Mieltäni vaivaa eräs asia josta en voi puhua sukulaisten kanssa siispä kysyn teiltä neuvoa koska monesti ulkopuolinen näkee asiat selkeämmin kauempaa.
Elikkä olin aviossa 30 vuotta saman miehen kanssa ja meillä ei ole yhteisiä lapsia. Mies kuoli viisi vuotta sitten ja olen nyt uudelleen aviossa ollut reilu pari vuotta. Miehellä on yksi aikuinen poika.
Ensimmäisen mieheni kanssa kokosimme omaisuutemme kuten asunnon yms. Kun ei lapsia ollut päätettiin että molempien kuoltua lahjoitamme kaiken omaisuuden esim. Pelastusarmeijalle kotimaan köyhien auttamiseen.
Nyt sitten täytyisi tehdä testamentti että tuo yhdessä päätetty asia tapahtuisi. Vaan kun onko se oikein nykyistä miestäni kohtaan??? Hänellä ei ole muuta kuin velkaa ja kaikki raha mitä tulee menee kanssa aina on loppukuusta pa. Tämä poika on taas täysin saamaton laiskimus jätti lukion ja amiksen kesken eikä kuulema työtä kaipaa. Tuhlaa vaan sossun rahoja ja ottaa pikavippejä.
Jotenkin tuntuu että kun itse on lujasta tienannut kaiken niin ei haluaisi että kaikki valuu hukkaan kuin vesi hanhen selästä. Näillä ei ole mitään käsitystä säästämisestä. Tässä kohtaa tulee tuo ensimmäisen mieheni kanssa sopima asia ajankohtaiseksi elikkä teenkö mielestänne oikein jos pidän tuosta päätöksestä kiinni ja toteutan sen vai onko se moraalisesti väärin nykyistä miestäni kohtaan??
Olisin hyvin kiitollinen teidän mielipiteistänne. Olen kyllä tehnyt avioehdon naimisiin mentyämme mutta se ei aja testamentin asiaa joka olisi tehtävä jos pidän tuon sopimuksen.
Elikkä olin aviossa 30 vuotta saman miehen kanssa ja meillä ei ole yhteisiä lapsia. Mies kuoli viisi vuotta sitten ja olen nyt uudelleen aviossa ollut reilu pari vuotta. Miehellä on yksi aikuinen poika.
Ensimmäisen mieheni kanssa kokosimme omaisuutemme kuten asunnon yms. Kun ei lapsia ollut päätettiin että molempien kuoltua lahjoitamme kaiken omaisuuden esim. Pelastusarmeijalle kotimaan köyhien auttamiseen.
Nyt sitten täytyisi tehdä testamentti että tuo yhdessä päätetty asia tapahtuisi. Vaan kun onko se oikein nykyistä miestäni kohtaan??? Hänellä ei ole muuta kuin velkaa ja kaikki raha mitä tulee menee kanssa aina on loppukuusta pa. Tämä poika on taas täysin saamaton laiskimus jätti lukion ja amiksen kesken eikä kuulema työtä kaipaa. Tuhlaa vaan sossun rahoja ja ottaa pikavippejä.
Jotenkin tuntuu että kun itse on lujasta tienannut kaiken niin ei haluaisi että kaikki valuu hukkaan kuin vesi hanhen selästä. Näillä ei ole mitään käsitystä säästämisestä. Tässä kohtaa tulee tuo ensimmäisen mieheni kanssa sopima asia ajankohtaiseksi elikkä teenkö mielestänne oikein jos pidän tuosta päätöksestä kiinni ja toteutan sen vai onko se moraalisesti väärin nykyistä miestäni kohtaan??
Olisin hyvin kiitollinen teidän mielipiteistänne. Olen kyllä tehnyt avioehdon naimisiin mentyämme mutta se ei aja testamentin asiaa joka olisi tehtävä jos pidän tuon sopimuksen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ainakin edesmenneen miehesi kanssa hankitun omaisuuden voit mielestäni hyvin mielin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, ainakin hänen osuutensa. Varsinkin jos teillä on avioehto niin saat hyvinkin tehdä omaisuudellesi mitä ikinä mielit.
Onko nykyinen mies jotenkin tuota vastaan? Kai olet ilmaissut hänelle asian. Olette tunteneetkin vasta niin vähän aikaa, että ei kannata ainakaan hätiköiden rahoja jaella hänelle ja hulttiopojalleen, kun ei ole täyttä vakuutta että tuo edes kestäisi loppuun asti.
olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Reilu peli mitä sovitte entisen miehesi kanssa - sinun velvollisuutesi ei ole maksella nykyisesi velkoja eikä VARSINKAAN miehen pojan elämistä, joka elää muutenkin mielellään jonkun muun rahoilla kuin omillaan. En itse muuttaisi asiaa miksikään. Ja toisaalta, eihän se kuulu nykyisellesi paljonko sitä rahaa on, kaikkea ei tarvitse kertoa?
Sinä tai edesmennyt miehesi ette ole vastuussa siitä, että nykyisellä miehelläsi on velkaa etkä sinä ole velvollinen häntä tai / ja hänen poikaansa avustamaan rahallisesti!
Elämä on täynnä valintoja: sinä ja miesvainaasi olette eläneet järkevästi niin, että omaisuutta on kertynyt. Nykyinen miehesi ja hänen poikansa eivät näin ole tehneet / tee. Et tee millään tavoin moraalisesti väärin nykyistä miestä kohtaan toteuttamalla miesvainajasi kanssa tekemäsi sopimuksen. Hieno juttu, että avioehtoasiakin on kunnossa - laita nyt vain toimeksi testamenttiasian kanssakin, niin on pois päiväjärjestyksestä.
Komppaan aikaisempia vastauksia. Itsellä kolkuttaisi omatunto pahasti, jos 30v aviovuoden jälkeen rikkoisin miesvainajani kanssa tehdyn yhteisen sopimuksen. Hyvillä mielin voit lahjoittaa hyväntekeväisyyteen niinkuin yhdessä sovitte. Nykyinen miehesi sekä hänen poikansa ei pidä antaa elää niillä rahoilla, jotka yhdessä entisen miehesi kanssa aioitte lahjoittaa sitä enemmän tarvitseville. Jos nykyinen miehesi ei päätöstäsi hyväksy kertoo se aika paljon henkilöstä itsestään.
Anna minulle talosi :)
Voit ihan hyvin toteuttaa sinun ja entisen miehesi päätöksen lahjoittaa omaisuuden hyvätekeväisyyteen. Kyse on kuitenkin omasta osuudestasi, voitte sopia nykyisen aviomiehen kanssa, että kaikki mitä yhdessä hankitte jää tälle nykyiselle aviomiehelle ja hänen lapselleen.
En itsekään näkisi mitään syytä, että miksi minun tulisi jättää omaisuuteni velkaantuneelle aviomiehelleni ja hänen loiseläjä-lapselleen. Sanoisin sinun tilanteessa, että olet aikoja sitten päätöksesi tehnyt ja nykyinen avioliitto ei liity päätökseesi mitenkään. Ja tämähän on totta, koska olet tehnyt päätöksen tavaroiden lahjoittamisesta jo ennen liittoa nykyiseen.
Tästä tulee eripuraa ihan varmasti, koska mies luultavammin olettaa sinun jättävän kaiken hänelle. Saattaisin itsekin hämmästyä, jos avioliitossani mies ilmoittaisi jättävänsä mielummin omaisuutensa muualle, mutta asia saataisiin varmasti keskusteltua. Minusta entinen avioliitto, varsinkin kun päättynyt toisen menehtymiseen on kunnioitettava asia, olittehan yhdessä 30 vuotta. Sinun täytyy yrittää keksiä sanat, millä kertoa asiasta loukkaamatta. Mies voi kokea, että entinen aviomiehesi astuu haudankin takaa hänen varpailleen ja pettymys voi olla suuri, koska elät nykyään ns. uutta elämää.
Painota sitä, että olet tehnyt päätöksen jo ennen teidän avioliittoa. Ei sinun tarvitse rahoittaa kenenkään elämää, jos et sitä tahdo. Minä nimittäin en myöskään tahtoisi tilanteessasi.
Onnea siihen mitä teetkin asian suhteen.
Sinun ei tarvitse päättää heti. Odota miten avioliittosi nykyisen miehesi kanssa kehittyy. Neljä vuotta on lyhyt aika. Jos avioliitto on hyvä, minusta voisit käyttää omaisuuttasi elämänne laadun parantamiseen, esim lomiin, kivempaan kotiin jne. Ei sinun tarvitse rahoittaa tämän saamattoman pojan elämää, mutta ei häntä nyt kannata torjuakaan.
Neljä vuotta on lyhyt aika olla aviossa. Oletko varma, että tämä mies ei nainut sinua juuri varallisuutesi takia? Periaatteena on, jos olet varma miehen vilpittömyydestä, että avioliitossa kaikki on yhteistä. Lähtekää lomamatkalle! Osta kivempi asunto! Teillähän on avioehto, eli jos mies osoittautuu 'vilpilliseksi', niin et menetä asuntoa. Lomamatklista ei kannata pihdata. Yritä sinä elää aivan kuin liittonne olisi vilpitön ja onnellinen kunnes ja jos toisin osoittautuu.
Ei sinun tarvitse vielä miettiä testamenttia. Tee se sitten kun olet varma. Elä nykyhetkessä äläkä menneisyydessä. Varmista kuitenkin ettei nykyinen miehesi ole vilpillinen. Muussa tapauksessa mielestäni on nuivaa elää minun rahat, sinun rahat. Maksa teille ihana loma!
Minusta avioliitossa kaikki on yhteistä. Tietysti sillä varauksella, että vallitsee ehdoton vilpittömyys ja luottamus. Minusta sinun tulisi käyttää varallisuuttasi siten, että se tuottaisi iloa ja elämänlaadun parantamista sinulle ja nykyiselle puolisollesi.Mitä siitä tulee, jos raha on ykkönen, rakkaus ja oma puoliso tulee vasta perään. Rakkaus on ykkönen. Raha ei saisi hallita ja ohjata elämän arvoja ja elettyä elämää. Ei täällä olla rahan takia. Vaan elämän takia. Rakkaus toisia ihmisiä kohtaan, ja itseään kohtaan on kauneinta elämässä.
Mitenkäs Raamatussa sanotaan? rikkaan miehen on yhtä vaikeaa päästä taivaaseen kuin kamelin neulansilmästä. Tämäkin aloittaja miettii koko elämäänsä aivan kuin raha olisi sen keskeinen tavoite.