheni luokse ja jäänyt ilman työtä ja ystäviä, olisin varmasti paljon katkeroituneempi kuin täällä vastaavassa tilanteessa. Nyt molemmat ottivat saman riskin, eikä siirto ollut kummallekaan epäreilu. Tottakai muutto avomiehen luo olisi ollut järjestelyjen kannalta paljon helpompi ratkaisu.

Tsemppiä teille kaikille uudelle paikkakunnalle muuttaneille! Minkä tavan valitsettekaan välimatkan kukistamiseksi, on pääasia, että se sopii teille.

Muutettiin toiseen kaupunkiin, tai sinne missä mies oli jo jonkun aikaa opiskellut. Oltais jääty meidän molempien kotikaupunkiin mutta hänen opintojensa vuoksi ei pystynyt, itse taas pystyin aloittamaan opinnot täälläkin. Olin kyllä lopulta oikein tyytyväinen maisemanvaihtoon vaikka aluksi oli hirveä ikinä tuttuja paikkoja! Miehen tavaroita oli vielä hänen vanhemmillaan ja saatiin sieltä ekstraakin ja muuttoauto, eli porukalla lastattiin kamat molemmista asunnoista ja lähdettiin ajelemaan. Reilu muutama kuukausi oltiin seurusteltu, nyt vuoden verran asuttu kimpassa, eikä ole kaduttanut! Aika tuttuahan se yhdessä olo on kun kaukosuhteessa useimmiten ne viikonloput vietetään yhdessä 24h/vrk. Kohta muutetaan taas paikkakuntaa miehen töitten takia, ja muutan ihan mielelläni sillä muuttokohteena on oma talo ja jää nuhjuiset kerrostalot ja metelöivät naapurit unholaan! :)